sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kannattaa katsoa

Innostuin seuraamaan FST5:lta ruotsalaista draamasarjaa "Helteinen helmikuu", joka kertoo arkiset kuvionsa Thaimaan helteisiin vaihtavista ihmisistä. Taikku-fanina aloin katsella aloitusjaksoa lähinnä maisemien ja thai-tunnelmien vuoksi, mutta jäinkin koukkuun sarjan ihmissuhdesotkuista kiinnostuneena.

Ruotsalaisen vanhemman pariskunnan suhteen katseleminen sai suorastaan kihelmöimään. Despootti mies on pitänyt vaimoaan pihdeissä vuosikymmeniä ja vihdoinkin nainen sai tarpeekseen ja aloittelee uutta elämää miehen jäädessä ruikuttamaan "...mutta miten MINÄ nyt pärjään?". Ei miehen invalidisoituminen oikeuta mitenkään ilkeään ja terrorisoivaan käytökseen, jota hän koko ajan vaimoaan kohtaan osoittaa. Miten ihmeessä tällaiset itsekkäät urokset onnistuvatkin kuvittelemaan, että maailma pyörii vain heitä varten ja että vaimon alistuminen kaikkeen on itsestäänselvyys?

Vaimonhakumatkalla oleva poikamies etsii onneaan tyttöbaareista ja päätyy vieraassa kulttuurissa "outoihin" kuvioihin. Voi reppanaa, kun on naisen puutteessaan tyttöjen vietävissä!

Kymmenosaisesta, suomeksi tekstitetystä sarjasta on nyt esitetty aloitusjakson lisäksi kolme osaa. Niitä ehtii vielä katsomaan YLE Areenasta seuraavasti. Thai-fanien kannatta vilkaista; tunnelmaan pääsee, vaikkei valitettavasti mausteisten ruokien tuoksut olekaan vielä telkun kautta saatavissa!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Parisuhdepalaverit

Hauska, joskin mahdoton ajatus miehen ja vaimon viikkopalaverin pitämisestä sai minut miettimään asiaa lähemmin.

Lainaus kirjasta "Matkalla puoleen hintaan"

- Suunnitellut sunnuntaipalaverit:

Nainen: "Ajatuksena on, ettei viikon mittaan valitettaisi ja arvosteltaisi - kun sinä teet niin ja et tee näin - vaan sanottaisiin kaikki kerran viikossa vähän rakentavammin. Mielellään niin, että sanotaan kolme positiivista ja kolme negatiivista asiaa."

Haastattelija: "Miten se toimii?"

Nainen: "Tai siis toimi! Olemme lakanneet pitämästä paripalaverejä. Mies sai niistä tarpeekseen, sillä hän sanoi, että taas minua haukutaan kaksi tuntia."

Haastattelija: "Siltäkö hänestä tuntui?"

Nainen: "Ei pelkästään tuntunut, vaan niin siinä kävi."

Enpä osaa nähdä itseäni tekemässä muistiinpanoja pitkin viikkoa miehen tekemistä töppäyksistä, tekemättä jättämisistä ja unohteluista. Olisi perin koomista, kun viikonloppuiltana istuttaisiin yhteisen pöydän ääreen muistiinpanoinemme ja vuorotellen kommentoisimme viikon aikana hampaankoloon kertyneitä "möykkyjä". Siinä kävisi helposti niin, että mukava saunailta jäisi viettämättä ja kumpikin mököttäisi omassa huoneessaan hautomassa haavojaan.

Onneksi kiukuttavat asiat voidaan kakistaa ulos tuoreeltaan, vaikka joskus "verisesti" loukkaannutaankin. Vuosien myötä yhdessä eläen on opittu, ettei mykkäkoulua ikuisuuksiin venytetä. Pieni hiljaisuus on joskus vain ihan paikallaan!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Tylsää elämää?

Vakiintuneessa parisuhteessa eletään seesteistä, rauhallista elämää. Joskus toki räiskyy, kun asioista keskustellaan ja toisistaan otetaan mittaa, mutta pääosin elo on tasapainoisen leppoisaa.

Merete Mazarella mukaan kodin sohva edustaa mukavaa yhdessäoloa. Siinä istutaan yhdessä perjantai-iltaisin työviikon jälkeen punaviinilaseineen  toisen lukiessa lehteä ja toisen katsoessa televisiota. Kodikkuutensa lisäksi se on myös vaarallinen, se on houkutus tylsistymiseen.

Nuorten käsitys parisuhteesta on nykyään sellainen, että kiellettyä on tylsistymisen lisäksi myös rauhallinen tyyni elämä.

Entisajan avioliiton tavoitteena oli elää ihmisen kanssa, joka pysyisi muuttumattomana koko liiton ajan. Nykypäivän parisuhde rakentuu romanttiselle ajatukselle, että rakkaus voi muuttaa toisen suorastaan uudeksi ihmiseksi. Naisen tehtävä on kasvattaa miestä ja näin korjata hänen äitinsä tekemät virheet.

Myönnän auliisti, että itse syyllistyn vieläkin (neljänkymmenen vuoden liiton jälkeen) joskus tokaisemaan miehelle, että "olet / teet juuri niin kuin äitisi", eli kasvatustehtäväni ei mielestäni ole mennytkään perille. Omat pahimmat kipuilunsa ja taistelunsa kotitöiden jakamisesta käytiin liiton alkuaikoina, kun sen ajan miehen ei odotettu ottavan osaa perheen arkirutiineihin. Muistan anoppini kovasti ihmetelleen, kun meillä mies oli ruoanlaittopuuhissa. Onneksi nykymies touhuaa keittiössä siinä missä naisetkin - meillä hän on suorastaan keittiövastaava!

Kun ajattelee elämää pitkällä aikavälillä, kuuluu siihen niin ylä- kuin alamäetkin, juhla ja arki. Hirvittävää olisi ajatella, että elämän pitäisi olla koko ajan yhtä suurta seikkailua ja juhlaa, kyllä siihen täytyy sisältyä sitäkin rauhallista, tyyntä elämää - silloin se vasta elämältä maistuu!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Parisuhteen hoitoa

Parisuhteen hoitaminen on taitolaji. Eikä tilanne helpota silloinkaan, kun jäädään eläkkeelle, vaikka olisi aiemmin kuvitellut yhteisen laatuajan hoitavan suhdetta itsestään, kun ollaan kaiket päivät samoissa nurkissa pyörimässä. Pikemminkin päinvastoin. On haasteellista sovittaa ajankäyttönsä siten, että aikaa jää niin itselle kuin myös puolisolle. Sitä niin helposti sujahtaa omien harrastustensa pariin ja niinpä yht´äkkiä huomaakin, että päivä onkin jo illassa, kun yhdessä juodaan kahvia ja katsellaan telkkarista iltauutisia. Toki siinä ehtii reilusti vaihtamaan kuulumisia ja kinastelemaan päivän mittaan yhteisillä lounastauoilla ja päivällisillä.

Totta on, kun miehet -muutkin ystäväpiirimme uroot- valittelee meidän vaimojen viihtyvän ihan liikaa tietsikan ääressä (mitä ihmeen mielenkiintoista ne sieltä niin paljon löytääkin?). Ehkä on huomattavissa pientä mustasukkaisuuttakin kaikkien facebook- ja muiden yhteyksien takia, joita miehet tahtoo pitää täytenä hölynpölynä.

Osin pelottavaakin on se mielikuvitukselliseksi luultu maailma, jossa koneet korvaavat ihmissuhteet. Kuulin, että jo nyt on mahdollista, että kun astut tietokoneesi eteen aamulla, se tunnistaa sinut ja toivottaa ääneen nimelläsi "hyvät huomenet".

maanantai 13. helmikuuta 2012

YSTÄVÄLLENI

Kuulehan rakas ystävä,
kun mulla on nyt vähän kiireitä.
Tänään kaffeelle ehdi en,
mut kuitenkin sua aattelen.
Hörpätään kuohuvat myöhemmin,
ehtiihän sen tehdä sittemmin.
Tässä voin kukkaset ojentaa
ja ystävänpäivää toivottaa!
B.Ahokas