keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Päiväkirjan sivut

Puolet tästäkin vuodesta on jo ehtinyt mailleen - minne lienee päivät haihtuneet? Ahkerasti olen jaksanut kirjoittaa päiväkirjaani joka päivä, vaikka helposti voisi luulla, ettei ehtoopuolen ihmisellä enää ole mitään mistä kirjoittaa. Niinpä - kun aamuisin kertaa mielessään edellisen päivän tapahtumia, niin harvoinpa sieltä mitään suurta ja hohdokasta putkahtaa mieleen. Riittänee, että niistä arjen pienistäkin asioista voi repiä riemua tai tuskaa - mitä milloinkin.

Onpahan pistetty muistiin vuoden varrella mieltä kiehtoneet ja hiertäneet jutut, joita voi sitten tarvitessaan myöhemmin käydä tsekkaamassa, kun ukkonsa kanssa vääntää kättä siitä, "muistatko sinä noin pahasti pieleen", vai "en kai minä nyt noin väärin voi asiaa muistaa".