keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Elettiinhän sitä muinoinkin

Näin juhla-ajan kynnyksellä tulee mieleen oman lapsuuteni pääsiäisajan vietto, jolloin hiljaisen viikon aikana (tai piinaviikolla, niinkuin silloin viikkoa kutsuttiin)  kaikenlainen rienaaminen ja riekkuminen ei sopinut käytökseen.  Nykyisin kaikki tuntuu jotenkin maallistuneen, eikä "piinaviikko" tunnu enää television ja muun viihde tarjonnan aikana sellaiselta hiljentymisen ajalta, jollaiseen me lapset totuttiin oman rakkaan mummon kammarissa.

Muistelen, että usein pääsiäisaikaan hankiaiset olivat niin kantavia, että niitä pitkin oli hyvä kelkkailla ja hakea pajunoksia virpomusvihdoiksi. Pohjois-Karjalaan tämä perinne lienee kulkeutunut rajan takaa siirtolaisten mukana. Ei meillä silloin ollut hienoja kasvomaalauksia, enkä muista pukeutumisenkaan paljon arkivaatetuksesta poikenneen.

Yksi miltei tyystin kadonneesta kansanperinteestä on pahviset postitettavat pääsiäiskortit. Ehkä niillä oli suuri merkitys aikana, jolloin yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin ei ollut niin helppoa kuin nykyisin; ei chattailtu tietokoneella, eikä puhuttu puhelimessa. Olisi se kauhea riesa nykyajan kiireiselle ihmiselle alkaa kirjoittamaan postikortteja, kun joulukorttirumbasta on juuri ja juuri ehditty toipua. Nythän tuonkin homman hoitelee helposti e-kortilla.

Pääsiäisvalmisteluihin kuului rairuohon itämään laittaminen ja pajunkissojen noutaminen maljakoihin. Äiti valmisti kotona mämmiä, ei sitä silloin ollut kulmakaupassa myynnissä. Meille lapsille ilonaihe oli tietysti se, että Pääsiäisenä sai syödä äidin leipomia pikkuleipiä, kun ne eivät tavallisena arkena milloinkaan kuuluneet kattaukseen. En muista liioin suklaamunia syöneeni, mutta keitetyt kananmunat saivat hienon ja monimutkaisen koristelun, kun niitä yhdessä vesiväreillä maalattiin.

Omalle tyttärelle ja tyttärentyttärille jotain näistä perinteistä olen yrittänyt siirtää. Virpominen Palmusunnuntaina on ollut lapsista hauskaa. Pajunkissat maljakossa ovat vaihtuneet pääsiäisnarsisseihin ja tulppaaneihin. Pikkuleipiäkään ei mummi leivo kahvipöytään, puhumattakaan mämmin valmistuksesta. Tyttären pienenä ollessa munia vielä maalattiin, mutta uuden polven aikana ne on korvattu suklaisilla yllätysmunilla.

Maailma muuttuu ja uusia juhlanviettotapoja otetaan käyttöön. Toivottavasti joku hyvä perinne sentään jää elämään ja tuomaan iloa arjen keskelle!

post signature

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Koukussa

On se vaan kummaa, että tuolla netissä ei osaa surffailla ja lueskella tyytyväisenä, mitä toiset ovat sinne hengentuotteinaan purkaneet. Aina on oivaltavinaan jonkin jutun, eikä malta pitää näppejään kurissa. Ja onhan siellä materiaalia, johon tarttua ja tuoda muidenkin päiviteltäväksi. Joskus mietin olenko keksimässä polkupyörää, vaikka se on jo keksitty?

Tänäänkin olin ihan viattomasti hakemassa ideaa ristiäiskorttiin, niin enköhän taas eksynyt aiheesta ja löysin itseni seikkailemasta jossain jenkkien sivuilla, jossa oli materiaalia lapsille. Sitten välähti - pääsiäisaika käsillä, eikä lapsille tarkoitettua pääsiäispuuhaa ole paljon tarjolla suomenkielisenä. Mitäpä, jos laittaisin tätä peliä ja puuhaa lasten omalle pääsiäissivulle ja laittaisin siihen viereen ohjeen tynkää omalla kielellämme. Innostuin asiasta niin, että nyt haeskelen jo lisämateriaalia, koska noiden pelien kokeileminen on ollut niin kivaa. Tällaiseenkin voi jäädä koukkuun. Voi niitä palapelejä aikuisetkin pelata!

Paha vaan, kun homma vie tuhottomasti aikaa, jota pitäisi riittää näin Pääsiäisen alla myös kotiaskareisiin. No yritän lisätä sinne päivittäin vain ihan pikkasen jutun ja sitten alan siivoamaan.

Käypä Sinäkin hupailemassa Pääsiäissivullani, josta pääset em. lasten sivulle!
post signature

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Luonnetesti

Netti on pullollaan kaikenlaisia testejä, leikkimielisiä ja vakavampiakin, joilla pääset ottamaan selvää itsestäsi sekä vertaamaan itseäsi muihin. Tosikkoihmisenä en kovin usein näitä sorru väsäämään, mutta jostain historian hämäristä löysin testituloksen, jossa siskoni kanssa pääsimme katsomaan, olisiko noissa testeissä edes hitusen mitään juonta.
Ja kas - kyllä noista analyyseistä selvästi on tunnistettavissa kumpi on kumpi.

Siskoni: Mirjami Maanläheinen
Sinua ei helposti saa raiteiltaan (totta). Et hermoile, kimmastu etkä myöskään syty ihan pienestä. Rakastat liikkua luonnossa, tavata pitkäaikaisia ystäviäsi ja pakastimesi on täynnä itse kerättyjä marjoja (ja leipomuksia). Sinä ole peruskallio, johon muut nojaavat. Kirjallisuus ja laatuelokuvat ovat sydäntäsi lähellä, mutta et pidä harrastuksistasi meteliä. Sydämen sivistys on kaiken päämäärä. Pieni pinnallisuus ja naisellinen turhamaisuus silloin tällöin voisi tehdä sinulle hyvää – kokeilepa!
Minä: Paula Pohdiskelija
Aivosi toimivat ylikierroksilla (totta). Mietit alituisesti, miten maailmaan saataisiin rauha, miten kehittyisit ihmisenä ja miten voisit helpottaa naapurisi ahdistusta. Sinua pidetään humaanina ja älykkäänä ihmisenä. Joskus tosin myös tosikkona, koska vaikkapa juhlissa riehakkuuden ollessa ylimmillään saatat aloittaa keskustelun sisäisen rauhan merkityksestä. Sinulle tekisi joskus hyvää jättää aivot narikkaan ja vain antaa palaa.

Horoskooppien luonneanalyysit ovat mielestäni lähinnä hupaisaa luettavaa - vai miten on tulkittavissa esim. se, että tyttäreni kaksospojat (ikäero 2 min) ovat luonteeltaan täysin erilaiset.
post signature

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Isovanhemmat ydinperhettä?

Mediassa runsaasti esillä ollut kahden ulkomaalaisen isoäidin käännytyspäätös on herättänyt väittelyn siitä mikä on ydinperhe. Ihan viime päivinä on myös puhuttu laitoshoidossa olevien vanhusten oikeudesta muuttaa toiseen kuntaan lähemmäksi lapsiaan. Kaiken tämän mylläkän taustallahan on kyse rahoituksesta. Pelätään, että meille ryntää pilvin pimein maassa asuvien ulkomaalaisten mummoja ja pappoja elätettäviksi veronmaksajien rahoilla. Suomalaisen mummun kotipaikan vaihtaminen ei onnistu, kun lähettävä kunta ei anna maksusitoumusta vastaanottavalle kunnalle hänen laitoshoidostaan.

Kulttuureissa on eroja: Välimeren maissa näkee usein illastamassa perheitä, joissa meluavan joukon kunnioitettuna keskipisteenä istuvat isovanhemmat. Siellähän on varsin tavallista, että aikuiset lapset asuvat kotonaan ja tuovat vielä aviopuolisonsa ja lapsensa saman katon alle. Kun vanhemmat tulevat vanhoiksi, niin heistä pidetään huolta yhteisöllisesti. Suomessa maahanmuuttajat, jotka kokevat isoäidit, isoisät, isosedät, isotädit ja muut ydinperheekseen, eivät varmasti ymmärrä meidän käsitystämme ydinperheestä.

Pohdiskelin ydinperhe-nimitystä omasta kapeasta perspektiivistäni ja mielestäni sitä on ehdottomasti käsiteltävä kahtena erillisenä käsitteenä: ydinperhe ja perheyhteisö.

Meille ydinperhe = minä & aviomieheni. Virallisen tulkinnan mukaan suomalaisen ydinperheen muodostavat samassa taloudessa asuvat vanhemmat lapsineen  ja asioista päätetään perheen sisällä. Isovanhemmat siis päättävät omista asioistaan ja tyttären/pojan perheellä on oma itsenäinen päätäntävaltansa.Tämän näkemyksen olen valmis allekirjoittamaan, vaikka omassa lapsuudessani äidinäiti kuului itsestään selvästi perheeseemme, eikä rakasta mummoa haluttu jättää yksin edes yöksi. Isänäitiä tapasin korkeintaan kerran vuodessa, hän kun asui 400 km:n päässä, eikä matkustaminen ollut tuohon aikaan niin helppoa kuin nykyisin.
Tilastokeskuksen mukaan v.2008 tällaisten lapsiperheiden määrä oli vain 52% kaikista ydinperheistä. Luvuissa mukana ovat avio/avoparit lapsineen, äiti-lapsiperheet, isä-lapsiperheet ja uusperheet, joilla voi olla neljä mummoa / pappaa (biologiset isovanhemmat, mummujen uudet kumppanit, pappojen kakkoset ja kolmoset....). Siinäpä olisikin kestämistä, kun tällaisen suur-ydinperheen asioista ruvettaisiin päättämään tasapuolisesti.

Meille perheyhteisö = oma ydinperheeni, tyttäreni ydinperhe ja tyttäreni appivanhempien perhe. Suurimmalle osalle suomalaisista perheyhteisö, johon kuuluvat isät, äidit, lapset ja isovanhemmat, on vielä tänä päivänä tärkeä tuki ja turva. Eläkkeensaajien keskusliiton mukaan eläkeläiset, joista erittäin iso osa on isovanhempia, auttavat Suomessa sukulaisiaan enemmän kuin ikätoverit muualla Euroopassa. Yli 75-vuotiaistakin runsaat 20 prosenttia auttaa sukulaisiaan. Laman aikana monet isovanhemmat ovat karsineet omasta kulutuksestaan ja siten auttaneet ahdingossa ollutta lastaan / lapsenlastaan. Monille perheille isovanhempien lapsenhoitoapu tuo suuren helpotuksen, kun töihin on päästävä lapsen sairastuessakin.

Perheyhteisö käsittää siis molemmat isovanhemmat, jolloin lapsenlapset, kuin myös isovanhemmat saavat nauttia esim. juhlapöydässä "välimerellisesti" ison perheen iloista. Sekä lapsenlapsille että isovanhemmille henkinen yhteenkuuluvuus on tärkeää!

post signature

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Parempi parisuhde?

Sain sähköpostia: Kiinnostaako Sinua parempi elämä? Käypä vilkaisemassa Amorin Avustajaa, jonka tavoitteena on parempi elämä ja onnistuneet parisuhteet!

No ketäpä ei kiinnostaisi? Ehkä olisi syytä miettiä joskus omaakin parisuhdettaan ja ruveta kohtelemaan omaa siippaansa sillä kunnioituksella, minkä on kerran vihkikaavassa hänelle luvannut. Nämä nykyiset parisuhdeoppaat pullistelevat luonneanalyyseja ja jos jonkinlaisia testejä, mutta hauskempaa luettavaa löytyy esiäitien elämänohjekirjoista:

Kun menet avioon, rakasta miestäsi. Häiden jälkeen tutki häntä. Jos hän on salaperäinen, luota häneen. Jos hän on surullinen, tee hänet iloiseksi. Kun hän on puhelias, kuuntele. Jos hän on riitaisalla tuulella, älä ole huomaavinasi. Jos hän on mustasukkainen, paranna hänet. Jos hän ei ole kiinnostunut huvituksista, käytä houkuttimia. Jos hän on seurallinen, ole hänen kumppaninsa. Anna hänelle suukko kun hän ansaitsee. Anna hänen tuntea, että ymmärrät häntä täysin. Mutta älä koskaan anna hänen huomata, että johdat ja manipuloit häntä. Herbert Spaugh

Aviomiehen rakastaminen ja helliminen on aviovaimon elämänikäinen ja syvästi tyydyttävä tehtävä. Älkääkä hetkeäkään kuvitelko, että tuo tehtävä olisi jotenkin toisarvoinen. Avioliittonne laivassa miestä voidaan ehkä kutsua moottoriksi, mutta vaimot ovat peränpitäjiä. Juuri peränpitäjät määräävät minne laiva kulkee. Ruth Stafford Peale

Aviomies on hän joka unohtaa syntymäpäiväsi ja hääpäiväsi, mutta myös harmaat hiuksesi ja ryppysi. Betty Morris

Aviomies on hän, joka tulee kotiin pahalla tuulella, katsoo peiliin, menee takaisin autoon, ajaa korttelin ympäri, tulee uudelleen sisään ja huutaa: "Isä on kotona." Sitten hän kysyy: "Kuka oli se myrtynyt vanha äijä joka kävi täällä minuutti sitten?" Maureen Blaney

Tässäpä viisautta myös nykynaiselle!!!!!!!!!
post signature

torstai 25. maaliskuuta 2010

Mummonmarkat?

Tutkimusten mukaan 10% suomalaisista kääntää vielä eurot markoiksi, vaikka euroon siirtymisestä on nyt jo kulunut kahdeksan vuotta. Onhan siinä se hyväpuoli, että ainakin kuuden kertotaulu pysyy hallinnassa, mutta muuta käyttöä ei mummon markoilla sitten olekaan enää näillä nykymarkkinoilla.

Vai mitä sanotte tästä: kahvista ja pullasta joutuu pulittamaan kuppilassa 3 € eli kahdeksantoista markan luokkaa. Jos tuosta herkuttelusta joutui historian hämärissä,
v.2000 maksamaan 6 mk, joutuisi kukkarosta nyt kaivamaan 1,16 €, kun inflaation vaikutus otetaan huomioon. Siis jostain tuohon hintaan on ilmaantunut jotain "lisuketta" 1,84 € ?????????? Hain tilastokeskuksen antamia keskihintoja muutamien elintarvikkeiden osalta ja vertasin niitä vuoden 2000 ja 2002 inflaatiokorjattuihin hintoihin. Katso ja hämmästy: Hinnat

Onko siis tämä tunne hintojen riistäytymisestä pahaa panettelua vai kylmää faktaa? Nykyisen rahan-arvon vertaaminen johonkin muuhun vuoteen käy helposti rahakerroin-laskurilla. Kokeilepa vaikka tästä.
post signature

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Mummopissikset

Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stiina Nykänen kirjoitti hauskasti naistenpäivänä ilmiöstä rouvaspimut ja mummopissikset.

Tässä pari lainausta Nykäsen tekstistä:
"Mummopissis on nainen, joka ei suostu hyväksymään ikäänsä. Hän käy kauneusleikkauksissa ja iskee puumana nuoria miehiä. Hänellä on oranssinruskea naama, blondatut hiukset ja pinkkiä huulipunaa. Suomalaisia mummopissiksiä näkee pillifarkuissaan ja upeissa jakuissaan esim. Rolling Stonesin konsertissa.
Rouvaspimu janoaa romantiikkaa ja koristelua. Hänellä on asioita, joita pitää tehdä vain tyttöjen kesken. Nuoret rouvaspimut pynttäytyvät lähtiessään katsomaan Sinkkuelämää -leffaan. Kun miehet katsovat urheilua, he häippäsevät katselemaan käsilaukkuja.  Rouvaspimun vauhdissa sisustaminen muuttuu kodin "piristämiseksi".

"Pakko myöntää, että minussakin on säilynyt ripaus teini-ikäisen intohimoja. En lue öisin Tex Willereitä niin kuin ukkoteinit. Mutta teen asioita, jotka miehen silmissä näyttävät yhtä älyttömiltä. Ukkoteinien rinnalla onkin meitä rouvaspimuja, järkeviä aikuisia naisia, joilla on omat teininä omaksutut hupsutuksensa."

Teksti jäi itseltäni tuolloin huomaamatta, mutta ystävättäreni oli sen poiminut talteen ja sitä sitten yhdessä naureskelimme. Tekstiä netistä haeskellessani törmäsin keskustelupalstalle, joka mielestäni valottaa hyvin kansan mielipiteitä näistä ikinuorista mummoista: "Tunnetko tällaisia naisia läheisissäsi? Mitä ajattelet heistä? Entä mitä ovat miesvastaavat?" Varttuneet pissikset? | Juttutupa | Kaleva.fi.

Mielestäni kaikki kukat saavat vapaasti kukkia, jokaisen elämä on ainutkertainen!

"Jos haluat tavata jonkun, joka pystyy korjaamaan minkä tahansa epämieluisan tilanteen, joka pystyy tekemään sinut onnelliseksi riippumatta siitä mitä muut sanovat tai uskovat, katso peiliin ja lausu tämä taikasana: HEI !"
Richard Bach

post signature

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Olen suomalainen

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.
Uppo-nalle / Elina Karjalainen

Pois itku ja hammasten kiristys, pois apeus ja turhan valittaminen! Monasti sortuu ääneen ruikuttamaan jos mistäkin epäkohdasta, jopa sellaisesta asiasta, jolle ei kerta kaikkiaan kukaan pysty tekemään mitään. Itse syyllistyn usein manailemaan suureen ääneen vallitsevaa säätilaa, vaikka olisi parempi pitää pienempää ääntä, varsinkin jälkikasvun läsnä ollessa. Eikö useimmiten olisikin paikallaan henkseleiden paukuttelu ja tuuletus siitä, että saan olla suomalainen!

Nytkin laman kourissa kituuttavassa maassamme on asiat kuitenkin todella hyvin, kun vaan osaamme ja tahdomme kaivaa esiin oikeat arvot.

Talven aikana on maailmaa riepotelleet monenlaiset luonnonkatastrofit - meillä runsas lumentulo on aiheuttanut päänvaivaa, mutta meillähän osataan hoitaa hommat, kun tällaiseen talveenkin on osattu varautua. Ei meidän tarvitse pelätä maanjäristystä, tulivuorenpurkausta, hyökyaaltoa..... Meillä on jokamiehenoikeus liikkua vapaasti puhtaassa luonnossa, kalastaa, marjastaa, sienestää. Tilaa riittää runsaasti kaikille.

EK:n tilastojen mukaan suomalaisten elintaso on noussut viimeisen 10 vuoden aikana lähes 30 %:lla ja olemme elintasossa maailman kärkikastia. Julkista terveydenhuoltoamme arvostellaan ja haukutaan sen kalleutta, mutta nyt kun tiedotusvälineet ovat olleet pullollaan tietoa USA:n terveysuudistuksesta, ei meillä ole syytä häpeillä hoidon tehottomuutta. Suuresti hämmästelin jenkkien imeväiskuolleisuuslukua. Meillä luku on 2,9 (tuhatta syntynyttä kohti), kun Yhdysvalloissa luku on yli kaksinkertainen: 6,7.

Jos edellä oleva tuntuu jotenkin teennäiseltä, mietipä miltä todella tuntuu menettää yhtäkkiä esim. kotinsa luonnonmullistuksessa ja aloittaa elämä uudelleen täysin alusta! Onni löytyy arjen pienistä asioista.

post signature

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Lisää roskapostia

Kun postilaatikkoni on vahvasti roskapostilta suojattu, ei sinne pääse tupsahtelemaan näitä maailman tärkeimpiä tiedotteita. Skype on ilmeisesti näille spämmääjille otollisempi kanava tiedon levittämiseen. Skypessä pystyt torjumaan ei-toivottuja kontaktinottajia, mutta kun olet torjunut jonkun, hyppää hän näytöllesi toisella käyttäjänimellä. Tässä ystävältäni Dr. MaXmanilta tullut viesti:

(oma vapaa käännökseni):

"Dr. MaXman - Max peniksen suurentajapillerit. Tilaa nyt ilmainen näytepullosi!  Oikeilta tohtoreilta, aitoa tiedettä, todellisia tuloksia!

Kokeile nyt :http//www........"


Ystävättäreni valitteli saavansa myös kasapäin sähköpostiinsa tällaisia "tiedotteita" ja ihmetteli, millä kumman konstilla tämän saasteen tulvaa voisi torjua. Kun saat asiallista mainospostia, on siinä maininta, mistä lähteestä osoitteesi on poimittu. Kovasti ihmetyttää, missä on tällaisen yli kuusikymppisten kohderyhmän osoitteisto, jota nämä "alapään ihmeitten" mainostajat käyttävät lähteenään. Jos olisin vailla tällaista apua, osaisin sitä kyllä itse netistä etsiä.

post signature

torstai 18. maaliskuuta 2010

Verta ja hikeä

Miten länsimainen ihminen voisi tietää mitä on todella kova työ, josta maksetaan niin vähän, että sillä juuri ja juuri saa elantonsa hankituksi?
Mielenkiinnolla katselin eilen telkusta tullutta sarjaa, jossa joukko hemmoteltuja brittinuoria raataa riisipellolla Thaimaassa ja koettaa selvitä paikallisten palkalla. Vauraisiin oloihin tottuneet nuoret saavat nähdä aivan toisenlaisen maailman, jossa Kaakkois-Aasian työläiset joutuvat taistelemaan jokapäiväisen "leipänsä" eteen. Tiukkaa tekee; parin euron päiväpalkka ei tahdo millään riittää asumiseen ja edes välttävään ravintoon. Olot ovat lähes yli-inhimilliset, aurinko porottaa, nälkä kurnii, heikottaa, selkää särkee, tulehdustaudit vaanivat ....

Ihan hävettää! Tasan eivät käy tämän maailman puntit ihmisten kesken. Tuskin sitä tulee ajatelleeksi thaimaalaisessa ilmastoidussa hotellihuoneessa kylmää juomaa nauttiessaan, miten erilaista elämää kylän laidalla hökkeleissään asuvat paikalliset viettävät. Huikean elintasoeron olemassaolon voi helposti laskea. Meille hienon ravintolan kahden hengen "edullinen" illallinen voisi viedä thai-työläisen kuukauden ansiot.

Kunpa sitä muistaisikin olla rutisematta turhista pikkuasioista ruokaostoksilla ylellisen tavarapaljouden keskellä. Meillä hyväosaisilla valinnanvaraa riittää, kun melkein kaikkea mitä maailmassa tuotetaan on vain käden ojennuksen päässä.

Ohjelmaa voi myös katsella Ylen Arenalta:
Verta, hikeä ja noutoruokaa 3/4 Riisi

Seuraavassa 31.3. TV2:ssa esitettävässä jaksossa nuoret yrittävät pärjätä Bankokin jättislummissa asuen ja broilerijalosteita tuottavassa tehtaassa raataen. Tämän aion katsoa!

 


post signature

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Intiimisuhteeseen

Kesken nettiselailun sain skype-viestin Maria Russialta. Höh, kuka on tämä tuntematon ystäväni Maria Russia? Enpä muista ketään sennimistä olevan ystäväpiirissäni. Uteliaana heitin itseni skypen puolelle katsomaan, millä viestillä tuntematon on minua lähestynyt. Jos olisin ohutnahkaisempi, olisin ollut hämilläni.
Englanninkielinen teksti yritti houkutella seuraavasti
(oma vapaa käännökseni):

"Jokaisessa kaupungissa on tuhansia onnettomia naisia ja miehiä, mutta he eivät halua kuitenkaan jättää
puolisoitaan. He tahtovat pysyä liitossaan, mutta he haluavat ulkopuoliseen suhteeseen joutumatta koskaan kiinni. Deittauspalvelumme on erittäin suosittu.

Suhteeseen ryhtyminen voi olla stressaavaa, kun et koskaan tiedä, josko toinen osapuoli on kiintymässä sinuun.
Haluat vain intiimisuhteen etkä muuta. Hienointa on, että voit liittyä palveluumme maksutta. Katso pidätkö palvelusta ja ota yhteyttä aviossa oleviin henkilöihin, jotka haluavat salaiseen intiimisuhteeseen.

Paina tästä, jos haluat intiimisuhteen avioituun henkilöön."

No jopas jotakin! Helpoksi on mennyt nykyisin tämä suhteeseen ryhtyminen. Enää ei tarvitse stressata itseään kiinnijäämisen pelossa, eikä kenkiään kuluttaa päivätanssien parketeilla säpinää etsiessään. Yksi pieni linkin klikkaus ja kas, heti on halukkaita uroksia ovesi takana!

Jätin nyt tällä kertaa kuitenkin klikkaamatta!
post signature

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Teräspallien kiihko

Subilla viime perjantaina aloittanut kotimainen piilokamerashow Teräspallit mainostaa itseään TV-nytin etusivulla.

Voi pyhä jysäys! Onko nyt niin, että kaiken maailman ohjelma-aiheet alkaa olla jyrsitty loppuun, kun ruutuun on tuotava iäkäs pariskunta, jonka naimapuuhia sitten saadaan seurata "livenä". Tämän seitsemänkymppisen
pariskunnan tehtävänä on muhinoida päivätansseissa, lemmiskellä keilaradalla ja ryhtyä naimapuuhiin kesken asuntonäytön. YÄK!


Vaikka kyseessä on piilokamera, eikä hommaa hoideta "oikeasti", silti aihe tuntuu vähintäänkin vastenmieliseltä. Eikä tilannetta ainakaan paranna se, että "näyttelijät" ovat pitkän elämänkokemuksen hankkineita aikuisia, eikä mitään kakaroita. Miten ihmeessä heidät on saatu mukaan, kun he kertovat, että tällainen sotii heidän moraalikäsityksiään vastaan?


Itseni kohdalla etusivun lööppi toimi antimainoksena - varmaa on, ettei tällainen ohjelmaformaatti saa minua telkkarin ääreen.

post signature

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Facelift

Taas pistän itseni likoon ja kerron vihon viimeisen kerran naaman noston viime vaiheista. Aiemmassa blogiversiossani olen kuvannut kasvojen kohotusprosessia sanoin ja kuvin (alla linkit aiemmille sivuille).

Nyt vuosi on kulunut viimeisestä operaatiosta, jolloin otsaa kohotettiin tähystämällä. Paranemisprosessin pitäisi olla valmis ja naaman näyttää sileältä ja freessiltä. Voi, voi - joskus näyttää ja joskus sitten ei; ulkonäkö riippuu pitkälti siitä, miten pitkät yöunet on tullut nukuttua. Joskus heikkona hetkenä miettii, olikohan noista operaatioista mitään näkyvää hyötyä? Asian pohtiminen lienee turhaa puuhaa, kun vertailtavaksi ei ole saatavilla sellaista kuvaa, jossa kasvoja voisi tarkastella ilman leikkauksia.

Sen sijaan viimeiset otokset yrittävät selvittää menikö rahat hukkaan, vai kannattiko koko touhu ja vaivannäkö. Valokuva kun voi valehdella ja tulokset näyttää paremmalta kuin luonnossa. Mitään kaunistelematta ja rehellisesti olen kuitenkin yrittänyt kuvata tilannetta sellaisena kuin se missäkin vaiheessa on ollut.
Katso:
Leikkaus- ja toipumisjuttuni kuvineen
Oikaisuprojekti II-vaihe
Vertailukuvia

post signature

Työttömänä työnhakijana

Työttömänä työnhakijana minun edellytettiin osallistuvan työvoimakoulutuksen kahden päivän kurssille. Suurin osa meistä kurssilaisista oli eläkeiän kynnyksellä olevia. Siksi toisen päivän ohjelmana ollut "työnhaku"-osio oli mielestäni vähintäänkin turha. Kohderyhmä oli väärä!

Moniko meistä "iäkkäistä" tarvitsi opastusta siinä, miten hyvä CV ja kiinnostava työhakemus laaditaan, kun se yksi rivi (Synt. xx.xx.XXXX) siinä hakemuksessa määrittää mihin mappiin hakemus joutuu. Kuuroille korville taisivat mennä myös opit siitä, miten työhaastattelussa tulisi käyttäytyä ja esittää itsensä mahdollisimman myönteisessä valossa - miten ihmeessä sinne haastatteluun ensin pääsisi?

Ja jos olet onnistunutkin jollain ihmeen konstilla rustaamaan hakemuksen niin, ettei työnantaja hoksaa ikääsi, niin viimeistään ovella joudut todella tsemppaamaan, jotta viehätysvoimasi sokaisee vastapuolen.

No ei se oppi varmaan ihan hukkaan mennyt - ainahan elämässä hyvää imagoa tarvitaan.

post signature

torstai 11. maaliskuuta 2010

Potkut työstä

"Pääministeri haluaisi pidentää työuria neljällä vuodella" - Niinpä!!!
Sain meilin muutama päivä sitten liki kuusikymppiseltä ystävältä: "Vieläkin shokissa, sain tänään potkut." Henkeäni salpasi. Mieleen palasi omat tuntemukseni vuosia sitten. Potkut tuossa iässä (taloudellisista ja tuotannollisista syistä) - sehän on pieni kuolema! Nyt tiedän mitä tarkoittaa sanonta "saada näppylöitä", kun olet vihainen tai hermostunut. Raavin itseni öisin miltei verille; näkymättömät, kutiavat näpyt eivät yörauhaa suoneet.

Miten voisin lohduttaa hätääntynyttä, shokissa olevaa ystävää? Tilannehan on ihan samankaltainen, kuin omaisensa menettäneen kohdalla. "Otan osaa" tuntuu todella laimealta. "Kyllä se siitä..." ja muu sen kaltainen lohduttaminen on poispotkitun tuskan tunteiden vähättelemistä. Niin tai näin, kaikki tuntuu kuitenkin jeesustelulta.

Vie aikaa, ennekuin tilanteesta saa niskaotteen.
Surutyön pituus riippuu monesta tekijästä:
- onko talous riittävän kestävällä pohjalla
- muuttuuko elämäntavat totaalisesti pienentyneiden tulojen takia
- onko lähellä rakkaita omaisia ja ystäviä
- onko työ ollut aiemmin ainoa elämänsisältö
- kokeeko yhteiskunnallisen statuksen romahtamisen häpeänä
- onko aukenevalle vapaa-ajalle mielekästä ja mieluisaa tekemistä
- kykeneekö hyväksymään ja unohtamaan kokemansa epäoikeudenmukaisuuden tai
- hyväksyykö "taloudellisista ja tuotannollisista" syistä johtuvan irtisanomisen tosiasiana

Varmaa on, että tunteiden kirjo on melkoinen - kiukku, viha, suru, haikeus, helpotus, apatia, kaiho, välipitämättömyys, väsymys.....kuin vuoristorataa. Tästäkin on vaan läpi mentevä!

post signature

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Lopun alkua - alun loppua?

Eletäänkö eteläisessä naapurissamme vielä hulvattomia aikoja, vai onko kiivas juppimeno jo talouslaman myötä hyytymässä?


Olisiko Tallinnassa viime vuosien aikana avattu niin paljon uusia ostosparatiiseja, jos suomalaiset turistit puuttuisivat kokonaan katukuvasta. Lähellä satamaa olevia kauppakeskuksia ainakin kansoittavat laivoilta tulevat matkalaiset, joita houkutellaan ostoksille olut- ja viinitarjouksilla. Paikalliset asukkaat ovat selvästi vähemmistönä näillä markkinoilla.

Tähän aikaan vuodesta uusissa upeissa ostosrysissä meno vaikutti luvattoman leppoisalta. Myyjillä oli hyvää aikaa viilailla kynsiä ja yrittää kuluttaa aikaa miten parhaiten taitaa. Kyllä kansaa vaelsi riittävästi Viru-keskuksen käytävillä, mutta heillä näytti olevan kiire jonnekin ja liikkeet olivat aution oloisia. Miten ihmeessä nämä toinen toistaan hienommat, merkkivaatteita markkinoivat liikkeet noissa lasitorneissa pysyvät pystyssä?

Tallinnassa on asukkaita melkein yhtä paljon kuin Helsingin seudulla, mutta keskipalkka Eestissä on vain 775 €/kk. (Tarjoilija ansaitasi v. 2009 tilastojen mukaan 320 €/kk). Eipä luulisi keskivertokansalaisen etsivän vartalonsa verhoksi vaatetusta näistä maailmalla tunnetuiksi tulleista merkkiliikkeistä, joita kaikkia edes Helsingistä ei löydy.

Paljon on ollut porua siitä, että eestiläinen nainen pukeutuu suomalaista kanssasisartaan aistikkaammin. Meillä kun on aikojen alusta asti opittu antamaan arvoa vaatteen mukavuudelle ja käytännöllisyydelle. Ehkä hyvä niin, jos sillä säästytään turhan kalliilta hankinnoilta.

Katso myös:
Oma näkemykseni Baltian mansikkapaikoista

post signature

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Kyllä ottaa päähän!!!!!

On se vaan pirua - silmät punottaa ja kirvelee, olo on kuin mankelin alle jääneellä. Eipä tarvitse olla kummoinenkaan aamumeno, kun se jo sotkee yörauhan. Kun muutoinkin on aamuvirkku, ei varhaisen herätyksen pitäisi tuottaa mitään ongelmia - mutta kun ei!!!
Ensin et saa millään otetta unesta; yrität tainnuttaa aivoissa jylläävän hirmumyrskyn. Jotain siellä pääkopassa on aina meneillään vielä iltamyöhäänkin, vaikka aikaa on ollut saada asiat järjestykseen koko ikuisuuden pituinen päivä. Ajattelet mukavia ja yrität olla ajattelematta mitään. Kun viimein onnistut putoamaan jonkinlaiseen horrokseen, havahdut jo tunnin päästä hereille. Rakko täynnä, pakko mennä tyhjentämään.

Kömmit hiljaa silmät kiinni takaisin unenkehtoosi ja yrität olla käynnistämättä aivoja. Jos onnistut pitämään unen reunasta kiinni ja vaivut ihanaan nirvanaan uudelleen, niin eiköhän vaan tunnin tai puolentoista jälkeen rakko ilmoita taas olemassa olostaan. Ja samaa rataa mennään parisen kertaa. Miten ihmeessä tuo varhainen herätys voi käynnistää elimistössä tuollaisen virtsanerityksen?

Sitten alat jo hermostua tuohon ravaamiseen ja aivotkin alkavat itsepintaisesti kelaamaan tulevia päivän juttuja - mukavia tai ikäviä. Surkeinta on, että seuraava päivä menee pilalle tällaisen yövouhkaamisen takia. Pitäisikö puhua tohtori ympäri kirjoittamaan joitain nukahtamispillereitä seuraavalla käyntikerralla, vaikka lääkärit kyllä sanovat, ettei mitään sellaisia nukahtamisjuttuja ole olemassakaan, on vain unilääkkeitä. Jotain kevyttä uniapua olisi kyllä tarpeen saada, että ainakin niistä mukavista päivänriennoista voisi nauttia, tai että ikävät asiat sitten jaksaisi kestää levänneenä paremmin. Vai tuottavatko nuo kemialliset helpotukset helpotusta ollenkaan siihen seuraavaan päivään; onko olo niiden takia sitten tokkurainen? Suo siellä - vetelä täällä.

post signature

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Totinen kansa

Luin Yhteishyvä-lehdestä Kjell Westön kolumnia "Alamme kuitenkin puhua kuolemasta", jossa hän pohtii ruotsalaisten ja suomalaisten pöytäkeskustelun aiheiden eroa. Suomalaisseurueessa voidaan puhua vakavahenkisistä aiheista, kuten kuolemasta, vaivautumatta jopa vieraampien ihmisten kesken. Ruotsalaiselle moinen on kauhistus. Puheenaihe on ihan liian vakava; kepeys puuttuu.

Totta on, että meillä keskustellaan kakistelematta uskonnosta, politiikasta ja sairauksista pöydässä kuin pöydässä. Tuntuu, että on paljon vaikeampaa keksiä kevyttä sanottavaa, ehkä naurunalaiseksi joutumisen pelosta. Vanhempaan kansaan on juurtunut syvään "Räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjän naurajasta" -asenne.

Westö kirjoittaa, että kirjailija Tuomas Kyrön mukaan suomalaisen sielu painaa 700 g, kun toisen lähteen mukaan ihmisen sielun painoksi on arvioitu 21 g! Kyllä se sielun oikea paino tuntuu lähempänä tuota yhtä kiloa olevan joskus pimeän, loskaisen talven aikana. Mutta selittyykö synkkä, melankolinen luonteenlaatumme ankaralla arktisella ilmastolla? Asuuhan ne ruotsalaisetkin samalla leveyspiirillä ja ovat kuitenkin meitä huomattavasti valoisampaa väkeä. Vai ovatko? Jospa kaikki onkin vain pintaa? Ehkä he hallitsevat small-talkin meitä paremmin ja pystyvät sillä hämäämään todellisen luontonsa.

Toivottavasti pystymme pitämään tasapäistymisen paineesta huolimatta oman identiteettimme. Eihän kaiken tarvitse olla "fine", "great", "wonderful"! Eihän?

post signature

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Oppia ikä kaikki

Tervetuloa uuteen blogiini!

Tavattoman uteliaana ja opinhaluisena ihmisenä päädyin nyt vihdoin tekemään tätä omaa blogia. Omilla kotisivuillani kirjoittelen päivittäin lyhyitä kommentteja milloin mistäkin aiheesta ja olen jo puolitoista vuotta kirjoittanut sinne myös "blogia", mutta se nyt on ollut lähinnä sellaista yksinpuhelua, eikä mikään blogi. Blogin luonteeseen kun kuuluu, että lukijat voivat sitä kommentoida ja esittää kärkeviä mielipiteitään; tätä ajatustenvaihtoa minä olin jäänyt kaipaamaan. Aiempia "Omia juttuja" löytyy tästä.

Netti on sen pahuksen päiväinen aarrearkku ja aina siellä tuppaa eksymään mielenkiintoisille sivupoluille, niin että alkuperäisen haun on jo miltei unohtanut ja saanut kasapäin uusia kiinnostuksen kohteita. Niin minulle kävi myös tämän blogipaikan kanssa. Aluksi nämä uudet vempaimet vaatii vähän harjoittelua ja opiskelua, niin että taasen sitä istutaan ahkerasti koneen ääressä.  MUTTA KIVAA ON!

post signature