lauantai 19. toukokuuta 2012

Armokuolema / eutanasia

Katselin erittäin uskottavaa, tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa "Kuoleman tohtori", jossa amerikkalainen tohtori avusti vakavasti sairaita ihmisiä tekemään itsemurhan antamalla heidän ulottuvilleen tappavia aineita ja apuvälineitä, joilla he pystyivät lopettamaan kammottavaksi kokemansa kärsimykset. Elokuvan lopussa hän myös itse osallistui elämän lopettamiseen antamalla itse elintoiminnot lamauttavat pistokset. Tästä aktiivisesta kuoleman avustamisesta hän sai murhatuomion ja joutui virumaan vankilassa vuosikausia. Hän taisteli koko elämänsä sen puolesta, että yksilöllä olisi oikeus arvokkaaseen kuolemaan ja itsemääräämisoikeuteen.

Kaikki ymmärrykseni ja sympatiani ovat täysin niiden ihmisten puolella, jotka haluavat päättää kärsimyksensä ja pyytää lääkäriltään apua itsemurhaan. Kun on sairastunut kroonisesti niin vaikeaan tautiin, että se vammauttaa lihaksiston liikuntakyvyttömäksi ja sammalla aiheuttaa henkistä kärsimystä, kun kivut käyvät sietämättömiksi, eikä enää pysty muutoinkaan huolehtimaan itsestään, kun huoli, hätä ja elämän kammoksunta tuossa tilanteessa käyvät ylivoimaisiksi, eikö lääkärin antamaa kuolinapua tulisi pitää armotyönä?

Ystävien kokemissa omaisten vaikeissa poistumisissa ja omakohtaisestikin nähtynä, en missään nimessä haluaisi itselleni kohtaloa, jossa taju on vielä tallella, kun kipu raastaa ja ilma loppuu keuhkoista. Sekö on sitten sitä oikeaa eettisyyttä ja lähimmäisenrakkautta, kun hurskaana seisot vieressä katselemassa vaikeaa kuolikamppailua?

Toisaalla asiasta tässä blogissa EUTANASIA