maanantai 26. huhtikuuta 2010

Italiaan

Tulivuorenpurkauksen vuoksi peruuntunut perinteinen kevätmatka ei kauaa jäänyt mieltä painamaan. Lentoliikenteen tilannetta seuraillessa oli aikaa pyöriä netissä katselemassa, olisiko vielä joitain matkoja maailmalle jäänyt matkanjärjestäjien käsiin. Oman hankaluutensa tilanteeseen toi se, että tuhkapilvi Etelä-Suomen yllä oli kyllä jo pienentynyt merkittävästi, mutta siellä se kuitenkin vielä oli ja pysyi paikallaan.

Aiotulle matkalle keväiseen Rodokseen ei enää löytynyt sopivaa matka-ajankohtaa, siten muu kohde Välimerellä sai luvan kelvata. Ja löytyihän se sieltä! Edellisestä Italian matkasta on ehtinyt vierähtää jo kymmenisen vuotta, joten sielläkin voisi olla hyvä käydä nykymenoa katsastamassa. Kaupunki nimeltä "Terracina" ei ollut aiemmin tuttu, mutta kun lähtöön oli vielä muutama päivä aikaa, ehti kohteesta hakea netin kautta tiedon murusia. Keskustelupalstoilla paikkaa on useasti haukuttu tylsäksi, mutta kun ei mitään biletyspaikkaa oltukaan hakemassa, saattaa se olla meille juuri sopiva.

Paikan valintaan vaikutti se, että Roomaan on vain n. 100 km:n matka ja sieltä päästään käymään myös Vatikaanissa. Säätila tähän aikaan vuodesta ei tietenkään ole mitenkään vakaa, mutta eiköhän tuo pukeutumisella ole hoidettu. Mitään rantalomakelejä ei tarvitakaan.
post signature

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kuusikymppiset

Me kuusikymppiset olemme syntyneet heti sodan jälkeen ja lapsuutemme oli taloudellisesti hyvin niukkaa aikaa. Ehkä se on jättänyt jonkinlaisen arven sieluumme, jota emme välttämättä itse edes tiedosta. Luterilainen suhtautuminen työhön; huono omatunto tekemättömistä tai huonosti tehdyistä töistä, ovat varmaan perintöä sodanjälkeisen rakentamisen läpikäyneiltä vanhemmiltamme. Liekö tuo vakavamielinen, huolten täyttämä aika tehnyt joistakin heistä vanhanoloisia jo ennen aikojaan.

Tämän ikäluokan kohdalla kuva vanhuksista tenavaippoineen, pelargonioineen ja keinutuoleineen joutaa jo romukoppaan. Keinutuolikuvan natiseminen suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle on kaikkien nähtävissä. Nykymummut ja -papat elävät täysipainoista, rikasta elämää, kun fyysinen kunto on kehittyneen lääketieteen ja itsestä huolehtimisen ansiosta parempi, kuin aiemmilla sukupolvilla. Työelämän jäätyä taakse mielen hyvinvointikin kohenee, kun ilman suorituspaineita ja kilpailumentaliteettia saa tehdä omia juttujaan vapautuneemmin.

Tämän ikäisenä alkaa huomaamaan elämän rajallisuuden ja haavoittuvuuden. Kunpa sitä muistaisikin joka päivä - elämää pitää ELÄÄ NYT, kun on vielä mahdollisuuksia, kuntoa ja tarmoa! Huomisen kunnostahan ei kukaan tiedä!

post signature

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Turvaton olo?

Netti on tänä päivänä ihan välttämätön työkalu ja viihdyke. Tuntuisi mahdottomalta enää palata aikaan, jolloin asioita piti lähteä hoitamaan eri paikkoihin ja juosta tukka putkella pankkiin, verotoimistoon, matkatoimistoon; jonottaa siellä ja täällä. Mutta jos oli omat vaaransa päälle kävijöistä ennen muinoin, ei nettimaailmakaan mikään onnen auvola ole.

Muutama päivä sitten sain sähköpostiviestin, että minun pitäisi vaihtaa Suomi24-sivujen käyttäjän salasanani. Sivustolta oli onnistuttu varastamaan käyttäjätunnuksia ja salasanoja, joten oli vaara, että tunnistetietoja voitaisiin yrittää käyttää väärin.

Myös Älypää-pelisivustolta oli maaliskuun lopussa varastettu käyttäjätunnukset, salasanat ja rekisteröityessä käytetyt sähköpostiosoitteet. Tietoturvallisuus vaarantui myös sen vuoksi, että monet olivat käyttäneet samaa salasanaa muissakin verkkopalveluissa. Sähköpostiosoitteen perusteella saattoi useissa tapauksissa päätellä käyttäjätunnuksen ja kokeilla sen jälkeen Älypää-palvelusta varastettua salasanaa.

Oma hankaluutensa on myös siinä, että yhä enemmän joutuu rekisteröitymään erilaisiin palveluihin saadakseen ne käyttöönsä. Käyttäjätunnusten ja salasanojen viidakko on melkoinen ja houkutus käyttää samaa salasanaa eri palveluihin on selviö. Itse koin pari vuotta sitten kauhunhetkiä, kun hukkasin Tallinnassa päivyrini, johon olin taltioinut kaikki tarvitsemani tunnukset. Ei siinä auttanut muu, kuin vaihtaa kaikki salasanat.

Onneksi verkkopankkitunnuksensa on oppinut muistamaan ulkoa, eikä erillisillä tunnuksilla ole yksistään mitään käyttöä. Tosin verkkopankkiyhteyksiä häiritsevät haittaohjelmat toimivat jo suomalaistenkin verkkopankeissa, joten ihan turvassa varkailta ei enää olla sielläkään.

post signature

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Voi aikoja, voi tapoja!

Kuinka sitä onkaan jo unohtanut nuoruutensa maailman ja miten kliseiseltä kuulostaakaan sen ajan opetukset nykyihmisen korvissa. Kun eilen kirjoitin "Akkojen syytä?"-blogissani koraanin pukeutumista koskevasta suurasta, ei kovin kaukana meilläkään oltu tällaisesta käyttäytymismallista vielä 60-luvun alussa. Löysin kirjahyllystäni omalta tädiltäni nuorena lahjaksi saamani kirjan "Nuoruus ja viisaus - tienviittoja nuoruuden teille (v. 1960)". Kirkasotsaisesti kirja opastaa "viisauden laimentumattomalle alkulähteelle". Voisiko nykyäiti kuvitellakaan opastavansa nuorisoaan kirjan opein?
Tässä muutama lainaus teksteistä:
"Kaikessa käyttäytymisessään kihlattujen on kuitenkin tärkeätä muistaa, etteivät he ole naimisissa."

Pojat eivät pidä tytöstä, joka on:
- epäsiisti ja vaatteistaan huolimaton
- velttoryhtinen, kovaääninen
- pukeutumisessaan naisellisia muotojaan korostava
- naisten kotiaskareita vierova
- huvittelunhaluinen
- perso koruille ja kalliille lahjoille
- seurankipeä tai flirttaileva
- "sotamaalattu"

Pojat pitävät:
luonnollisesta naisellisuudesta, lempeydestä, kirkassilmäisestä iloisuudesta, naisellisesta kainoudesta ja siveydestä sekä - tuota noin - hyvästä ruoasta!
***
Niin muuttuu kulttuuri ja käytöstavat melkoisen lyhyessä ajassa!

post signature

torstai 22. huhtikuuta 2010

Akkojen syytä?

"Iranilainen uskonoppinut syytti naisia maanjäristyksistä. Uskonnollisen johtajan mukaan maanjäristyksiä aiheuttavat naiset, jotka pukeutuvat paljastavasti tai käyttäytyvät muuten siveettömästi. Laki vaatii naisia verhoutumaan kokonaan." HS 20.4.10  Joissakin islamin perinteissä aletaan tyttöjä pukea peittävästi huiviin jo kaksivuotiaina - viimeistään murrosiässä.

No nythän se selvisi, miksi meillä ei maa tärise, eikä kukkulat sylje tulta ja tulikiveä! Varmaan mullahien mielestä Islannissa meneillään oleva tulivuorenpurkauskin on minihameiden käytön seurausta. Meidän maallistuneessa yhteiskunnassamme ei mullahit (papisto) ole koskaan saaneet määrätä, minkälaiseen kostyymiin naiset pukeutuvat.
Olen aina ihmetellyt, mihin kumman käsitykseen tällainen naisten elämästä määrääminen perustuu.
Koraani sanoo asiasta: (33.suura 59.jae) "Profeetta, sano vaimoillesi ja tyttärillesi ja uskovaisille naisille, että heidän tulee hunnuttaa kasvonsa; näin on sopivinta, jotta heidät kunniallisiksi naisiksi huomataan, niin ettei heitä tunkeilevasti lähestytä; Jumala on kaikessa viisas ja laupias." Raamatun tavoin Koraani on ihmisten kirjoittama historiallinen teos, jossa on paljon perimätietoa ja jota kirjoittajat ovat todistelleet vetoamalla Jumalan antamaan sanaan. En usko, että oikea Jumala pakottaisi naiset käyttämään huntua; huntupakko on vain ihmisen keksimä asia. Kun arabimiehet eivät pystyneet hallitsemaan himojaan, niin luultavasti hunnutuksella yritettiin ehkäistä raiskauksia.

Toisenlaisen tulkinnan hunnun käytölle (ei pakolle) esitti taannoin turkkilainen oppaamme. Hänen mukaansa perinteinen hunnun käyttö on ollut käytännön sanelema arkinen asia. Hunnulla on suojauduttu auringolta, hiekkamyrskyiltä ja vuoristo-olosuhteissa myös kylmyydeltä. Itse uskon kyllä enemmän tuohon edellä olevaan versioon.

Iran maallistuu hitaasti, mutta varmasti, vanhoillisen papiston vastustuksesta huolimatta . Monet nuoret naiset eivät halua enää pukeutua vartaloa peittävään kaapuun, eivätkä suostu käyttämään huntua vaan antavat hiustensa näkyä. Ehkä naiset ovat sorronkin uhalla, tai sen vuoksi alkaneet sivistää itseään. Parikymmentä vuotta sitten heistä vain kourallinen osasi lukea; nyt valtaosa yliopisto-opiskelijoista on naisia.

Kirjoituksellani ei ole tarkoitus pilkata islamilaista uskontoa, vaan pohtia länsimaisen ja islamilaisen maailman käyttäytymisen eroavuuksia.
post signature

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Islannin tuhkat

"Eläköön ongelmat!" kuuluu reipas otsikko, ja totuttuun psykologityyliin he vakuuttavat ongelmien olevan välttämättömiä, jotta kehittyisimme ja kypsyisimme ihmisinä, että meidän täytyy - kyllä arvasitte oikein: "työstää ongelmia". Eikö ole vaara, että tulee ylikypsäksi?

Tämä Merete Mazarellan kirjoittama viisaus tuli mieleeni, kun "työstin" matkanperuuntumisen tuottamaa mielipahaani.

Niin pieni on kuitenkin ihminen kaikkine pullisteluineen. Luonto näytti taas voimansa ja pisti pienen inisevän ihmisen miettimään omaa pienuuttaan. Jokapäiväisessä elämässä ei tule useinkaan miettineeksi, miten haavoittuvainen on tämä elo ja olo tällä telluksella. Kaikkia saavutettuja "etuja" pitää itsestään selvyytenä, vaikka maailmassa on vielä paljon asioita, joille ihminen ei voi mitään. Kaikkea ei vieläkään pystytä ostamaan rahalla, se tosiasia meidän on vaan nieltävä. Tulivuori Islannissa tupruttelee ilmakehään tuhkaansa ja me täällä maan päällä joudutaan istuskelemaan kädet sylissä odotellen sen loppumista. Eihän me tällaiseen olla totuttu?

post signature

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Virtuaalimatkalleko?

Voihan tuhkat! Epätoivo ja toivo tuon sakean nokipilven haihtumisesta luovat tähän tiedon murusten odottamiseen greisin tunnelman. Nyt pitäisi jo varmaan alkaa kasaamaan matkatavaroita, jos vaikka kävisikin niin, että.......... Hui, hai! Matkaan lähtökin tuntuu jo niin epätodennäköiseltä, ettei millään saa itsestään irti mitään siihen liittyvää. Onneksi ehdin koota "Kreikkasivulleni" tarpeellisia linkkejä ja luettavaa, jos niitä sattuisi siellä reissussa (?) tarvitsemaan. No ei kai se homma mennyt ihan turhaan - ainahan voi lähteä virtuaalimatkalle ja tehdä kierroksen Ellin rannassa ja vanhassa kaupungissa omassa tuolissaan istuskellen.
post signature

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ilmaisia kuvia ja animaatioita

Omatekoiset kortit ovat ihania, eikä niitä raaski heittää poiskaan vaan yrittää pyöritellä jonkun "muistolaatikon" uumenissa. Itse rakastan intohimoisesti väkertää onnittelukortteja nettiin. Äitienpäivään on vajaa kolme viikkoa aikaa ja siitäpä sain idean istua koneeni ääreen etsiskelemään sopivaa materiaalia onnittelukortteja varten. Muutkin keväiset onnitteluviestit on mukavampi saada herkällä kuvalla koristettuna.

Harrastussivuilleni lisäilin uutta materiaalia: Ilmaisia kuvia, animaatioita, hymiöitä, sivujen taustakuvia, kortintekovinkkejä, e-kortintekoa omasta valokuvasta.......

Ole hyvä, voit käyttää vapaasti!


post signature

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Työkö hauskaa?

Nyt olisi saumaa vaatia, että nykyisen työelämän on muututtava, jos eläkeikää aiotaan nostaa. Jaksamista verottavat nykyisellään ehkä eniten tulevaisuuden epävarmuus. Alituinen kiire,  tulostavoitteiden  jatkuva kasvu ja osaamisvaatimusten lisääntyminen syövät niin miestä kuin naistakin. Työpaikoilla jokaisella työntekijällä tulisi olla oikeus osallistua omaa työtään ja työkykyään koskevien ratkaisujen tekemiseen. Ehkä meillä länsimaissa on elintason korotuspaineissa menty jo liian pitkälle ja unohdettu sielun hyvinvointi. Olisitko valmis hyppäämään pois tästä oravanpyörästä ja vaihtamaan osia esim. thaimaalaisen naisen kanssa, jonka elämää voisi luonnehtia vaikka seuraavasti:
Jokapäiväisen elämän, arjen ja työn, tulee olla hauskaa.
Trooppisessa ilmastossa ulkona eläminen on helppoa ja rattoisaa. Elämän saa hauskaksi siirtymällä työskentelemään ulos julkiselle paikalle, jolloin työn ohessa tapaa tuttuja, katselee turistien outoja tapoja - elää omaa arkista elämäänsä. Naisten osaamista Thaimaassa edustavat ruoanlaitto, kukkien asettelutaito, banaanin lehtien taittelu, klassinen thai-tanssi, pukukankaan kutominen, kodin oman tuoksun valmistaminen kuivatuista yrteistä, hyvät käytöstavat ja hedelmienveistotaito.
post signature

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Eläkeikä karkuteillä

Tällä viikolla on mediassa puhuttu eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen, jolla yritetään pidentää työuria kahdella vuodella, jotta tämä nykyinen hyvinvointimme voitaisiin turvata. No kyllähän tämä tavoite olisi ihan järkevä ja hyväksyttäväkin, mutta.......
Se mitä eläkeiän nostolla vain saavutetaan, on pienemmät eläkkeet.
Jo vuosia yritykset ovat potkineet pellolle viisvitosia, eikä suurimmalle osalle heistä ole ollut enää käyttöä sen jälkeen. Kymmenen vuoden räpistely työttömyysputkessa ei paljon eläkettä ole päässyt kerryttämään.
Jos meillä olisi työvoimapula, voisi eläkeiän nostamiselle olla perusteet. Nyt ongelmana on kuitenkin kasvava työttömyys. Ja etenkin nuorten työttömyys on ollut voimakkaassa kasvussa. Maalaisjärjellä tätä ei voi ymmärtää; vanhojen ja väsyneiden horiskojen pitäisi jaksaa sinnitellä työssä, kun koulutetut, työkokemusta tarvitsevat nuoret ihmiset turhautuvat hakiessaan sitä vihreää oksaansa.

Sanoisin, että paska juttu - tässäkin kysymys on vain rahasta!
post signature

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Efedriiniä

Asiantuntijat hehkuttavat liikunnan merkitystä niin fyysisen kuin psyykkisen hyvinvoinnin lähteenä. Liikunta vapauttaa aivoissamme endorfiineiksi kutsuttuja hormoneja, jotka nostavat mielialaa ja antavat hyvänolon tunteen; tulee halvemmaksi lähteä lenkille kuin käväistä "Alkossa" helpotusta hakemassa. Itselleni aamulenkille lähtemisen paras motiivi on se, että siellä ajatus lentää ja mieliala kohenee. Eikä verenpaineen alentaminen, hapenotto- ja vastustuskyvyn parantaminenkaan hassumpia vaikuttimia ole. Jopa niin arkinen asia, kuin ummetus hoituu liikunnalla; aamulenkiltä on kipitettävä kiireesti vessaan.

Lohdullista on, että jopa vain muutaman minuutin päivittäinen liikunta voi lisätä endorfiineja. Niinpä mitään hikitreeniä ei välttämättä tarvitse kestää, vaan voit hypellä ja tanssia töiden lomassa ympäri huonettasi. Jos tunnet olosi liian väsyneeksi liikkumiseen, tee jotain fyysistä viisi minuuttia; sen jälkeen sinulla voi olla halua jatkaa vielä muutama minuutti. Hyvänolon tunne palkitsee kyllä vaivannäkösi!

post signature

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Erilainen

Tykästyin tähän löytämääni tekstiin, jossa toinen mahtipontisena pullistelee omaa egoaan toiselle "tavalliselle" ihmiselle. Näitä henkselien paukuttelijoitahan maailma on väärällään ja kyllähän sitä itsekin sortuu joskus moiseen "porskuttamiseen". Kysyä sopiikin, onko rinta rottingilla porskuttaja lähempänä omaa imagoa, kuin vaatimattomasti ajatteleva "sielunpeili".

"Erilainen", hän sanoo.
"Minä uskallan olla erilainen ja voi kuinka minä halveksin teitä te tavalliset ihmiset!"
"Minä puen päälleni verkkahousut tai vaikkapa lakanan, sillä minä uskallan!"
"Minä värjään hiukseni sinisiksi ja kasvot vaikka vihreiksi, sillä minä uskallan!"

Aikani yritin selittää hänelle, etten tunne tarvetta olla erilainen.
Että minä olen minä ilman rekvisiittaakin.
Mutta sitten huomasin, minun tavallisuuteni on hänen itsetuntonsa.
Hän voi olla erilainen vain, jos minä olen tavallinen.
Katja Grahn

post signature

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Nykymummotko laiskoja

Törmäsin netissä seikkaillessani useampaankin keskustelupalstojen aiheeseen siitä, pitääkö mummojen osallistua lastenlastensa hoitamiseen. Tämä hyvin provosoiva kirjoitus sai minut tarttumaan "kynään" ja kokoamaan parhaat palat omille sivuilleni:

"Uskokaa vaan nykymummot että nykyään kaikilta vaaditaan paljon enemmän kuin 40 vuotta sitten. Lisäksi vielä yhteiskunnan paineet ovat kasvaneet huomattavasti. Vaihtaisin elämäni heti 60-luvun elämään, jos se olisi mahdollista. Töihin juoruamaan ja rentoutuneena, kotiin levänneenä, eikä kotona enää tarvitse työasioita murehtia. Työpaikka turvattu.

Nykyään organisaatiot muutetaan keväällä ja syksyllä, eikä koskaan voi olla varma tuleeko kenkää, asuntojen reaalihinnat on suurien ikäluokkien ahneudesta johtuen keinotekoisesti pumpattu taivaisiin, jotta saa hyvät eläkerahat myydessään asuntoa naapurin kakaroille.

Kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna, 60-luku oli leppoisaa oleskelua ja kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna suuret ikäluokat ovat ahneita ja kiireensä he kyllä järjestävät ihan itse.
No me 30-40vuotiaat järjestetään omat kiireemme 20 vuoden päästä, kun suuret ikäluokat makaavat paskavaipoissaan."

Käypä kurkkimassa Mummo Juttujen-sivuilla.

post signature

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Valon voimaa

Miten valo voikaan vaikuttaa mielialaamme. Pitkän pimeän talven jälkeen auringon ilmestyessä taivaalle, mönkivät ihmiset koloistaan kuin karhut talvipesistään. Auringolla on todistettavasti myös terveysvaikutuksia. Meitä on peloteltu ultraviolettisäteilyn ihosyöpää aiheuttavista vaikutuksista, mutta ei pitäisi unohtaa myöskään sen positiivisia ominaisuuksia. Meille pohjolan asukkaille auringon valolla on valtavan suuri merkitys D3-vitamiinin saannissa. D-vitamiinia on sanottu aurinkovitamiiniksi, koska sitä valmistuu ihossa auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta.

"D3-vitamiinin tuotantoon ihossa tarvittava UV-määrä ei ole suuren suuri. 15 minuuttia kahdesti viikossa käsivarsien kokoiselle alueelle kesäpäivän auringossa riittää. Ei tiedetä varmasti, välittyykö UV-säteilyn syöpää estävä vaikutus D-vitamiinin kautta vai ei. Pidetään kuitenkin melko selvänä, että ainakin osa siitä välittyisi kalsidiolin kautta. Suun kautta annettu D-vitamiini ei suojanne syövältä. Ainakin sitä tarvittaisiin niin paljon, että määrä aiheuttaisi myrkytysoireita.
Tasainen aurinkoaltistus vähentää monien syöpien vaaraa, melanooma mukaan lukien. Runsaasti aurinkoa saavilla ja auringonpalvojilla on vähemmän eturauhassyöpää kuin aurinkoa vähän saaneilla. Samansuuntainen näyttö on myös suolisto-, rinta-, munasarja- ja virtsarakkosyövissä." Terveyskirjasto.fi

post signature

torstai 8. huhtikuuta 2010

Elinkaari

Nykyihmisten käsityksen mukaan elinkaaren skaala kehdosta hautaan on melkoista taistelua. Syntymän jälkeen saamme nykyisin nauttia vanhemman hoivasta ensimmäiset vuodet. Ennen koulun aloittamista useimmat joutuvat turvautumaan jonkinlaiseen keinoemoon vanhempien joutuessa uurastamaan kodin ulkopuolella. Koulutus ja ammatin hankkiminen nielevät suurimman osan nuoruusvuosista ja sen jälkeen alkaa vuosikymmenien taistelu työpaikasta ja uran luominen. Tässä vaiheessa kuuluu vakiintua, hankkia puoliso, yhteiset lapset ja iso asuntolaina. Perheen kasvaessa tarvitaan isompi asunto ja yhä suurempi asuntolaina.

Mitä mieltä tällaisessa länsimaisessa ihannemaailmassa on?

Niinpä ei ole ihme, kun sitten kaiken tuon prässin kokeneena, eläkeiän koittaessa moni tuntee jäävänsä tyhjän päälle. Aktiiviaikojen ponnistelujen jälkeen rauhallisempi tahti voi aiheuttaa tunteen siitä, että on joutunut syrjäytetyksi. Suorituskeskeisessä elämässä mittamme ihmisarvon ensi sijassa saavutusten perusteella. Siteeraan arkkipiispa John Vikstömiä eläkeläisen elämän merkityksestä: " Mutta myös hedelmätön omenapuu on omenapuu, vaikkakin hakku-uhan alainen. Sen paikalleen jättämiseen ja hoivaamiseen voi silti olla hyvä syy. Keskustelussa hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen tulevaisuudesta on itse asiassa melko lailla kyse tästä."

post signature

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Parisuhde

Kun kauan aviossa ollut pari eroaa, eron syyksi usein kerrotaan, että kasvoimme eri suuntiin. Entä jos sitä yhteistä juonta ei ole ollutkaan koko liiton aikana? Sitä ei ole vaan huomannut kaiken arjen rutistuksen keskellä. Kun yhteistä aikaa sitten yht´äkkiä eläköitymisen myötä onkin runsaasti, voi omien intressien yhteensovittaminen puolison kanssa olla haastavaa. Voit alkaa ihmettelemään, miten on mahdollista, ettet ole kuluneiden vuosien saatossa huomannut, miten erilainen maku teillä on kirjallisuuden ja tv-ohjelmien suhteen. Toinen voi olla kodin lämmössä viihtyvä kotikissa, kun toisen tossunpohjat savuaa halusta rynnätä kokemaan maailmaa. Kompromisseja tarvitaan jok´ikinen päivä ja niiden avulla päästään eteenpäin. Enää ei päde nämä toistasataa vuotta sitten hyviksi havaitut käytösohjeet vaimoille:

Vaimon velvollisuus on aina, kun miehensä tulee kotiin, ottaa häntä vastaan iloisilla kasvoilla, ystävällisellä hymyllä. Hän tulee silloin heti hyvälle tuulelle ja kärsii suuremmalla suvaitsevuudella niitä pieniä hankaluuksia, joita ei huolta pitävinkään perheenemäntä voi edeltä käsin arvata tahi poistaa. Kun miesi palajaa monta kertaa väsyneenä ja pahalla päällä, on hän halukas löytämään vikoja kaikessa ja on usein juonikas sekä kohtuuton vaimollensa, sen tähden, ett' ei hän ole saanut purkaa ulos oikeutettua mielenkarvauttansa. Parasta on siis heti lohduttaa häntä, että on yksi paikka, jossa hän on ylimmäinen, parhain ja rakkain.
Täydellinen käsikirja perheenemännille vuodelta 1885

On helvetin vaikeaa olla nainen. Pitää tehdä työtä kui hevonen, syödä kuin varpunen ja ajatella kuin mies.

post signature

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Kastejuhla

Pääsiäispäivä on perinteinen ilon juhla. Nyt vietetty Pääsiäispäivä jää varmaan oman lähipiirini muistoihin ihan erityisesti. Pienokaisen kastejuhlan sijoittuminen tällaiseen ajankohtaan on mitä sopivin. Pääsiäisen koristeina käytetyt pajunkissat, kananpojat ja rairuohot symboloivat kaikki uuden elämän syntymistä. Me kokoonnuimme juhlimaan pienen Nuppu-tyttösen alkanutta elämäntaivalta. Minusta kastejuhla on niitä kaikista lämpöisimpiä ja herkimpiä suvun yhteisiä hetkiä. Juhlittavakaan ei osaa vielä kainostella eikä teeskennellä, vaan on omana itsenään aidoimmillaan.

Pienokaisen juhlasta lisää mummun sivuila.
post signature

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Tyhmäkö lienen?

Selailin välipaloina sohvalla retkotellessani nykyrunoutta. Ei, älä lopeta lukemista vielä tähän! Itsellänikin oli ennakkoluuloja ja ajatus siitä, että en noista paljon mitään ymmärrä; vai mitä sanotte esim. tästä nykyrunosta:

"Koira viljelee sipulia saavissa,
räsyjä roikkuu tuohivirsun
varresta. Silakkaparvi lähestyy
taivaanrantaa - Tähystä, kapoinen kuu, kaukaisuus
muistuttaa harakan rintaa, sitä joka ymmärtää
loskakeliä ja lapsia
jotka nauravat - kuten minä, kuten se joka on minä."

Voi voi, kun en millään koe tätä runoksi - tyhmäkö lienen?

Mutta etsivä löytää - löysin mielestäni tosi herkullisen ja täysin ymmärrettävän runon ikääntymisestä. Viime helmikuussa kuolleen Kyllikki Villan hykerryttävät nykyrunot kolahtavat.

Ikäisekseen hyvin säilynyt
säilynyt
kuin etikkaan hukutettu kurkku

ja miten niin ikäisekseen
mikä se ikä on
vuodet vai verisuonet
virkatodistus mieli vai rypyt

ja hyvin siis kuinka
ryppyinen mutta aivoiltaan virkku
unohteleva hupakko mutta elämänmyönteinen

virkku etikkakurkku
hellä höppänä
kurttuinen älypää

onhan sitä
monenlaista säilymistä.

Lue lisää täältä Vuodetkarttuu
post signature

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Selibaatti

Uskonnolla on kiistatta ollut valtava merkitys ihmiskunnan moraalin kehittymisessä. Tuskin kukaan voi väittää muuta, mutta joitakin ihmisten laatimia sääntöjä ja raamatun opetusten vääristelyä on vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä. Hakematta tulee mieleen, miten paljon tuskaa ja vahinkoa seksuaalisuuden kieltämisellä on saatu aikaan. Viime päivinä tiedotusvälineissä on kohuttu katolisten pappien pedofiiliepäilyistä. Eikö katolisen kirkon olisi aika tehdä päätös pappien selibaattivelvoitteen purkamisesta.

Omituisin lukemani lasten hyväksikäyttöjuttu Suomessa oli juuri taannoin ilmestyneessä kirjassa "Lapsuus lahkon vankina". Lahkon käyttäytymissäännöt olivat mielipuolisen tiukat ja jyrkät. Seksuaalisuus kiellettiin jopa niin, ettei sitä saanut harrastaa edes avioliitossa. Avioliittoon sortuneita haukuttiin huoriksi.

Kartanolaisuuden erikoislaatuisin seremonia oli niin sanottu alttarisiunaus, jota suoritettiin vain lahkon sisäpiirissä oleville ja tapahtumat salattiin visusti ulkopuolisilta. Näitä alttarisiunauksia annettiin lapsillekin, vaikkei lapset niitä varmasti ole osanneet pyytää. Seremonia tapahtui siten, että Alma Kartano (lahkon johtaja) ja Tilda (hänen lähin avustajansa) ottivat siunattavat yksi kerrallaan vastaan vinttikamarissa. Siunattava riisuttiin paitasilleen ja asetettiin makuulle Tildan viereen. Alma asetti Tildan toisen käden siunattavan pään päälle ja täytti toisen käden kivespussilla ja peniksellä. Tildan kädet vapisivat ja vatkasivat siunaamisen voimasta ja hän sopotti ääneen rukouksia.

Lahkon menoihin kuului lapsien syytteleminen sellaisista rikoksista, joista he eivät ymmärtäneet mitään. Elleivät lapset tunnustaneet itseään syyllisiksi, oli varsin tavallista, että heitä ruoskittiin siihen saakka, kunnes heidät saatiin tunnustamaan. Mainitunlaiset lapsia vastaan kohdistetut syytökset koskivat tavallisesti erilaisia sukupuolirikoksia.

Johtuiko silmitön lahkolaisten pahoinpitely (myös lasten) siitä, että lahkon johtaja olisi nauttinut kenties päihdyttäviä aineita tai lääkkeitä. Vai kärsikö hän persoonallisuushäiriöstä tai mielisairaudesta, jota ei tuohon aikaan ymmärretty?

Joka tapauksessa inhottavaa ja tuomittavaa on sekä näiden pedofiilipappien että uskonlahkolaisten hurskastelu ja valehtelu, jota he uskon varjolla harjoittavat. Eikö olisi tuhannesti synnittömämpää tunnustaa oma "vajavaisuutensa" ja sallia itselleen se, minkä Luoja on meille iloksi suonut?
post signature

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Elämänarvot

Jostain blogista löysin aikoinaan sattumoisin kirjoituksen, joka koski mielenkiintoista kirjaa: John Vikströmin ja Jörn Donnerin keskinäiseen kirjeenvaihtoon perustuvaa teosta "Elämme, siis kuolemme". Vihdoin onnistuin löytämään sen kirjastostamme. Vaikka en paljon uskonnollisesta kirjallisuudesta perustakaan, olin kiinnostunut tietämään, miten he käsittelevät elämän merkitystä ja -perusasioita sekä kuolemaa. Kumpikin kirjoittaa omista lähtökohdistaan. Arkkipiispa nostaa esille kristinuskon keskeisen merkityksen kulttuurissamme. Myös epäilykin kuuluu kriittiseen ajatteluun. "Risti antaa merkityksen elämälle, joka jää kasteen ja hautaan siunaamisen väliin. Merkitys on siinä, että emme ensi sijassa elä itsellemme ja omiin asioihimme keskittyen, vaan unohdamme itsemme, annamme itsemme toisille", arkkipiispa sanoo viimeisessä kirjeessään.

Näin eläkeiässä on aikaa pohtia omia arvojaan. Jo lapsuudessa meille on opetettu, että meidän tulisi kohdella lähimmäisiämme niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan.

Ei se aina niin helppoa ole. Ehkä on helppoa rakastaa ja unohtaa itsensä, kun kysymys on omista läheisistä; lapsista, lapsenlapsista, sisaruksista jopa ystävistä, mutta kun lähimmäisen käsitettä laajennetaan koskemaan "niitä epäsosiaalisia" naapureitamme, ollaankin jo tiukan paikan edessä. Joskus tekee tiukkaa jo sekin, että minun ei pitäisi keskittyä pelkästään omiin mieltymyksiini ja harrastuksiini, vaan antaa aikaani ja mielenkiintoani myös puolisolleni. Uhrautuvaisuus ei ole muodissa!

Tiedän, että kuulostan tekopyhältä, mutta minulle itsekkyyden unohtaminen on miltei itsestäänselvyys, kun kysymys on lapsenlapsista. Pienokaiset antavat merkityksen elämälleni ja heidän hyvinvointinsa on arvoissani päällimmäisenä. Vai onko se juuri itsekeskeisyyttä ja itsekkyyttä? Enpä usko!

post signature

torstai 1. huhtikuuta 2010

Pashaa, pashaa!

Ruoka kuuluu olennaisena osana Pääsiäisen viettoon, vaikkei sillä meillä luterilaisessa kodissa olekaan niin suurta merkitystä kuin ortodoksikodeissa paaston päättyessä.
Oman pohjois-karjalaisen lapsuudenkotini pääsiäisruokien perinteeseen kuuluivat ehdottomasti karjalanpiirakat ja uunipaisti eli karjalanpaisti. En muista koskaan syöneeni tuolloin lammasta. Omassa huushollissani lammasta tai karitsan paistia on tarjottu valkosipuliperunoiden kera pääsiäisherkkuna, joten siinäkin perinteet muuttuvat.

Pasha on nyt myös ollut muutaman vuoden ajan pääsiäispöydän prinsessana, mutta valmistan sen kevytversiona. Moni ei varmaan tällaista kevytpashaa pidä edes pashana, mutta rahkasta tämäkin tehdään ja maistuu ihan hyvälle. Mämmiä, joka kuului lapsuusajan pöytään ja myös anoppilassa sitä Pääsiäisenä tarjottiin, ei meillä ole koskaan harrastettu.
Unohtuisiko nämä meidän perinneruoat kokonaan, jos asuisimme kaukana kotoa vieraassa maassa? Tulisiko tilalle täysin uusia makuja vieraasta kulttuurista? Siinähän ei sinällään ole mitään valittamista, mutta tuntuisiko Pääsiäinen enää tutulta ja omalta? Me kun usein koemme nämä juhlapäivät vahvimmin nenällä ja suulla.

post signature