torstai 8. tammikuuta 2015

Vilukissat Thaimaassa

Kun Suomessa lämpömittari näytti pakkaslukemia ja lunta alkoi tuiskuttaa, oli aika heittää kesämekot matkalaukkuun ja lennähtää keskelle kesää Thaimaahan. Talvea pakoillaan 31.12.2014 - 1.3.2015.

Juttuja ja kuvia Hua Hinistä voit käydä katsomassa
Matkablogistani

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Härskiä markkinointia

Olen onnistunut lataamaan koneeseeni vahingossa jonkun ohjelman kylkiäisenä Nostonin virusturvaohjelman koeversion. Nyt koneen näytölle rävähtää päivittäin muistutus, että ohjelman koeaika on päättynyt. Kun yritän sulkea herja-ikkunan, niin mitään ei tapahdu. Ikkunassa olevasta vetovalikosta voin valita vain "OSTA" tai "Muistuta 1 pv:n kuluttua". Ja mikä pirullisinta - en pysty poistamaan ohjelmaa tavallisilla maallikon konsteillani.
Nyt saamarin Norton estää kirjautumiseni palvelimelle ja kotisivun päivittämisen. Tähänkö on tultu, että kaiken maailman markkinapellet pystyy tunkemaan koneeseesi sellaista moskaa, jota et sinne ole itse halunnut!!
Varmaa on, että en tule ostamaan mitään Norton Securityltä, enkä suosittele sitä yhdellekään sielulle, jolla on jonkinmoista itsesuojeluvaistoa.
Turvaa markkinoiva yritys on haksahtanut itse tuottamaan saastetta, jota kukaan ei koneeseensa väkipakolla halunne!

torstai 7. maaliskuuta 2013

Vanhat naiset

Näin naistenpäivän aattona pohdiskelin omaa tuntemustani naisena olemisesta. Eihän sitä ihmeemmin arjen keskellä tule pohtineeksi, varsinkaan kun omassa parisuhteessaan tuntee tasa-arvon toteutuneen. Sopuisasti omassa elossa sujuu kotitöiden jakaminen ja kumpikin tekee sitä, missä on parempi toista, esimerkiksi miehen hommia ovat lumityöt, kun hän vahvempana ei niistä pahemmin rasitu. Itse olen vastannut koko liiton ajan kodin rahataloudesta, koska sen paremmin taidan jo entisen ammattinikin puolesta.

Tällä hetkellä mailmassa on yksi asia, missä tasa-arvoisuuden saavuttaminen on vaikeaa. Tilastollisesti naiset elävät miehiä paljon pidempään. Kun katselee dokumentteja Venäjän Karjalasta, on suoranaisen silmiinpistävää se, että kurjistuvia kyliä kansoittavat vanhat babushkat, jotka sinnittelevät hengissä viljelemällä pieniä tonttejaan ja siten pitävät koko laajaa valtakuntaa pystyssä. On siellä joukossa jokunen ukkokin, joka on onnistunut pysymään hengissä viinan kiroista huolimatta.

Afrikassa nämä arjensankari-mummot pitävät yhteiskuntaa pystyssä hoitamalla omia lastenlapsiaan ja muita kylän orpolapsia, kun heidän vanhempansa on aids tappanut.

Länsimaissa vanhempien naisten asema on valtavasti muuttunut viime vuosikymmeninä. Kun oma isoäiti aikoinaan jämähti kiikkustuoliin eläkepäiviä viettämään, viheltää nykymummo tukka hulmuten pitkin maailman turuja. Totta on sekin, että yli keski-ikäiset naiset ovat suurin kulttuuripalveluiden kuluttajaryhmä.  Enää ei talouselämän, eikä mediankaan kannattaisi ylenkatsoa näitä mummoja, joilla on aikaa ja varaa kuluttaa kulttuuri- ja muita palveluja ja olla siten hyödyksi yhteiskunnalle.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Päiväkirjan sivut

Puolet tästäkin vuodesta on jo ehtinyt mailleen - minne lienee päivät haihtuneet? Ahkerasti olen jaksanut kirjoittaa päiväkirjaani joka päivä, vaikka helposti voisi luulla, ettei ehtoopuolen ihmisellä enää ole mitään mistä kirjoittaa. Niinpä - kun aamuisin kertaa mielessään edellisen päivän tapahtumia, niin harvoinpa sieltä mitään suurta ja hohdokasta putkahtaa mieleen. Riittänee, että niistä arjen pienistäkin asioista voi repiä riemua tai tuskaa - mitä milloinkin.

Onpahan pistetty muistiin vuoden varrella mieltä kiehtoneet ja hiertäneet jutut, joita voi sitten tarvitessaan myöhemmin käydä tsekkaamassa, kun ukkonsa kanssa vääntää kättä siitä, "muistatko sinä noin pahasti pieleen", vai "en kai minä nyt noin väärin voi asiaa muistaa".

lauantai 19. toukokuuta 2012

Armokuolema / eutanasia

Katselin erittäin uskottavaa, tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa "Kuoleman tohtori", jossa amerikkalainen tohtori avusti vakavasti sairaita ihmisiä tekemään itsemurhan antamalla heidän ulottuvilleen tappavia aineita ja apuvälineitä, joilla he pystyivät lopettamaan kammottavaksi kokemansa kärsimykset. Elokuvan lopussa hän myös itse osallistui elämän lopettamiseen antamalla itse elintoiminnot lamauttavat pistokset. Tästä aktiivisesta kuoleman avustamisesta hän sai murhatuomion ja joutui virumaan vankilassa vuosikausia. Hän taisteli koko elämänsä sen puolesta, että yksilöllä olisi oikeus arvokkaaseen kuolemaan ja itsemääräämisoikeuteen.

Kaikki ymmärrykseni ja sympatiani ovat täysin niiden ihmisten puolella, jotka haluavat päättää kärsimyksensä ja pyytää lääkäriltään apua itsemurhaan. Kun on sairastunut kroonisesti niin vaikeaan tautiin, että se vammauttaa lihaksiston liikuntakyvyttömäksi ja sammalla aiheuttaa henkistä kärsimystä, kun kivut käyvät sietämättömiksi, eikä enää pysty muutoinkaan huolehtimaan itsestään, kun huoli, hätä ja elämän kammoksunta tuossa tilanteessa käyvät ylivoimaisiksi, eikö lääkärin antamaa kuolinapua tulisi pitää armotyönä?

Ystävien kokemissa omaisten vaikeissa poistumisissa ja omakohtaisestikin nähtynä, en missään nimessä haluaisi itselleni kohtaloa, jossa taju on vielä tallella, kun kipu raastaa ja ilma loppuu keuhkoista. Sekö on sitten sitä oikeaa eettisyyttä ja lähimmäisenrakkautta, kun hurskaana seisot vieressä katselemassa vaikeaa kuolikamppailua?

Toisaalla asiasta tässä blogissa EUTANASIA

perjantai 20. huhtikuuta 2012

VAROKAA FormLifea!

No voi hyvä ihme! Menee se varovainenkin joskus vipuun! Olen tehnyt ostoksia netistä luottokortilla jo useamman vuoden ajan, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia ja kaikki on toiminut moitteettomasti.

Mikä pimeä hetki lieneekin kallooni iskenyt, kun erehdyin menemään halpaan ja tilaamaan tanskalaiselta FormLifen nettisivulta näytepakkauksen, joka sisälsi A+ vitamiinivoiteen ja tuubin marokkolaista Argan öljyä. Kiinnostuin asiasta, kun muutenkin olen käyttänyt vuosia kasvovoiteena A-vitamiinipitoisia tuotteita.

Sivulla korostettiin, että maksan vain postikulut 3€ + 3€. Mitään mainintaa jatkotilauksiin sitoutumisesta en tilauksen yhteydessä havainnut. No nyt sitten sain tänään postista paketin, jossa oli kolme tuubia marokkolaista öljyä, hinta 162 € oli jo veloitettu luottokortiltani. Ei voi olla totta??!!!

Googletin välittömästi FormLifen nimellä ja pam! - siellähän niitä kohtalotovereita oli pilvin pimein. Mitään häpeää mokaukseni johdosta en suostu tuntemaan. Kerrankos sitä naisihminen on valmis kokeilemaan uusia juttuja, jos kokeilu ei velvoita mihinkään jatkotoimenpiteisiin.

Nyt oli suurempien vaurioiden välttämiseksi kuoletettava luottokortti. Sanomattakin on selvää, että lähetin firmalle sähköpostina tilausten peruutuksen. En kyllä oikein usko että noita peruutus sähköposteja kukaan edes lukee. Palautan saamani tuotteet, jos saan rahani takaisin, jota myöskin suuresti epäilen. Onpahan tulevaksi suveksi ainakin öljyä, millä voidella kuivaa auringonpaahtamaa ihoansa!

Oppirahat on nyt maksettu ja seuraavan kerran mietin kahteen kertaan, kenen sivuilta menen mitäkin tilailemaan.

Tässä linkki huijaustarinoihin: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10585069.


tiistai 17. huhtikuuta 2012

Minäkö vanha?

Olen piilottanut johonkin muistivihon uumeniin jo vuosia sitten muutaman lukemani huvittavan ajatuksen vanhenemisesta ja siitä, miten me  jo eläköityneet voimme ajatella kanssasisaristamme ja veljistämme. Löytyipä noilta riveiltä ihan tutuntuntuista ajatuksenjuoksua, kun sen uskalsi itselleen tunnustaa.

Vanhemman ihmisen tulee pitää nuoruuden nautintojen menettämistä vapautuksena, huolehtia itsestään ja pysyä hyvällä tuulella, jotta nuoremmat ihmiset jaksaisivat seurustella hänen kanssaan (Platon).

Vanhan tulee pitää kurissa paitsi huikentelevaisuus, myös laiskuus ja ärtyisyys ja tietoisesti harjoittaa sekä ruumista että sielua (Zenon).

Nämä tekstit löytyivät jostain Merete Mazarellan kirjasta:
"En pidä eläkeläisyhdistyksistä" sanoo seitsenkymppinen. "Enkä liioin ompeluseuroista tai meikkikutsuista. En halua lähteä bussimatkoille paimennettavaksi ryhmän mukana. Enkä käydä vanhusten kuntojumpassa. En halua ostaa arpoja, joissa on surkeat voitot, enkä joutua kuuntelemaan vapisevia kuoroja, jotka panevat parastaan niin että itkettää. Olen ilkeä, ylpeä ja omahyväinen, saan syyttää itseäni siitä, että minut on jätetty kyydistä ja seison yksin laiturilla."

Miehistä: Jotkut ovat kumaraisia ja alistuneita, jotkut pikkuilkeitä, toiset poukkoilevat ympäriinsä kuin pinkeät viriilit ilmapallot. Yrittävät olla hauskoja. Flirttailevat kassaneidin kanssa. Se on kiusallista ja niin surkean läpinäkyvää - yksi ainoa neulanpisto ja ilma pihisee ulos. Voi miten säälittävää.

Noissa on totuuden siemen joka ei välttämättä ole tervetullut: eläkeläiset eivät ilman muuta halua seurustella juuri eläkeläisten kanssa, eläkeläiset voivat pelätä sitä, etteivät ikätoverit ole tarpeeksi vireitä. He voivat pelätä myös sitä, etteivät itse ole tarpeeksi vireitä. Moni eläkeläinen, joka käy ensimmäistä kertaa eläkeläisyhdistyksessä, ajattelee kauhistuneena: Mutta nuo kaikkihan ovat vanhoja.

Sisareni kysyi minulta kerran kotipaikkakunnallamme, kun bongasi tutunnäköisen miehen, satuinko tunnistamaan tuon luokkatoverini. LUOKKATOVERINI??? Mutta eihän noin vanha mies voi mitenkään olla MINUN luokkatoverini!!!!
Olisiko itsekullakin joskus peiliin katsomisen paikka? - Ja sitä peiliä voisi sitten katsella silmälasit päässä!


sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Naistenpäivä

Sosialistissa maissa naistenpäivä on ollut suuri juhlapäivä, jota on vietetty kansallisena vapaapäivänä. Työpaikoilla miehet ovat tuoneet naisille ruusuja ja järjestäneet jotain ohjelmaa. Meillä päivää on juhlittu arkisemmin ja pahaa pelkään, että se tulee entisestään kaupallistumaan ystävänpäivän vieton tapaan.

Venäjällä on sanontana, että 364 päivää vuodessa nainen on hellan ja nyrkin välissä ja yhtenä päivänä vuodesta tilanne on erilainen. Ehkä Suomessa tänä päivänä kuitenkin asiat ovat paremmin verrattuna tuohon tilanteeseen - ja voihan tilanne perheessä olla päinvastainenkin! Meillä Pohjoismaissa eniten eripuraa aiheuttanee epätasa-arvoinen palkkausjärjestelmä ja naisten "lasikatto" uralla etenemisessä.

Naistenpäivä on suuri asia, jos sen ottaa naisten oikeuksien päivänä. Tasa-arvoisessa maailmassa olisi pystyttävä puuttumaan naista sortaviin epäkohtiin: naisten huonoon asemaan kehitysmaissa, naisten ympärileikkaukseen, burhkan käyttöön Pakistanissa ja Afganistanissa jne... Luultavasti näiden asioiden korjaaminen vie monen sukupolven ajan, eikä tule olemaan helppoa.

Venäjällä ja Ukrainassa miehilläkin on naistenpäivää vastaava juhlapäivänsä; Miestenpäivänä pidetään 23.2. juhlittavaa "Isänmaan puolustajien päivää".
Vain todellinen sukupuolten välinen tasa-arvo voi parantaa yhteiskunnallisia oloja ja luoda henkistä hyvinvointia. Naisten ja miesten tasa-arvo koskee meitä kaikkia.

Kevyempää naisenpäivään liittyvää runoutta, e-kortteja ym. löydät täältä.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Arjen suukopua

Nyt naurattaa!!! Pienestä se suukopu saadaan aikaan, kun ei oikein isompia ongelmia ole vatvottaviksi. Joskus saan oppia ja ojennusta ihan pienten arkisten asioiden hoidosta, kun olen unohtanut tehdä jotain tai tehnyt sen "päin mäntyä".

Nyt olikin frouvalla harvinaisen sekava aamu! Kun mies oli nostanut kameroiden laturit keittiön pöydälle ladattuaan kamerat, meni törppö rouva viemään ne siitä pöydällä lojumasta laatikkoonsa. Mutta voi! Akuthan olivat siellä vielä paikallaan - eikö niitä nyt siitä huomannut ja laittanut takaisin kameraan? No kun en sattunut huomaaman!

Istuinpa siinä sitten uuden tietsikkani ääressä, kun siskoseni huuteli skypeen juttelemaan. Ihan mukavaa oli katsella ja kuunnella häntä, mutta minun kaunis kuvani ja suloinen äänenipä eivät häntä saavuttaneetkaan. Mies heti siihen viereen neuvomaan, että sinun pitää painaa siitä vihreästä napista. Mistä hemmetin napista? Vuosikausia olen skypeillyt, enkä ole mitään nappia painanut!!!!! Siinäpä sitten sanailtiin puolin ja toisin. Vika oli tietysti siinä, etten KOSKAAN kuuntele, kun minulle annetaan ohjeita! Lieneekö kuulossa vai ymmärryksessä vikaa?

Tein siinä hätäpäissäni sitten oman ratkaisuni ja avasin fläppärin, jossa skype toimi erinomaisesti. Eikä sen toisen koneen vihreän nappulan painaminen olisi mitään auttanut, kun vika oli uuden masinan skype-asetuksissa! Että silleen! Pieniä on nämä arkirutinat, eikä niitä haudat mihinkään hampaankoloon reikiä aiheuttamaan!

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kannattaa katsoa

Innostuin seuraamaan FST5:lta ruotsalaista draamasarjaa "Helteinen helmikuu", joka kertoo arkiset kuvionsa Thaimaan helteisiin vaihtavista ihmisistä. Taikku-fanina aloin katsella aloitusjaksoa lähinnä maisemien ja thai-tunnelmien vuoksi, mutta jäinkin koukkuun sarjan ihmissuhdesotkuista kiinnostuneena.

Ruotsalaisen vanhemman pariskunnan suhteen katseleminen sai suorastaan kihelmöimään. Despootti mies on pitänyt vaimoaan pihdeissä vuosikymmeniä ja vihdoinkin nainen sai tarpeekseen ja aloittelee uutta elämää miehen jäädessä ruikuttamaan "...mutta miten MINÄ nyt pärjään?". Ei miehen invalidisoituminen oikeuta mitenkään ilkeään ja terrorisoivaan käytökseen, jota hän koko ajan vaimoaan kohtaan osoittaa. Miten ihmeessä tällaiset itsekkäät urokset onnistuvatkin kuvittelemaan, että maailma pyörii vain heitä varten ja että vaimon alistuminen kaikkeen on itsestäänselvyys?

Vaimonhakumatkalla oleva poikamies etsii onneaan tyttöbaareista ja päätyy vieraassa kulttuurissa "outoihin" kuvioihin. Voi reppanaa, kun on naisen puutteessaan tyttöjen vietävissä!

Kymmenosaisesta, suomeksi tekstitetystä sarjasta on nyt esitetty aloitusjakson lisäksi kolme osaa. Niitä ehtii vielä katsomaan YLE Areenasta seuraavasti. Thai-fanien kannatta vilkaista; tunnelmaan pääsee, vaikkei valitettavasti mausteisten ruokien tuoksut olekaan vielä telkun kautta saatavissa!