Voi aikoja, voi tapoja!

Kuinka sitä onkaan jo unohtanut nuoruutensa maailman ja miten kliseiseltä kuulostaakaan sen ajan opetukset nykyihmisen korvissa. Kun eilen kirjoitin "Akkojen syytä?"-blogissani koraanin pukeutumista koskevasta suurasta, ei kovin kaukana meilläkään oltu tällaisesta käyttäytymismallista vielä 60-luvun alussa. Löysin kirjahyllystäni omalta tädiltäni nuorena lahjaksi saamani kirjan "Nuoruus ja viisaus - tienviittoja nuoruuden teille (v. 1960)". Kirkasotsaisesti kirja opastaa "viisauden laimentumattomalle alkulähteelle". Voisiko nykyäiti kuvitellakaan opastavansa nuorisoaan kirjan opein?
Tässä muutama lainaus teksteistä:
"Kaikessa käyttäytymisessään kihlattujen on kuitenkin tärkeätä muistaa, etteivät he ole naimisissa."

Pojat eivät pidä tytöstä, joka on:
- epäsiisti ja vaatteistaan huolimaton
- velttoryhtinen, kovaääninen
- pukeutumisessaan naisellisia muotojaan korostava
- naisten kotiaskareita vierova
- huvittelunhaluinen
- perso koruille ja kalliille lahjoille
- seurankipeä tai flirttaileva
- "sotamaalattu"

Pojat pitävät:
luonnollisesta naisellisuudesta, lempeydestä, kirkassilmäisestä iloisuudesta, naisellisesta kainoudesta ja siveydestä sekä - tuota noin - hyvästä ruoasta!
***
Niin muuttuu kulttuuri ja käytöstavat melkoisen lyhyessä ajassa!