Parisuhteen hoitoa

Parisuhteen hoitaminen on taitolaji. Eikä tilanne helpota silloinkaan, kun jäädään eläkkeelle, vaikka olisi aiemmin kuvitellut yhteisen laatuajan hoitavan suhdetta itsestään, kun ollaan kaiket päivät samoissa nurkissa pyörimässä. Pikemminkin päinvastoin. On haasteellista sovittaa ajankäyttönsä siten, että aikaa jää niin itselle kuin myös puolisolle. Sitä niin helposti sujahtaa omien harrastustensa pariin ja niinpä yht´äkkiä huomaakin, että päivä onkin jo illassa, kun yhdessä juodaan kahvia ja katsellaan telkkarista iltauutisia. Toki siinä ehtii reilusti vaihtamaan kuulumisia ja kinastelemaan päivän mittaan yhteisillä lounastauoilla ja päivällisillä.

Totta on, kun miehet -muutkin ystäväpiirimme uroot- valittelee meidän vaimojen viihtyvän ihan liikaa tietsikan ääressä (mitä ihmeen mielenkiintoista ne sieltä niin paljon löytääkin?). Ehkä on huomattavissa pientä mustasukkaisuuttakin kaikkien facebook- ja muiden yhteyksien takia, joita miehet tahtoo pitää täytenä hölynpölynä.

Osin pelottavaakin on se mielikuvitukselliseksi luultu maailma, jossa koneet korvaavat ihmissuhteet. Kuulin, että jo nyt on mahdollista, että kun astut tietokoneesi eteen aamulla, se tunnistaa sinut ja toivottaa ääneen nimelläsi "hyvät huomenet".

Nykynaisen apulaiset

Mitähän kaikkea uutta kotitaloustekniikkaa tässä ehtiikään näkemään, jos jaksaa uteliaisuuttaan sinnitellä vielä vuosikymmeniä hengissä? Nykyvempeleet ovat tulleet niin itsestäänselvyydeksi, ettei niiden olemassaoloa tule edes ajatelleeksi.

Viisikymmenluvun pulavuosien koti oli ihan toisesta maailmasta, kun sitä vertaa nykyiseen huusholliin. Miten paljon enemmän itselläni jää "omaa aikaa" kuin omalla äidilläni, jolla ei ollut koneita arkea helpottamassa. Tekisipä hyvää tällaiselle nirppanokka sukupolvelle kokeilla elämää tuonaikuisessa arjessa:

- aamukahvin keitto puuliedellä (sytytettävä herättyä) / kahvinkeittimellä
- uunien lämmittäminen / sähkö-, öljy-, kaukolämpö
- ruokatarvikkeiden säilytys kellarissa / jääkaapissa
- ruoka- ja kahvileivän leipominen ja puu-uunissa paistaminen viikottain / leipäkone tai valmiina kaupasta  tai pakasteesta
- vaahdottamiseen rannevoimaa ja vispilä / sähkövatkain
- soseuttamiseen muussinuija / sosesekoitin
- taikinoiden alustamiseen rannevoimaa ja nyrkki / yleiskone
- päivittäinen aterian valmistaminen, kun ei ollut kylmäkalusteita säilytykseen/ mikrossa lämmittäminen
- kauppareissu jalkaisin tai pyörällä / autolla
- marjojen ja vihannesten säilöminen / pakastaminen
- tiskien tiskaaminen / tiskikone
- vaatteiden pesu saunakodassa tai rannalla / pesukone
- vaatteiden valmistus polku-Singerillä / valmisvaatteet
- siivousaineena mäntysuopa / kullekkin materiaalille oma aineensa
- siivousvälineenä harja ja mattopiiska / pölynimuri

JA SOKERINA POHJALLA ROBOTTI-IMURI

Katso miten NaviBot ja Roomba sivoaa

Tämä viimeisin villitys on osoittautunut jo muutaman kokeilukerran jälkeen oivaksi apulaiseksi, josta ilmeisesti tulee meidän perheelle jo muutamassa viikossa se itsestäänselvyys, jota ilman ei siivous mitenkään suju. (ks.Päiväkirja 6.10. ja 4.10.)

Olisipa mukavaa nähdä oman perheen lapsuudenajan "Tosi-TV:tä" filmiltä. Sekin on mahdollista ainakin meidän lapsenlapsille, joiden elämää ja elinympäristöä on talletettuna videofilmille. Huolena on nyt vaan se, miten VHS-kasetit saadaan muutettua nykyaikaiseen muotoon, kun nauhat eivät varmaan kovin hyvinä säily ja laitteitakin lienee vaikea aikanaan heidän mistään metsästää. Tekniikkakin kehittyy koko ajan, joten vaikeaa on ennustaa, millaisesta laitteesta he niitä lapsuuden ajan videoitaan tulevat sitten aikuisina katselemaan. Toivottavasti pystyn ne kuitenkin heitä varten säilyttämään.

Nettiriippuvuus

Ehkä tekee hyvää olla joskus paikassa, johon ei saa nettiyhteyttä. Nyt sen huomaa, miten paljon kotona nettiä tarvitsee, kun lomallakin iskee tuon tuosta ajatus "pitääpä katsoa netistä".
Tarve ei liene useinkaan ihan kuoleman vakava, vaan joku pikku asia jää vaivaamaan ja haluaisi sen selvittää tuota pikaa. Ehkei kaiken nippelitiedon saaminen liene mitenkään tarpeellistakaan, mutta olisihan se mukavaa omatoimilomallakin löytää paikkoja ja saada niistä tietoa, ei niitä sitten enää kotona jaksa hakea.

Nykyihmiselle voi helposti tulla tunne, että on heitetty maailman ulkopuolelle, kun kaikki kotona totutut yhteydet eivät pelaakaan. FaceBook-juorukirjasta on tullut monelle niin koukuttava, että nettikahvilassa on päästävä käymään päivittäin tarkistamassa tilanne. Itse haluaisin tarkistaa sähköpostini vähintään joka toinen päivä, sinne kun tulee muutakin tärkeää viestiä kuin roskapostia.

Nykyiseen "lomakotiimme" ei yhteyksien luominen onnistu, joten on opittava elämään pimennossa. Tekee hyvää parisuhteelle ja muullekin sosiaaliselle yhteiselolle! Ihan ilman yhteyksiä ei sentään täälläkään olla. Tänä iltana tultiin syömään ravintolaan nimeltä "Mummola", jossa voi käyttää omaa fläppäriä ja saada asetettua taas maailmankirjat kohdalleen.

Äkkilähtöjä

Kun Suomessa paukkuu monen viikon pakkaset, alkaa mieli kaivata paikkaan, jossa ei tarvitse ulkonakaan palella. En ole ollut koskaan innostunut Kanarian massaturismipaikoista, mutta nyt, kun oli löydettävä pikainen lähtö jonnekin lämpimään, rupesi nämäkin rannat kiinnostamaan. Tosin nämäkin paikat ovat entuudestaan tuttuja, kun Las Palmasin kaupunkilomilla on tällä käyty elämänmenoa ihmettelemässä.

Nettiä plärätessä löytyi Maspalomasista sattumalta huoneisto, joka oli saanut luokituksekseen vain kaksi tähteä. Nämä Green Oasis -lomahuoneistot näyttivät kuvien perusteella vaatimattomilta, mutta ihan siisteiltä (huoneistot uusittu v.2010). Ehkä tuo kahden tähden luokitus johtuu siitä, että hotellissa ei ole ravintolaa eikä baaria ja vastaanottokin on avoinna vain hotelliin saavuttaessa.

Siispä majoittuisimme kaksikerroksiseen huoneistoon; alakerrassa oleskelutilat, jossa keittonurkkaus (jääkaappi, sähkölevyt, niukka keittiövarustus), kylpy ja terassi. Yläkerrassa makuu- ja kylpyhuone. Tämähän sopi meille mainiosti, kun tarkoituskin oli tehdä tästä lomasta "mökkeilyloma". Erityisen mukavalta tuntui tuo terassi, jos sattuisimme saamaan sen uima-altaalle päin.

Ensimmäiselle viikolle saatiin ohjelmaa, kun jo kotona varattiin autovuokraamosta ajopeli, jolla päästään huristelemaan pitkin saarta. Las Palmasissa asustavat ystävämme eivät tienneet tulostamme mitään, kun taas oli pidettävä viikon ajan tieto matkasta visusti salassa, että voisimme heidät yllättää perusteellisesti.

Eipäs kohelleta

Luin taannoin HS:sta Sinikka Nopolan joulupakinan, joka mielestäni kuvaa hyvin suomalaista luonnetta.

Me suomalaiset olemme yksi maailman itsekkäimmistä ja yksityisyyttään eniten vaalivista kansoista. Tästä syystä ulkomaalaiset pitävät meitä häiriintyneinä. Ystävien kutsuminen jouluaattoillalliselle on meille mahdotonta. Etenkin Hämeessä ja muualla Länsi-Suomessa liiallista seurustelua ihmisten kanssa pidetään perinteisesti "koheltamisena".

Joulun ainoat sallitut oliot oman perheen lisäksi ovat kuusesta roikkuvat enkelit ja pöydillä kököttävät tontut. Jos joku uskaltaa sanoa: "Olisi kiva tavata sitä sinkkukaveria....kutsutaan se joulupöytään", vastaus kuuluu: "Jouluna ei ruveta koohottaan vieraitten ihmisten kanssa."

Kullakin kansalla on omat joulunviettotapansa. Ehkä meidän tapamme viettää Joulua tiukasti neljän seinän sisällä oman perheen parissa selittyy osittain arktisista olosuhteista. Miten mielellämme jäämmekään Joulupäivänä kotioloihin lueskelemaan ja telkkaria katselemaan yöpuvussa ja aamutossuissa kuin karhu talvipesäänsä. Jos meilläkin olisi ulkona lämmintä ja valoisaa, tuskin piiloutuisimme vällyihin, vaan suuntaisimme rannoille ja piknikeille ystäväjoukon keskelle.

Autuas aamu

Voi tätä pakkaspäivän autuutta! Mihinkään ei ole kiire, ei aamulenkille lähtöä - siellähän jäätyy munaskuitaan myöten, jos ovesta ulos ittensä tällää. Tällaisina aamuina voi hyvällä omalla tunnolla hemmotella itseään. Sängystä ylös kissanaisena venytellen, kuppi höyryävän kuumaa cappuccinoa aamu-uutisten seuraksi ja vitamiinit sun muut hivenaineet käynnistelemään leppoisaa päivää. Kun unenpöpperöiset silmät on saatu auki, alkaa oman kehon hemmottelu. Manikyyri, pedikyyri, ihon kuorinta Facial Creamy Apricotilla ja sitten lämpimään suihkuun; saunankin olisi voinut lämmittää, mutta niin pitkälle en ole vielä päässyt näissä eläkeläisen rutiineissa, että aamusauna olisi tullut tutuksi - kaikki aikanaan!

Herättelen Hertan (oma tietokoneeni) ja kirjoittelen muutaman e-mailin ystävilleni omenaa mussutellen: Hyvää matkaa Ritu! / Vietetäänkö pikkujoulua viikonloppuna Tellu? / Leenan kanssa suunnittelen Tallinnan joulutorimatkaa.

Mieleen tuli tällaisesta aamusta runonpätkä, jonka olen taltioinut "Eläkeläis-onnittelusivulleni":

Nyt eläkepäivien kiireettömyydessä luemme lehden,
yhtä tarkasti pikkuilmoitukset, tarjoukset kuin maailman tapahtumat.
Talven hämärään sytytämme peltikuorisen pystyuunin.
Kirjoitamme ostoslistaan:
litra maitoa, leipä, hedelmiä ja pala makkaraa.
Tarkistamme omat ja toistemme aamulääkkeet.
Suunnittelemme päivän työt.
Pihatuvalle luudimme tien ja linnuille ostamme
uuden lyhteen.

Ei hassumpaa elämää, kun osaa nauttia arjen pienistä rutiineistakin!
MUTTA:
Katsotaan aamu-tv:n tarjontaa miehen kanssa: Kreikka on vaikeuksissa Turkin puolelta tulevien luvattomien maahanmuuttajien kanssa. Ilmeisesti hekin haluaisivat viettää samanlaisia aamuja kuin me länsimaalaiset ihmiset. Meille se on mahdollista, heille suuren suuri haave! Niin eriarvoinen on tämä maailma!

Ihanuuksien ihmemaa

Lämmintä kolmisenkymmentä astetta, aurinko paistaa täysin kirkkaalta taivaalta, ihmiset ovat iloisia ja hymyileväisiä. Mukavaa lenkkeillä pitkin rantakatua ja käydä tekemässä vielä viimeisiä tuliaisostoksia. Siinä iltapäivän tunnelmia Turkin Alanyasta.

Mukavaa on kuitenkin lähteä jo kotiinkin. Lentokentällä lähtövalmistelut sujuu moitteettomasti ajallaan ja henkilökunta on hyväntuulisen avuliasta. Helsinki-Vantaan kentälle saavutaan aikataulun mukaisesti aamuyöllä. Mutta voih.... Kone ajelee lentokentän perälle, jossa ensin odotetaan poistumisportaita, sitten odotetaan bussia, joka kuljettaisi matkustajat kenttärakennukseen. Käytössä on vain yksi bussi, joka hoitaa koko kentän liikenteen. Siispä koneessa istutaan vielä puoli tuntia poistumista odotellen.

Sitten alkaa laukkujen odottelu. Aika rientää, eikä hihnalle ole ilmestynyt laukun laukkua! Saman hihnan ääreen tulee laukkujaan odottamaan vielä toisen koneen porukka. Nelisensataa hymytöntä, huonontuulista, väsynyttä ihmistä on saapunut tähän tehokkuuden perikuvan mallimaahan! Kestää yli tunnin, ennenkuin matkalaukut ovat kärryissä ja päästään jatkamaan matkaa autolle yhdentoista asteen vesisateessa.

Kivaa palata tähän ihanuuksien ihmemaahan, jossa eläkeikää ollaan nostamassa, vaikka töihin ei palkata nykyiselläänkään riittävästi väkeä! Ehkä seuraava vaihe kotimaan kentillä on siirtyä itsepalveluun ja laukut voidaan noutaa koneen ruumasta omatoimisesti.

Kauhea aamupäivä

Lomalla, oudoissa oloissa voi sattua ja tapahtua sellaista, mihin ei ole osannut mitenkään varautua. Normaalien varotoimenpiteiden (aurinkorasvauksen ja nesteytyksen) piti antaa riittävä suoja mukavan turvalliselle lekottelupäivälle. Toisin kuitenkin kävi ja hauskaksi tarkoitettu retki loppui ennekuin se oikeasti ehti alkaakaan.

Vesipuiston auettua lapsiperheitä alkoi kokoontua runsaasti altaiden aaltoihin ja vesiliukumäkiin. Vähän jäätiin ihmettelemään, kun ympäristössä jotkut ihmiset pitivät uimapyyhkeitään kasvojensa suojana. Naapurilavitsan paistattelijoiden kanssa hiukan kummasteltiin voimakasta kloorin hajua, jonka tietysti luulimme kuuluvan normaaliin puhditusoperaatioon. Sitten tuli tyttärentytär altailta ja valitti, että kasvoja polttaa ja kurkkuun sattuu. Siitä samasta lähdettiin etsimään lähintä suihkua. Toisellakin tytöllä oli oireita, mutta lievempänä. Minulla itselläni ja miehellä vain vähän tuntemuksia siitä, että hengitys ei ollut ihan normaalia.

Ihmiset köhivät ja yskivät. Pian henkilökunta alkoi viittoa väkeä poistumaan portille. Joku huolestuneen näköinen pomomies vislasi pilliin ja huitoi käsillään turisteja kiirehtimään pois alueelta. Portilla henkilökunta juoksutti köhiville ihmisille juomamukeja, joissa oli jotain neutraloivaa piimältä vaikuttavaa nestettä. Eipä ollut helppoa suostutella nuoria nielemään pahalta maistuvaa, epämääräistä litkua.

Ilmeisesti jollekin oli sattunut virhe veden kloorauksen annostelussa. Vesileikit jäivät sen päivän osalta ja pääsymaksurahat saatiin takaisin. Kunto koheni pikkuhiljaa jäätelön ja limsan voimalla. Toivottavasti ikävästä vahingosta ei jää pysyvää traumaa ja vesipuiston iloista päästään nauttimaan joku toinen päivä ennen loman loppumista.

Valon voimaa

Miten valo voikaan vaikuttaa mielialaamme. Pitkän pimeän talven jälkeen auringon ilmestyessä taivaalle, mönkivät ihmiset koloistaan kuin karhut talvipesistään. Auringolla on todistettavasti myös terveysvaikutuksia. Meitä on peloteltu ultraviolettisäteilyn ihosyöpää aiheuttavista vaikutuksista, mutta ei pitäisi unohtaa myöskään sen positiivisia ominaisuuksia. Meille pohjolan asukkaille auringon valolla on valtavan suuri merkitys D3-vitamiinin saannissa. D-vitamiinia on sanottu aurinkovitamiiniksi, koska sitä valmistuu ihossa auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta.

"D3-vitamiinin tuotantoon ihossa tarvittava UV-määrä ei ole suuren suuri. 15 minuuttia kahdesti viikossa käsivarsien kokoiselle alueelle kesäpäivän auringossa riittää. Ei tiedetä varmasti, välittyykö UV-säteilyn syöpää estävä vaikutus D-vitamiinin kautta vai ei. Pidetään kuitenkin melko selvänä, että ainakin osa siitä välittyisi kalsidiolin kautta. Suun kautta annettu D-vitamiini ei suojanne syövältä. Ainakin sitä tarvittaisiin niin paljon, että määrä aiheuttaisi myrkytysoireita.
Tasainen aurinkoaltistus vähentää monien syöpien vaaraa, melanooma mukaan lukien. Runsaasti aurinkoa saavilla ja auringonpalvojilla on vähemmän eturauhassyöpää kuin aurinkoa vähän saaneilla. Samansuuntainen näyttö on myös suolisto-, rinta-, munasarja- ja virtsarakkosyövissä." Terveyskirjasto.fi