keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Ankeuden karkoitus

Marraskuu on minulle kauhistus. Auringon valo hiipuu hiipumistaan ja kohta päivän pituus on kukonaskel vain. Eikä keinovalolla voi mitenkään korvata luonnonvaloa, vaikka kuinka sytyttelisi kotinurkkiin tuikkuja ja lyhtyjä. Pimeyden myötä elämänilo ja voimavarat tuntuu vähenevän, eikä liikunnalla ja D-vitamiinilla asiaa pysty millään korjaamaan. Elämänusko ja toive valon voittamisesta on revittävä jostakin.

Luin taannoin ET-lehdestä Kati Mannisen kolumnin, jossa hän kertoili katselemastaan positiivisen ajattelun videosta. Suhtaudun näihin jenkkien lälly-opetuksiin erittäin varauksellisesti, vaikka myönnänkin, että sielulla ja ruumilla on vissi yhteys. Tuota mainittua videota en ponnisteluista huolimatta onnistunut netistä löytämään, mutta jotenkin ajatus jäi hiertämään mieltä.

Videolla nelivuotias tyttö lataa peilin edessä itseensä elämänuskoa omatekoisella voimaloitsulla "Mä rakastan isiä, äitiä, päiväkotia, mun tukkaa, mun kotia, mun pyjamaa.......Ja mä osaan tehdä ihan mitä vaan!" Tehoa lauseelle hän lisää pontevilla jumppaliikkeillä. Olisiko tästä apua mullekin marraskuun aamujen harmauteen? Pitäisikö mennä aamuisin peilin eteen ja naamansa kauhistelun sijaan vakuuttaa itselleni, että pidän "kauniista" naamastani, rakastan miestäni, lapsenlapsiani, tytärtäni, vävyäni, sukuani, kotiani, hyvää ruokaa ja punaviiniä, mukavia hetkiä ystävien seurassa..... Tärkeää on saada itsensä vakuuttuneeksi siitä, että mihin sitten ryhdynkin, tulen siinä onnistumaan.

"Miksi sitten voimaloitsu on saneltava ääneen ja peiliin katsoen? - Siksi, että vain omasta suusta kuullen ja silmästä silmään katsoen myös alitajuntani uskoo, että puhun totta."

Ehkä siinä peilin edessä miettiessäni löydän itsestäni ne parhaat puolet, joihin ei vuosikymmenet ole pystyneet nakertamaan epäuskoa ja epäilystä elämään. Eeva Kilpi on todennut asian jo ammoisina aikoina: "Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun".

post signature

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Paineet koholla

Sanotaan, että kohonnut verenpaine on elintasotauti. Elintapojen muutoksella siihen pystyy itsekin vaikuttamaan, jos kyseessä ei ole mikään elimellinen vika, joka aiheuttaa paineiden kohoamisen. Verenpaine on kohonnut, jos se on 140/90, ja korkea jos se on 160/90 tai sitä korkeampi. Omalla kohdallani tuo paine on liikkunut vielä tuossa "kohonneen" alapuolella, mutta tänä aamuna huideltiin jo liki noita "korkeita" lukemia. Ja sen voi tuntea heti aamusta; päätä jomottaa ihan oudosti ja olo on oudon hutera.


Mihin elintapoihini sitten voisin tehdä korjausliikkeitä tilanteen saattamiseksi normaaliksi?

Suolan
käytön vähentäminen on tärkein yksittäinen tekijä, jolla painetta voi alentaa. Totta, sen suolasirottimen käytön voisi unohtaa ruokapöydässä.

Laihdutus
verenpainetta lisäävä tekijä on myös ylipaino. Jo muutaman kilon laihdutuksella voi selvästi alentaa verenpainetta. Viiden kg:n painonpudotus vastaa teholtaan verenpainelääkettä. Vaikka itse olen ollut ikuinen painonpudottaja, ei läskiä ole kertynyt liikaa vyötärölleni lääketieteellisessä mielessä. Viiden kilon pudottaminen on kohdallani sulaa hulluutta, kun siinä rytinässä muuttuisin kuivuneeksi rusinaksi.

Säännöllinen liikunta
alentaa verenpainetta terveillä ja erityisesti niillä, joilla on lievästi kohonnut verenpaine. Liikuntaa tuskin kannattaa enää lisätä; eiköhän päivittäinen seitsemän kilometrin (yhden tunnin) mittainen sauvakävelylenkki riittäne?

Alkoholi
Runsas ja säännöllinen alkoholinkäyttö vaikuttaa suoraan verenpaineeseen. Alkoholin käytön vähentäminen voi merkittävästi alentaa myös verenpainetta. Kerran viikossa nautittua saunajuomaa ei voitane pitää runsaana ja säännöllisenä juomisena?

Rasva
Runsas rasvan käyttö aiheuttaa ylipainoa ja nostaa siten verenpainetta. Maitotuotteet on jo vuosikymmeniä sitten vaihtuneet rasvattomiin tai vähärasvaisiin. - No nythän on taas alettu puhua voin ja kovien rasvojen puolesta; itse suosin vielä kasvisrasvoja.

Stressi "Myös henkinen hyvinvointi voi vaikuttaa verenpaineeseen. Stressi, ahdistus ja kiireinen elämäntapa voivat kohottaa verenpainetta. ..."
Pitäisköhän opetella rauhallisempaan elämäntahtiin. Kun työelämäkään ei enää ole stressiä aiheuttamassa, luulisi mielen olevan seesteinen ja elämänmenon "ei laaksoa, ei kukkulaa". Miehen mielestä minulla on koko ajan seitsemän rautaa tulessa - ihme, ettei verenpaineet ole olleet jo aiemmin huipussaan! Ja kyllä sen lisääntyneen stressin huomaa jo siitäkin, että muisti alkaa pätkiä. Viime viikonlopun touhotuksessa kadotin silmälasit - olen ne ihan varmasti jättänyt kädestäni jonnekin täällä kodissa ja nyt en millään muista minne ne piilotin. Johan tässä stressaantuu tästä unohtelusta.
post signature