tiistai 28. joulukuuta 2010

Syöpä

Kun joku lähipiiristä sairastuu syöpään, niin sitä lukee aihetta koskevaa materiaalia ihan eri tavalla, kuin on aiemmin tehnyt. Lueskelin Tapanin päivänä Jussi Valtosen kirjaa Siipien kantamat, jonka lopussa päähenkilö sairastuu syöpään. Mielestäni kirjassa oli niin hyvin kuvattu syövän kiroja, että halusin näitä ajatuksia kirjata tähän, että voisin niihin uudelleen tarvittaessa palata.

Masennukseen on varma ja tehokas hoito: syöpä.

Olen jostain lukenut, että syöpäkirurgin työ on kuin pohjaan palaneen puuron kaapimista kattilasta puukauhalla: se on niin ronski väline, että aina sinne jotain jää. Minun tapauksessani puukauhaa ei edes yritetä, suunnitelma on leikata irti koko kattila. Sikäli kuin se mitään auttaa.

Kuinka helpottavia olivat lääkärin suora katse ja sanat:
- Se on terminaalivaiheessa. Ymmärätkö mitä se tarkoittaa?
Ymmärsin: se oli armoa. Nyt ei tarvinnut yrittää enää olla hyvä potilas, ansaita pisteitä saadakseen uutta toivoa, tienata tuntemattomalta kiristäjältä elinaikaa.

Henkireikäni oli lääkäri, joka ei yritänyt selitellä kärsimyksiäni pois, kauhistellut ulkonäköäni tai todistellut, että toivoa oli. Mies teki sen minkä pystyi: määräsi kipuun tarpeeksi morfiinia, kuvotukseen pahoinvointilääkettä, vatsavaivoihin ripuliläkettä, suun tulehtuneisiin limakalvoihin huuhteluvesiä ja nenäverenvuotoihin seesamiöljyä, kertoi rehellisesti, kun kysyin, kuinka todennäköistä oli että hoidot auttaisivat.

Verrattuna lääkeisiin ja peruukkia ja taksikuljetuksia varten tarjottuihin maksusitoumuksiin lääkärin rehellisyys, se että minua kohdeltiin järkevänä ja aikuisena ihmisenä, joka sai päättää omista asioistaan, tuntuis suorastaan käsittämättömän humaanilta.

Ei syöpää hoideta, se yritetään tappaa, toivotaan että potilas selviää.

Kuvotus ja syömättömyys, heikotus, kyvyttömyys nousta sängystä, kirvely, kitalakeen ja suuhun auenneet haavat. Työuupumukseen sairastunut konsulttiyhtiön pukuihminen, joka oli viettänyt sapattivuoden Espanjassa, kirjoittanut kirjan burn-outistaan ja puhui televisiossa "elämästä jatkuva veren maku suussa", ei tiennyt mistä puhui.

Mistä tulevat nämä kaikki syövät, joita nyt lyhyellä ajalla on lähiympäristööni  ilmaantunut? Eikä tuo kammottavan oloinen tauti ole säästellyt nuoriakaan. Ei näköjään auta terveelliset elämäntavatkaan. Niitäpä joutuu tässä pohtimaan, vastauksia vaan lienee mahdoton löytää.
post signature

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulua etsimässä


Mä mistä
löytäisin sen Joulun?
Muistoissa on ne ihanat lapsuuden Joulut, joitten tunnelmaa nyt aikuisiällä yritetään tavoittaa. Kaikki se salaperäisyys, mikä viikkoja ennen Joulun tuloa vallitsi pienessä köyhässä kodissa. Hyasintin tuoksu aatonaattona tupaan tuoduista kukista. Muutaman kynttilän lämmittävä liekki. Itseleivottujen joulutorttujen, piparkakkujen, kaneliässien ja lusikkaleipien tuoksut. Jokunen olkikoriste lipaston päällä. Meille pula-ajan lapsille tuo kaikki merkitsi valtavan taianomaista olotilaa.

Tuskinpa tuohon tunnelmaan on enää paluuta, kun nykyaika tarjoaa arkenakin kaikkea yllinkyllin; kinkkua ja herkkuleivonnaisia syödään päivittäin pitkin vuotta. Ei ole siis ihme, ettei jouluruoalla ole enää samanlaista valtavaa hohtoa, joka sen nauttiminen todella harvinaisena herkkuna tuolloin koettiin.

Keskieurooppalaista joulutunnelmaa etsiessänikin vedin vesiperän. Tallinnan keskiaikaisen joulutorin tunnelma oli vaisu, eikä hyisesti puhaltava viima houkutellut siellä kauan viipymään. Kuumaa glühweinia oli nyt kuitenkin saatava, kun kerran tänne saakka oli tultu sitä nauttimaan. Jotenkin mielessä kangasteli, että joku saksalainen paikka olisi juuri oikea osoite. Bierhousessa saatiin toki "oikean" makuista ja kuumaa joulujuomaa, mutta muuta joulun tunnelmaa sieltä ei sitten löytynytkään. Olivat jotenkin unohtaneet joulukoristelun ja musiikki oli sitä samaa töttöröötä, jota siellä kesät talvet esitetään.

Eikä tunnelmaa löytynyt lahjojen käärimisestä, piparkakkujen paistosta..... Onko arki rutistanut juhlan odotuksen pelkäksi suorittamiseksi? Nyt lienee aika rauhoittua ja etsiä sitä joulua oman mielen sopukoista.

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,
 Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Ehkä sen joulumielen sitten aattona tavoittaa, kun katselee lasten jännittynyttä pukin odotusta - ainakin toivon sitä hartaasti!

post signature

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Johanneksen Joululaulu

Heli Laaksosen  hauska runo
Johanneksen joululaulu

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.
Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:
Tuan oman perunan tullesan.

Heli Laaksonen

Johanneksen joululaulu

post signature

tiistai 21. joulukuuta 2010

Eipäs kohelleta

Luin taannoin HS:sta Sinikka Nopolan joulupakinan, joka mielestäni kuvaa hyvin suomalaista luonnetta.

Me suomalaiset olemme yksi maailman itsekkäimmistä ja yksityisyyttään eniten vaalivista kansoista. Tästä syystä ulkomaalaiset pitävät meitä häiriintyneinä. Ystävien kutsuminen jouluaattoillalliselle on meille mahdotonta. Etenkin Hämeessä ja muualla Länsi-Suomessa liiallista seurustelua ihmisten kanssa pidetään perinteisesti "koheltamisena".

Joulun ainoat sallitut oliot oman perheen lisäksi ovat kuusesta roikkuvat enkelit ja pöydillä kököttävät tontut. Jos joku uskaltaa sanoa: "Olisi kiva tavata sitä sinkkukaveria....kutsutaan se joulupöytään", vastaus kuuluu: "Jouluna ei ruveta koohottaan vieraitten ihmisten kanssa."

Kullakin kansalla on omat joulunviettotapansa. Ehkä meidän tapamme viettää Joulua tiukasti neljän seinän sisällä oman perheen parissa selittyy osittain arktisista olosuhteista. Miten mielellämme jäämmekään Joulupäivänä kotioloihin lueskelemaan ja telkkaria katselemaan yöpuvussa ja aamutossuissa kuin karhu talvipesäänsä. Jos meilläkin olisi ulkona lämmintä ja valoisaa, tuskin piiloutuisimme vällyihin, vaan suuntaisimme rannoille ja piknikeille ystäväjoukon keskelle.
post signature

perjantai 17. joulukuuta 2010

Turhat joulukortit

Olenko kylmäkiskoinen ihminen, kun jaksan päivitellä jouluun kuuluvaa, mielestäni osin turhaa joulukorttien lähettämistraditiota?  Joulukorttiperinne juontaa alkunsa jo 1800-luvulta, miten ihmeessä se on voinut elää näihin päiviin saakka? Onhan se hassua, että me vuosittain uskollisesti riipustamme joulutervehdyksen myös "kumminkaimoille", joihin emme ole olleet missään yhteyksissä vuosikausiin.

Päivitin oman joulukorttilistani, joten listalle jäi lähisukulaisia ja niitä ystäviä, joiden kanssa on oltu viime aikoina jotenkin yhteyksissä. Vain pienelle osalle lähetän enää paperisen kortin, suurin osa ystävistä saa itse tehdyn sähköisen kortin. Voi kauhistus, hirveetä pyhäinhäväistystä! Ehkei niinkään, jos onnistuu tekemään "kortin", johon  vuodattaa henkilökohtaisen viestin. (malli v.2009)

Myönnän, että on hauskaa saada itsekin kortteja; huippuja ovat itse väsätyt taideteokset, joihin lähettäjä on uhrannut aikaa ja mielikuvitusta. Säästelen sitten näitä saamiani ihania joulutervehdyksiä, kun ei niitä millään raaski heittää pois. Toisin on noiden lähettämieni sähköisten tervehdysten laita; senkun painaa "delete-nappia".......

post signature

tiistai 14. joulukuuta 2010

Taskuvaras vei.....

Kyllä nyt v-tuttaa raskaasti, ei niinkään rahallinen menetys, kuin se, että viimein kaikkien reissaamis vuosikymmenten jälkeen taskuvaras onnistui viemään miehen taskusta lompakon - keskellä päivää, rauhallisessa lounaskahviossa. Edellisen kerran taskuvarkaan yritys epäonnistui.

Kaikki ostokset hoidettuamme, pari tuntia ennen laivan lähtöä, istahdimme nauttimaan lounassalaattia ja kiluleipää miltei tyhjään Cafe Pacoon Rocca Al Maren kauppakeskuksessa. Kun ulkovaatetus tuntui tukalalta sisätiloissa, riisui mies päällystakkinsa taakseen tuolin selkänojalle. Jossain vaiheessa vieriseen pöytään hänen taakseen oli istunut nuori, tumma mies kahvia juomaan. Mies poistui ennen meitä ja kun me teimme lähtöä viitisen minuuttia myöhemmin, huomasi mies lompakkonsa kadonneen. USKOMATONTA! Ihailla täytyy sitä sirkustaiteilijan näppäryyttä ja röyhkeyttä. Tasku oli vetoketjulla suljettu ja lähellä omistajansa (huom! vesiselvää) kehoa. Mies sanoo tunteneensa jossain vaiheessa naapurin tönäisyn ja harmittelee nyt, että luuli sitä normaaliksi istumapaikan sovitteluksi, eikä siten reagoinut asiaan.

Paikalle kutsuttu vartija pystyi toteamaan tilanteen valvontakameran nauhoista. Kasvoja ei kuvan heikon laadun vuoksi pystynyt hahmottamaan ja voro poistui kauppakeskuksen ovista välittömästi. Mitään ei ollut tehtävissä.

Eniten harmittaa vaivannäkö ja hankaluus, minkä luottokorttien ja ajokortin uusiminen aiheuttaa; muita kortteja ei onneksi matkalompakkoon koskaan laitetakaan. Ja olisihan sille 120 eurolle, joka lompakon mukana häipyi, ollut näin jouluaikaan muutakin käyttöä. Toivottavasti joku tallinnalainen lapsi saa nyt kuitenkin tuon meiltä viedyn rahan ansiosta "oikean Joulun"!  Epäillä sopii!

post signature

torstai 2. joulukuuta 2010

Paskaduuniako?

Kun kansa on tuskaillut pitkin vuotta lentoliikenteen eri ammattiryhmien lakkoilun aiheuttamia häiriöitä, voi vaan ihmetellä millaiseksi he itse työnsä kokevat. Tuskin lentoemännät kokevat tekevänsä paskaduunia, vaikka työajat ovat mitä ovat. Toisin voi asia olla laukkujen käittelyn puolella, jossa hihnallepurkijan hommiin tuskin lienee tunkua.

Sana "paskaduuni" on tullut nykykieleen muutama vuosi sitten ja yleensä se tarkoittaa epämukavaa tai epäsiistiä työtä ja sellaista työtä, jota ei mielletä palkitsevaksi. Voiko työ olla paskaa - sellainen duuni joka on joko fyysinen, epäsiisti, epäitsenäinen, vaarallinen, yksitoikkoinen, provisiopalkka, huono palkka, määräaikainen, osa-aikainen, ilman työsopimusta, ei sairaslomia, ei kerrytä vuosilomia.

Vanha vitsi kertoo neekeristä, joka toteaa epämukavasta työstä: "Nää ei oo valkosen miehen hommia". Onko meillä jo sellaiset työmarkkinat, joissa maahanmuuttajat tekee paskaduunit työehdoilla, jotka eivät vastaa suomalaisia. Eikä sen, että käsittelee paskaa, tarvitse olla paskatyötä, vaan kyse onkin nimenomaan millaisin ehdoin sitä tekee. Ihminen, joka on hankkinut korkeakoulututkinnon tuskin mielellään ottaa vessanpesijän hommia; on turhan kova paikka, kun tuttavat kyselevät, mitä se tuore tohtori työkseen tekee.

Katselin joskus muinoin tv-ohjelmaa itärajan takaa, jossa nuorisolta kyseltiin heidän haaveammateistaan. Itse en noita heidän toiveammattejansa tekisi mistään hinnasta; mielestäni mafioson, palkkamurhaajan, sutenöörin ja ilotytön hommat ovat todellisia paskaduuneja.

Oletko hakemassa työtä?  Työnvälitystilasto avoimista paikkoista antaa vinkkiä siitä, mitä kannattaa lähteä hakemaan:
Näille töille ei riitä tekijöitä
avoimia kpl
Laitossiivooja879
Ravintolan tarjoilija555
Huoltokorjaamon työntekijä464
Kokki457
Ravintolatyöntekijä342
Sekatyöntekijä (rakennusala)292
Kirvesmies263
Varastotyöntekijä255
Parturi-kampaaja243
Taksinkuljettaja190
Kuorma-autonkuljettaja162
Rakennustyöntekijä158
Keittiötyöntekijä143
Huoltomies141
Kotimyyjä140
Sähköasentaja126
Muuttomies126
Lehdenjakaja125
Tuotantotyöntekijä (metalli)104
Tuotantotyöntekijä99
Kaivinkoneenkuljettaja95
Ajoneuvoyhdistelmänkuljettaja93
Rakennussiivooja91
Koneistaja88
Tietotekniikan insinööri87
Kahvilamyyjä85
Kosmetologi84
Ravintolan kassanhoitaja79
Siivoustyönohjaaja79
Autonasentaja (huoltokorjaamo)75
Putkiasentaja72
Metsäkoneenkuljettaja71
Hitsaaja71
Teollisuuden sähköasentaja69
Lvi-asentaja68
Peruskoulun luokanopettaja67
Ravintolapäällikkö64
Pikaruokamyyjä63
Kerroshoitaja62
Huonekalumyyjä60

Lähde: Työnvälitystilasto/
Tiainen Pekka
TEM 9.11.2010


Listalta puuttuu ”myyntityö”-ryhmä, johon kuuluvat mm. provisiopalkkaiset puhelinmyyjät ja kauppakeskusten käytävillä asiakkaitaan pyydystävät esittelijät. Se, että jokin paikka on auki pitkään, voi johtua myös niin vaativasta työstä, ettei sille ole hakijoita.
post signature