perjantai 23. huhtikuuta 2010

Voi aikoja, voi tapoja!

Kuinka sitä onkaan jo unohtanut nuoruutensa maailman ja miten kliseiseltä kuulostaakaan sen ajan opetukset nykyihmisen korvissa. Kun eilen kirjoitin "Akkojen syytä?"-blogissani koraanin pukeutumista koskevasta suurasta, ei kovin kaukana meilläkään oltu tällaisesta käyttäytymismallista vielä 60-luvun alussa. Löysin kirjahyllystäni omalta tädiltäni nuorena lahjaksi saamani kirjan "Nuoruus ja viisaus - tienviittoja nuoruuden teille (v. 1960)". Kirkasotsaisesti kirja opastaa "viisauden laimentumattomalle alkulähteelle". Voisiko nykyäiti kuvitellakaan opastavansa nuorisoaan kirjan opein?
Tässä muutama lainaus teksteistä:
"Kaikessa käyttäytymisessään kihlattujen on kuitenkin tärkeätä muistaa, etteivät he ole naimisissa."

Pojat eivät pidä tytöstä, joka on:
- epäsiisti ja vaatteistaan huolimaton
- velttoryhtinen, kovaääninen
- pukeutumisessaan naisellisia muotojaan korostava
- naisten kotiaskareita vierova
- huvittelunhaluinen
- perso koruille ja kalliille lahjoille
- seurankipeä tai flirttaileva
- "sotamaalattu"

Pojat pitävät:
luonnollisesta naisellisuudesta, lempeydestä, kirkassilmäisestä iloisuudesta, naisellisesta kainoudesta ja siveydestä sekä - tuota noin - hyvästä ruoasta!
***
Niin muuttuu kulttuuri ja käytöstavat melkoisen lyhyessä ajassa!

post signature

2 kommenttia:

  1. Kyllä ovat muuttuneet perusteellisesti! Hyvä että tuli kulttuurikapinat 60-luvulla ja vapaammat olot. Kyllähän nyt on paljon paremmin, lieveilmiöitä tietysti on.

    VastaaPoista
  2. vakuutusvirkailija23/4/10 11:24

    Sirkka: Onko kaikki paremmin? Epäilen vahvasti. Minusta nuo opastukset olisivat ihan hyödyllisiä vieläkin ja validejakin ne ovat.
    Sitä "sälää", jolla elämämme täyttyy on kaikkiallla liikaa. Ihmissuhteet ovat pinnallisia ja arvottamiset sen mukaisia. Minusta pojat pitävät juuri tuollaisista naisista edelleenkin (pohjimmltaan). Entäpä me tytöt?

    VastaaPoista