SALASANAT

On tämä maailma vaan merkillinen paikka! Nyt kun melkein kaikki tärkeimmät palvelut ovat siirtyneet nettiin, eikä elämästä ilman tuota tietokanavaa selviä helpolla, häärii siellä bittiavaruudessa jos jonkin näköistä hämärähemmoa pakkaa sekoittamassa.

Sain tällä viikolla sähköpostia yhdeltä matkailusivustolta, jonne olen rekisteröitynyt palvelujen käyttäjäksi. Joku piru oli mennyt varastamaan minunkin bittiomaisuuttani:
"Sivustoon on kohdistunut törkeä tietomurto. Lista rekisteröityjen käyttäjien käyttäjätunnuksista, sähköpostiosoitteista ja selkokielelle muutetuista, kryptatuista salasanoista on vuodettu nettiin. Pyydämme kaikkia palveluun rekisteröityneitä käyttäjiä vaihtamaan salasanansa niissä palveluissa, joissa salasana on ollut sama kuin tämän palvelun käytössä ollut salasana."

Miten haavoittuvainen systeemi onkaan, kun salasanoja ei saisi edes kirjoittaa minnekään muistiin. Miten käy sitten, kun pää sekoaa eikä niitä salasanoja tule sitten enää mieleen? Itse olen tallettanut tietokoneen muistioon raekisteröimäni käyttäjätunnukset ja salasanat - enkä tietenkään ole keksinyt jokaiselle palvelulle omaa salasanaa, kun niitä palveluja on A4-koikoisen arkin verran. Niinpä on tällaisen viestin saapumisen jälkeen oikein mukavaa alkaa muuttaa salasanoja uusiksi!

Olen miettinyt tilannetta, että kun joskus aikanaan poistun tämän maapallon kirjoista toisen atmosfäärin naamakirjan käyttäjäksi, jäänkö kuitenkin kummittelemaan ikuisuuksiin asti tänne bittiavaruuteen noihin face-bookeihin, matkailusivustoihin, bloggereihin ja ties mihin rekistereihin. Eipähän se minua itseäni enää tuossa vaiheessa mitenkään hetkauta, mutta ehkä ystävistä on ikävää, kun keikun vielä haamuna naamakirjoissa.

Ei täältä maailmasta ainakaan helposti poistuta jälkiä jättämättä!

Yhteisöasumista

Iän karttuessa sitä joutuu miettimään miten sitten vanhana pärjää, kun voimat vähenee, eikä kotitöiden tekeminen enää sujukaan entiseen malliin. Neli-viisikymppisenä oli vielä haaveena, että sitten ikuisuuden päästä, kun tullaan vanhoiksi, lyöttäytyisimme ystäväjoukon kanssa samaan talouteen - perustaisimme yhteisön, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Jokaisella olisi oma huoneisto, johon vetäytyä omaan rauhaan, jos niin haluttaa ja yhteisissä avaran viihtyisissä tiloissa nautiskelisimme iltaisin punaviiniä keskenään seurustellen. Yhdessä voisimme palkata apulaisen, joka huolehtisi arkisista jokapäiväisistä tarpeistamme siivouksineen ja ruoanlaittoineen. Mikä ihannetilanne!!!

Nyt kun meistä on tullut iäkkäämpiä ja olisi aika toimia yhteisen päämäärän hyväksi, ei kenellekään tule enää mieleen ruveta touhuamaan yhteistä pesää ystävien kanssa. Elämä ja arki pyörii kullakin omia latujaan, eikä ystävyyssuhteille tunnu riittävän eläkkeelläkään aikaa sen enempää, kuin ruuhkavuosinakaan. Isovanhempina yritetään antaa aikaa lapsenlapsille ja olla läsnä heidän arjessaan, mutta voiko siihenkään luottaa, että heistä olisi jonkinlaista vanhuuden turvaa ja seuraa, kun tulemme väsyneiksi - joskus jopa ärtyisiksi vanhuksiksi? Yhteiskunnan turvaankaan ei kannata luottaa näinä kovien arvojen aikoina. Parasta olisi, jos sukanvarteen olisi sattunut säästymään sen verran ropoja, että niillä pystyisi ostamaan itselleen siedettävän vanhuuden.

Saatanan tummat

Kirjoitin huhtikuussa blogissani Huijareita tummien aiheuttamasta harmista ja rikollisuudesta, jolla he piinaavat heikkoja ihmisiä.

Ainakaan yrittämisen puutteesta ei näitä meidän omiakaan tummarotuisia voi syyttää! Uskomatonta sinnikkyyttä osoitti taas kerran Miranda, joka soitti miehen veljen kännykkään, vaikka hänet oli mielestämme jo tarpeeksi säikytelty lopettamaan yhteydenotot. Päättelimme, että ehkä hänellä oli tärkeää raha-asiaa, kun eläkelaitos on juuri muistanut pienellä avustuksella eläkkeensaajia.

Sairaalassa makaavan veljen kännykkään vastasikin mieheni ja hätäpäissään Miranda sai änkytettyä luuriin, että "väärä numero". Totta - ihan pieleen meni sekin soitto ja ilmeisesti pilasi täysin Mirandan "työpäivän". Nimittäin mieheni ei jättänytkään asiaa siihen, vaan asiaa tutkittuaan soitteli Mirandalle takaisin. "Saatanan lehmä, etkö jo tarpeeksi ole kupannut rahoja sairaalta mieheltä?" - "Enhän minä mitään ole ottanut!" Ihan uskottavaa on, että hän olisi vaan kysellyt potilaan vointia!
Kyllä tuolla heimolla on peiliin katsomisen paikka, kun ruikuttavat rotusorrosta ja huonosta kohtelusta. Sitä saa, mitä tilaa!

Huijareita

Kirjoitin blogissani MYRSKYVAROITUS "tummien" aikaansaamasta vahingosta, josta laitettiin varoitus myös paikallislehteen. Lehti oli julkaissut kirjoituksen hiukan muutettuna (jättäen pois nimitietoja).

katso teksti



Nytpä Miranda havaitsikin oivallisen paikan, millä saada säikky, sairas ihminen hämilleen. Niinpä hän soitti "lypsettävälleen" ja halusi tavata keskustellakseen tästä hävyttömästä kirjoituksesta, jonka johdosta hän oli  saanut ihmisiltä puhelinsoittoja. (Mitenkähän ihmiset ovatkin keksineet soitella juuri hänelle, kun kirjoituksessa ei mainita kenenkään henkilön nimeä?!!!) Arvata saattaa, että "kivusta ja särystä" olisi ollut maksettava hänelle korvaus.

Onneksi satuttiin olemaan paikalla ja kuulemaan puhelusta sen verran, että mieheni pystyi puuttumaan asiaan. Välittömästi puhelun jälkeen hän soitti takaisin ja kertoi, että hän edunvalvojana kieltää Mirandaa ottamasta mitään yhteyttä holhouksen alaiseen ihmiseen. Mitäs Miranda siihen? - no haistatti tietenkin pitkät ja pisti puhelimen kiinni!

Eipä ainakaan aloitekyvyttömyydestä voi näitä huijareita moittia! Me tavalliset tallaajat ei voida kuin ihmetellä sitä kekseliäisyyttä ja sinnikkyyttä, mitä nämä "alan ammattilaiset " lypsettäväänsä kohtaan osoittavat.

Jännityksellä jään odottamaan mikä on Mirandan seuraava siirto!

Myrskyvaroitus

Vieraillessamme lähisukulaisemme luona, totesimme hänen joutuneen törkeän kusetuksen kohteeksi. Kyseinen henkilö on parantumattomasti sairas, eikä osaa sanoa pyytäjälle "ei".
Prosessi hänen saamisestaan holhouksen alaiseksi on menossa ja asiasta on tehty ilmoitus poliisille. Sukulaisemme on nimennyt henkilön, joka on ottanut rahat S-marketin edessä. Nämä tapaamiset ovat maksaneet kolmen viime kuukauden aikana yli 12.000 euroa ja aiemmista ei ole tietoa. Tarkoitus on varoittaa sukulaisia ja naapureita tällaisista "pitsikauppiaista".

Julkaistavaksi paikallislehdessä:
MIRANDA-MYRSKY KITEELLÄ
Myrskyvaroitus yksin asuvien vanhusten ja sairaiden sukulaisille. Miranda ei itse kaada puita, koska se ei sovi hänen toimenkuvaansa, vaan ottaa puut hyväuskoisen ja avuttonan henkilön pankista nostamina seteleinä S-marketin edessä. Lähisukulaiselleni Miranda-myrsky on maksanut kolmen kuukauden aikana jo yli 12.000euroa. VAROKAA JA VAROITTAKAA LÄHEISIÄNNE!

nimim. MYRSKYN JÄLKEEN

Taskuvaras vei.....

Kyllä nyt v-tuttaa raskaasti, ei niinkään rahallinen menetys, kuin se, että viimein kaikkien reissaamis vuosikymmenten jälkeen taskuvaras onnistui viemään miehen taskusta lompakon - keskellä päivää, rauhallisessa lounaskahviossa. Edellisen kerran taskuvarkaan yritys epäonnistui.

Kaikki ostokset hoidettuamme, pari tuntia ennen laivan lähtöä, istahdimme nauttimaan lounassalaattia ja kiluleipää miltei tyhjään Cafe Pacoon Rocca Al Maren kauppakeskuksessa. Kun ulkovaatetus tuntui tukalalta sisätiloissa, riisui mies päällystakkinsa taakseen tuolin selkänojalle. Jossain vaiheessa vieriseen pöytään hänen taakseen oli istunut nuori, tumma mies kahvia juomaan. Mies poistui ennen meitä ja kun me teimme lähtöä viitisen minuuttia myöhemmin, huomasi mies lompakkonsa kadonneen. USKOMATONTA! Ihailla täytyy sitä sirkustaiteilijan näppäryyttä ja röyhkeyttä. Tasku oli vetoketjulla suljettu ja lähellä omistajansa (huom! vesiselvää) kehoa. Mies sanoo tunteneensa jossain vaiheessa naapurin tönäisyn ja harmittelee nyt, että luuli sitä normaaliksi istumapaikan sovitteluksi, eikä siten reagoinut asiaan.

Paikalle kutsuttu vartija pystyi toteamaan tilanteen valvontakameran nauhoista. Kasvoja ei kuvan heikon laadun vuoksi pystynyt hahmottamaan ja voro poistui kauppakeskuksen ovista välittömästi. Mitään ei ollut tehtävissä.

Eniten harmittaa vaivannäkö ja hankaluus, minkä luottokorttien ja ajokortin uusiminen aiheuttaa; muita kortteja ei onneksi matkalompakkoon koskaan laitetakaan. Ja olisihan sille 120 eurolle, joka lompakon mukana häipyi, ollut näin jouluaikaan muutakin käyttöä. Toivottavasti joku tallinnalainen lapsi saa nyt kuitenkin tuon meiltä viedyn rahan ansiosta "oikean Joulun"!  Epäillä sopii!

Laatua Lidlistä

Kun katselen telkkarista ohjelmia melkein pelkästään nauhoitettuna (uutis- ja ajankohtaisohjelmia lukuun ottamatta), jää mainosten näkeminen sattuman varaan. Iltana muutamana pysähdyin kuitenkin kesken touhuamiseni tv:n eteen, kun huomioni kiinnitti ruudulla pyörivä mainospätkä. Mainoksen täytyy olla todella hyvä, jos se saa tällaisen vanhan konkarinkin pysähtymään. Mainos teki hurtilla huumorillaan vaikutuksen; että voidaankin mainostaa hauskasti niin arkista asiaa kuin Lidl!

Halusin nähdä tuon pätkän vielä uudelleenkin ja kokeilin onneani YouTubessa. Ja sieltähän se löytyikin! Samalla hain muutakin tietoa tuosta Suomeenkin aikoinaan rantautuneesta, tunnekuohua herättäneestä saksalaisesta kauppaketjusta. Suomi24-sivun keskustelupalstalta löytyi suomalaisten käsityksiä puolesta ja vastaan otsikolla "Lidliin tehty yllätysisku" (16.11.2010). Hykerryttäviä juttuja ihmisten käsityksistä, miten Lidlissä myydyt ulkomaiset elintarvikkeet ovat paljon huonompia ja valikoimat ovat suppeat!

Ja sitten ne hinnat! Miten joku voi olla niin sokea ja väittää, ettei hinnoissa ole paljon eroa?
Meillä perusostokset tehdään "kulman takana" olevasta Lidelistä, kun on todettu se selvästi kylän edullisimmaksi ostospaikaksi; bonuksen saa heti kassalla edullisempia tuotteita maksaessaan. Kuluttajaliiton tekemissä ostoskorivertailuissa Lidl on ollut viime vuosina 17% halvempi kuin seuraavaksi halvin kauppa. Eikä tuotteiden laadussa ole ollut mitään moittimista, paljolti samoja tuotteita kuin "omissa" suomalaiskaupoissamme ja joudutaanhan noita tuoretuotteita (esim. vihannekset talviaikaan) rahtaamaan kaikkiin kauppoihimme ulkomailta.

Luulisi nykyihmisten olevan jo niin valistuneita, ettei ulkomaisen ruoan "myrkyllisyydellä" pelottelu enää olisi mahdollista!

Omat fyrkat

Se on sitten vyön kiristämisen paikka. Tänään uutiset ovat kertoneet, että kulutukseen jää ensi vuonna entistä vähemmän rahaa, kun maksuja ja veroja korotetaan. Tuo nyt on tuttua omalla kohdallani jo useamman vuoden ajalta. Tämän vuoden alussa eläkkeeni nousi 0,26%, jonka ansiosta saan peräti 4,44 € enemmän kuin edellisenä vuonna; hetkinen - mutta ennakonpidätystaulukoitahan muutettiin helmikuussa, joten törsättävää eläkettä kuukaudessa on tänä vuonna ollut 14 € vähemmän. No, eihän tuo nyt hirvittävän iso summa ole, mutta kun sama suuntaus jatkuu vuosikymmeniä (jos elonpäiviä sattuu riittämään), voi rahapussi loppupäässä eloa tuntua kovin kevyeltä. Tilanne on sitä kehnompi, mitä kauemmin on ollut eläkkeellä; käytännössä esim. kolmekymmentä vuotta eläkkeellä olleiden eläkkeiden ostovoima on heikentynyt puoleen eläkkeelle jääntihetken vuosieläkkeestä.

Tilanteen karmivuutta kuvaa palkkojen, eläkkeiden ja hintojen nousua esittävä alla oleva taulukko:
Vuosi 2009:
palkat + 3,4% työeläkkeet + 2,2% hinnat + 2,5%
Arvio 2010:
palkat + 5,5% työeläkkeet + 2,4% hinnat + 4,7%
 
Ehkä eläkkeelle siirtyvän mieltä rauhoittaa tieto siitä, että vapaaherrattarena ei tarvitakaan niin paljon hynää, kuin työelämässä ollessa. Pois jäävät matkakustannukset ja lounaskin tulee paljon halvemmaksi, kun sen valmistaa omassa kotikeittiössä ravintolaruokailun asemasta. Ja kun aikaa on runsaasti, voi aterian rakentaa edullisemmista raaka-aineista sen sijaan, että käyttäisi puolivalmisteita. Vaatteisiin, koruihin ja meikkeihin ei tarvitse sitten enää rahojaan kuluttaa; kotona voi oleilla verttyneessäkin oloasussa.

Kodin myynti

Liekö elämässä kovin paljon muuta stressaavampaa kuin oman kodin myyminen? No melkein yhtä kuohuttavaa lienee uuden kodin löytäminen, jos olet ehtinyt myydä oman asuntosi ja muutto kolkuttaa jo ovella, eikä uusia lukaaleja ole paljon tarjolla. Näissä asuntokaupoissahan on aina se vaikeus - muna vai kana ensin; myydäkö ensin pois nykyinen, vai ostaako rohkeasti uusi ja alkaa vasta sitten kauppaamaan omaansa. Monille turvallisuuden tarve ja kahden asunnon loukkuun jäämisen pelko estää näiden suurien ratkaisujen teon ja pitää ihmisen paikoillaan. Meille sponttaaneina ihmisinä tuli uuden luukun ostaminen pikaisena heräteostoksena ja nyt on jälkistressi meneillään, kun omaa kotia ollaan myymässä kiinnostuneille ostajille.

Omalla maulla sisustettu koti tuntuu arvokkaalle, eri asia on se millaisena tuleva uusi asukas sen kokee. Useinkaan nämä tuntemukset eivät kohtaa, ainakaan, kun puhutaan kohteen hinnasta. Itselle voivat olla tärkeitä asunnon sauna, terassi ja piha - ostaja voi antaa arvoa ihan jollekin muulle ominaisuudelle.

Kun rustaat myynti-ilmoituksen huolella ja yrität saada mahdollisimman hyvät valokuvat, jotka toisivat kodin tilat hyvin esille, alat odottamaan puhelimen soivan yhtenään kiinnostuneita yhteydenottoja. Raivostuttavaa on olla puhelimen orjana ja odottaa näitä tärkeitä viestejä!

Ilmoitus on ollut nyt Oikotiellä vasta viikon, eikä yhtään varsinaista yleistä asunnon esittelyä ole vielä pidetty, silti yksi ostotarjous on jo voimassa. Kun koti on nyt siivottu ja puleerattu esittelykuntoon, soisi ostajaehdokkaiden ilmestyvän nyt pian paikalle. Millään en jaksaisi enää odottaa vaan saada hommat hoidettua pikaisesti. Lieneekö stressinsietokykyni taso tällaisissa asioissa suoranaisen ala-arvoinen? Pakko on kestää ja katsoa tämänkin pelin kortit pokerinaamalla. Vasta sen jälkeen ajatus voisi saada taas uudet siivet!

Sähköistä postia

Kun elettiin aikaa ennen nettiä ja sähköpostia, ei postiluukusta kovin usein tipahdellut kirjepostia; ainakaan tuntemattomilta ei tarvinnut odotella virkistäviä viestejä. Jostain ihmeen syystä on onnetar viime aikoina alkanut ahdistelemaan e-mailin välityksellä ja yrittää väen väkisin tehdä meikä tytöstä miljonäärin.

Sain postia Beninin valtakunnasta, jossa kerrottiin, että joku B.J. Ahokas oli perheineen menehtynyt v. 2003 lento-onnettomuudessa ja jättänyt jälkeensä miljoonien dollarien omaisuuden. Nyt perintörahat ovat harhailleet vailla laillista omistajaa vuosikausia. Kun minulla nyt sattuu olemaan saman tyyppinen nimi kuin tuolla taannoin ajasta ikuisuuteen siityneellä maanmiehelläni, olisin minä sopiva perinnön saaja. Minun tulisi vain lähettää tarkat pankkiyhteys- ja muut tietoni ja rahat siirtyisivät oitis pankkitililleni. Johan olisi helppo nakki rikastua!

Seuraavana päivänä sain taas uudelta taholta postia. Luandasta, Angolasta haluttiin siirtää laillista rahaa 12,5 milj. dollaria turvallisesti Suomeen. Luotettava yhteistyökumppani olisi nyt löydettävä pikaisesti ja sen vuoksi he kääntyivät puoleeni, Minun tulisi löytää turvallinen pankki ja siirtää noista rahoista 60% sinne. Loput 40% saisin pitää itselläni. 5 miljoonan taalan potti olisi kyllä mukava lisä shoppailukukkarooni!

Useamman kerran olen saanut sähköpostia, joka onnittelee minua suuresta onnenpotkusta. Olen voittanut jossain sivustolla vieraillessani miljoonia dollareita, jotka pitäisi nyt saada lähetettyä suoraan tililleni. Ensin olisi vaan tietysti annettava tarpeelliset tilitiedot.

Suuresti hämmästyttää se, että näin paksua puppua yritetään syöttää totisella naamalla harvoille ja valituille. Ihmettelenpä, meneekö tällaiseen lankaan kukaan kuolevainen?!!

Eilen sain viestin, että olenlähettänyt postikortin Nettikortit.net-sivustolta jollekin Hannelelle, jossa toivottelen hänet tervetulleeksi lomilta takaisin töihin. Hannele päivittelee meilissään, että ainakaan hänen lomalle lähtiessään ei työpaikan henkilökuntaan kuulunut ketään Birgit nimistä. Kuka kumma on päättänyt uida liiveihini ja ottaa itselleen minun hahmoni?

Kauhea aamupäivä

Lomalla, oudoissa oloissa voi sattua ja tapahtua sellaista, mihin ei ole osannut mitenkään varautua. Normaalien varotoimenpiteiden (aurinkorasvauksen ja nesteytyksen) piti antaa riittävä suoja mukavan turvalliselle lekottelupäivälle. Toisin kuitenkin kävi ja hauskaksi tarkoitettu retki loppui ennekuin se oikeasti ehti alkaakaan.

Vesipuiston auettua lapsiperheitä alkoi kokoontua runsaasti altaiden aaltoihin ja vesiliukumäkiin. Vähän jäätiin ihmettelemään, kun ympäristössä jotkut ihmiset pitivät uimapyyhkeitään kasvojensa suojana. Naapurilavitsan paistattelijoiden kanssa hiukan kummasteltiin voimakasta kloorin hajua, jonka tietysti luulimme kuuluvan normaaliin puhditusoperaatioon. Sitten tuli tyttärentytär altailta ja valitti, että kasvoja polttaa ja kurkkuun sattuu. Siitä samasta lähdettiin etsimään lähintä suihkua. Toisellakin tytöllä oli oireita, mutta lievempänä. Minulla itselläni ja miehellä vain vähän tuntemuksia siitä, että hengitys ei ollut ihan normaalia.

Ihmiset köhivät ja yskivät. Pian henkilökunta alkoi viittoa väkeä poistumaan portille. Joku huolestuneen näköinen pomomies vislasi pilliin ja huitoi käsillään turisteja kiirehtimään pois alueelta. Portilla henkilökunta juoksutti köhiville ihmisille juomamukeja, joissa oli jotain neutraloivaa piimältä vaikuttavaa nestettä. Eipä ollut helppoa suostutella nuoria nielemään pahalta maistuvaa, epämääräistä litkua.

Ilmeisesti jollekin oli sattunut virhe veden kloorauksen annostelussa. Vesileikit jäivät sen päivän osalta ja pääsymaksurahat saatiin takaisin. Kunto koheni pikkuhiljaa jäätelön ja limsan voimalla. Toivottavasti ikävästä vahingosta ei jää pysyvää traumaa ja vesipuiston iloista päästään nauttimaan joku toinen päivä ennen loman loppumista.

Kunniamurha

Lähi-idän maissa miespuoliset sukulaiset ottavat hengiltä tuhansia sukunsa naisia joka vuosi. Syyksi riittää pelkkä epäilys tai juoru naisen kunniattomasta käytöksestä, jollaista meillä länsimaissa ei voisi edes vähimmässä määrin pitää kunniattomana tai moraalittomana. Ja tappajia ylistetään sankareiksi, hehän puolustavat vain perheen kunniaa.

Vuonna 1998 YK arvioi varovasti, että joka vuosi Arabimaissa (Pakistanissa, Afganistanissa, Jemenissä, Libanonissa, Egyptissä, Länsirannalla, Gazassa ja Jordaniassa) tapetaan runsaat 5000 naista kunnian vuoksi. Esimerkiksi Jordaniassa, jota pidetään näistä maista demokraattisimpana ja edistyksellisimpänä, rikoslaki vapauttaa rangaistuksesta ne, jotka tappavat haureuteen syyllistyneitä naissukulaisia ja lieventää niiden rangaistusta, jotka tappavat haureustilanteessa (esim. puhuminen vieraan kanssa) tavattuja naissukulaisiaan.

Useimmat miehet ilmoittautuvat poliisille heti tapettuaan ja perheenjäsenet lunastavat heidät vapaaksi takuita vastaan oikeudenkäyntiä odottamaan. Tämä odotteluaika lasketaan rangaistukseen mukaan, kun tuomio julistetaan. Koska kunniamurhaa pidetään vähäisenä rikkomuksena, tekijä päästetään usein kokonaan vapaaksi tai hän saa kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen kestävän lyhyen tuomion.

Jordaniassa valtiovalta toteaa, että naisilla on yhä enemmän vapauksia ja jos naiset uskovat, että nyt he ovat saaneet oikeuden ilmaista mielipiteitään, ajaa autoa, opiskella ja käydä työssä, he huomaavatkin olevansa hengenvaarassa, jos nuo uudet "oikeudet" sattuvat olemaan ristiriidassa perheen miesten toiveiden kanssa. Arabimiesten ajattelutavan mukaan hyväksyttävätkin työt, esimerkiksi sairaanhoito, tekevät naisista "huoria", koska he koskettavat ja näkevät puolipukeisia miehiä.

Islamin laki alistaa naisia ja käskee kurittamaan sääntöjen rikkojia, mutta nämä kunniamurhat juontavat juurensa jo ajalta ennen islamia ja kristinuskoa. Monet kunniamurhat todetaan kuitenkin jälkeenpäin itsemurhiksi tai tapaturmiksi, eivätkä ne saa palstatilaa mediassa. Virallinen taho salailee todellisia murhien määriä ja uskottelee, että niitä tuskin tehdäänkään. Jos oikeat luvut olisivat tiedossa, ihmisoikeusjärjestöt ja länsimaiset hallitukset voisivat painostaa Jordaniaa lopettamaan nämä barbaariset rikokset. Nykyisessä tilanteessa naiset joutuvat alistumaan ja kärsimään sorron alla. Kukapa heitä voisi auttaa?

Lähde: Norma Khouri, Kunniamurha

Turvaton olo?

Netti on tänä päivänä ihan välttämätön työkalu ja viihdyke. Tuntuisi mahdottomalta enää palata aikaan, jolloin asioita piti lähteä hoitamaan eri paikkoihin ja juosta tukka putkella pankkiin, verotoimistoon, matkatoimistoon; jonottaa siellä ja täällä. Mutta jos oli omat vaaransa päälle kävijöistä ennen muinoin, ei nettimaailmakaan mikään onnen auvola ole.

Muutama päivä sitten sain sähköpostiviestin, että minun pitäisi vaihtaa Suomi24-sivujen käyttäjän salasanani. Sivustolta oli onnistuttu varastamaan käyttäjätunnuksia ja salasanoja, joten oli vaara, että tunnistetietoja voitaisiin yrittää käyttää väärin.

Myös Älypää-pelisivustolta oli maaliskuun lopussa varastettu käyttäjätunnukset, salasanat ja rekisteröityessä käytetyt sähköpostiosoitteet. Tietoturvallisuus vaarantui myös sen vuoksi, että monet olivat käyttäneet samaa salasanaa muissakin verkkopalveluissa. Sähköpostiosoitteen perusteella saattoi useissa tapauksissa päätellä käyttäjätunnuksen ja kokeilla sen jälkeen Älypää-palvelusta varastettua salasanaa.

Oma hankaluutensa on myös siinä, että yhä enemmän joutuu rekisteröitymään erilaisiin palveluihin saadakseen ne käyttöönsä. Käyttäjätunnusten ja salasanojen viidakko on melkoinen ja houkutus käyttää samaa salasanaa eri palveluihin on selviö. Itse koin pari vuotta sitten kauhunhetkiä, kun hukkasin Tallinnassa päivyrini, johon olin taltioinut kaikki tarvitsemani tunnukset. Ei siinä auttanut muu, kuin vaihtaa kaikki salasanat.

Onneksi verkkopankkitunnuksensa on oppinut muistamaan ulkoa, eikä erillisillä tunnuksilla ole yksistään mitään käyttöä. Tosin verkkopankkiyhteyksiä häiritsevät haittaohjelmat toimivat jo suomalaistenkin verkkopankeissa, joten ihan turvassa varkailta ei enää olla sielläkään.