maanantai 28. kesäkuuta 2010

Sähköistä postia

Kun elettiin aikaa ennen nettiä ja sähköpostia, ei postiluukusta kovin usein tipahdellut kirjepostia; ainakaan tuntemattomilta ei tarvinnut odotella virkistäviä viestejä. Jostain ihmeen syystä on onnetar viime aikoina alkanut ahdistelemaan e-mailin välityksellä ja yrittää väen väkisin tehdä meikä tytöstä miljonäärin.

Sain postia Beninin valtakunnasta, jossa kerrottiin, että joku B.J. Ahokas oli perheineen menehtynyt v. 2003 lento-onnettomuudessa ja jättänyt jälkeensä miljoonien dollarien omaisuuden. Nyt perintörahat ovat harhailleet vailla laillista omistajaa vuosikausia. Kun minulla nyt sattuu olemaan saman tyyppinen nimi kuin tuolla taannoin ajasta ikuisuuteen siityneellä maanmiehelläni, olisin minä sopiva perinnön saaja. Minun tulisi vain lähettää tarkat pankkiyhteys- ja muut tietoni ja rahat siirtyisivät oitis pankkitililleni. Johan olisi helppo nakki rikastua!

Seuraavana päivänä sain taas uudelta taholta postia. Luandasta, Angolasta haluttiin siirtää laillista rahaa 12,5 milj. dollaria turvallisesti Suomeen. Luotettava yhteistyökumppani olisi nyt löydettävä pikaisesti ja sen vuoksi he kääntyivät puoleeni, Minun tulisi löytää turvallinen pankki ja siirtää noista rahoista 60% sinne. Loput 40% saisin pitää itselläni. 5 miljoonan taalan potti olisi kyllä mukava lisä shoppailukukkarooni!

Useamman kerran olen saanut sähköpostia, joka onnittelee minua suuresta onnenpotkusta. Olen voittanut jossain sivustolla vieraillessani miljoonia dollareita, jotka pitäisi nyt saada lähetettyä suoraan tililleni. Ensin olisi vaan tietysti annettava tarpeelliset tilitiedot.

Suuresti hämmästyttää se, että näin paksua puppua yritetään syöttää totisella naamalla harvoille ja valituille. Ihmettelenpä, meneekö tällaiseen lankaan kukaan kuolevainen?!!

Eilen sain viestin, että olenlähettänyt postikortin Nettikortit.net-sivustolta jollekin Hannelelle, jossa toivottelen hänet tervetulleeksi lomilta takaisin töihin. Hannele päivittelee meilissään, että ainakaan hänen lomalle lähtiessään ei työpaikan henkilökuntaan kuulunut ketään Birgit nimistä. Kuka kumma on päättänyt uida liiveihini ja ottaa itselleen minun hahmoni?
post signature

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Häämatka

Kannatti sinnitellä 40 vuotta avioliiton satamassa, että pääsi tälle uudelle häämatkalle. Taitaapa olla vielä parempi reissu kuin se ensimmäinen. Jos on olomuoto niistä päivistä päässyt hiukan kurtistumaan, niin on mielen kulmatkin siinä samalla hioutuneet.

Tasaista ei ole tämänkään paatin taivallus ollut; isompaa ja pienempää vaahtopäätä on kylkiin iskenyt. Onneksi purjehtijat ovat sinnikkäästi, joskus hampaat irvessä puskeneet eteenpäin ja selvittäneet pahimmat karikot. Kun jälkikäteen ajattelee, että nuorena tytönheitukkana joutuu tekemään niin suuren päätöksen kuin elinikäisen puolison valinnan, on suoranainen ihme, jos siinä onnistuu. Ehkäpä juju onkin juuri siinä, että nuorena on valmiimpi ottamaan riskejä; vanhemmalla iällä saattaisi asiaa pohtia hartaasti ja jättää koko asian sikseen.

Tämän rubiinihäämatkan ajankohta osui kyllä nappiin! Avioliiton solmimiseen liittyvää ohjelmaa on saanut seurata päivittäin. Pärnussa (18.6.) katselimme Kuursalin terassilla istuskellen viereisen puiston hääseremoniaa lienä. Vilnassa (19.6.) hotellihuoneen telkkari esitti Viktorian ja Danielin satuhäitä, joita silmittelimme mukavasti aamutakkeihin ja tohveleihin sonnustautuneina.

Mitähän tämä varsinainen hääpäivä tuo tullessaan?

post signature

torstai 17. kesäkuuta 2010

Kilotalkoot







Lue juttu blogistani Painonhallinta

post signature

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Aurinko armas

Aurinko - ystävä vai vihollinen? Harvoinpa meillä täällä pohjan perukoilla on tilaisuus nauttia aurinkoisista viikoista. Talven jäljiltä iho on valkoisen kalvakka kuin kalkkunalla ja vaatisi useamman päivän paistattelun ruskettuakseen turvallisesti. Sehän tiedetään, että ihon polttaminen aiheuttaa syöpää.

Entäpä sitten etelän auringossa, jossa paiste on niin ärhäkkää, että suojakertoimet olisivat valkonaamoille välttämättömiä, jos aikoo liikkua luonnossa ja ainakin vedessä pulikoidessa, jossa säteiden vaikutus tehostuu entisestään. Mutta nytpä on sitten todettu, että aurinkorasvat ovat terveydelle vaarallisia ja niistä saa syöpää.
- Suo siellä, vetelä täällä!

Olisiko parasta paeta aurinkoa hämyisiin luoliin ja hämäriin huoneisiin, mutta silloin iskee itsemurhariski, kun masennus saa pimeässä, synkässä mielialassa jalansijaa. Selittyykö pohjoisen korkeat itsemurhaluvut niukalla auringonvalolla?

Kuitenkin aurinko on luonnollinen ja riittävä D-vitamiinin lähde, mutta tätä ”aurinkovitamiinia”, jota muodostuu iholla auringon valon vaikutuksesta, meillä suomalaisilla ei ole tarjolla riittävästi. Sateinen kesä ei luonnollisesti kartuta elimistön varastoja tarpeeksi, eikä ravinnosta ole mahdollista saada riittävää määrää tätä elintärkeää "hormonia". Meillä pohjoisen ihmisillä on luonnollisesti hyvin alhainen D-vitamiinitaso verrattuna esimerkiksi koko ajan auringossa oleskeleviin afrikkalaisiin. Asiantuntijat suosittelevatkin nykyisin oleskelua nimenomaan keskipäivän auringossa, koska se on silloin kaikkein tehokkainta. Aiemminhan kehotettiin nimenomaan välttämään oleilua keskipäivän paahteessa.

Itse rakastan aurinkoa ja pitkän elämäni aikana luulen pitäneeni erittäin hyvää huolta "aurinkovitamiinin" saannistani. Saatta olla, että ihoni olisi sileämpi ja hohtavampi, jos olisin ymmärtänyt valita sen varjoisamman puolen katua, mutta olisinko silloin jäänyt paitsi näistä D-vitamiinin hyvistä ominaisuuksista:
- estää osteoporoosia
- estää reumatauteja
- tulehduksellisia suolistosairauksia
- ykköstyypin diabetesta ja MS-tautia
- torjuu monia syöpälajeja
(erityisesti rinta-, eturauhas- ja paksusuolisyöpiä)
- torjuu sydän- ja verisuonitauteja
- estää influenssaa
- torjuu talvimasennusta, kevätväsymystä
- pitää vireystilaa yllä
- ehkäisee myös korkeaa verenpainetta
- torjuu kroonista kipua
- vaikuttaa suotuisasti myös PMS-oireisiin

Ah aurinkokylvyt; hyvänolontunne hiipii väkisinkin elimistöön – ja kaiken lisäksi tämä vitamiinihoito on ilmaista!

post signature

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Ihanuuksien ihmemaa

Lämmintä kolmisenkymmentä astetta, aurinko paistaa täysin kirkkaalta taivaalta, ihmiset ovat iloisia ja hymyileväisiä. Mukavaa lenkkeillä pitkin rantakatua ja käydä tekemässä vielä viimeisiä tuliaisostoksia. Siinä iltapäivän tunnelmia Turkin Alanyasta.

Mukavaa on kuitenkin lähteä jo kotiinkin. Lentokentällä lähtövalmistelut sujuu moitteettomasti ajallaan ja henkilökunta on hyväntuulisen avuliasta. Helsinki-Vantaan kentälle saavutaan aikataulun mukaisesti aamuyöllä. Mutta voih.... Kone ajelee lentokentän perälle, jossa ensin odotetaan poistumisportaita, sitten odotetaan bussia, joka kuljettaisi matkustajat kenttärakennukseen. Käytössä on vain yksi bussi, joka hoitaa koko kentän liikenteen. Siispä koneessa istutaan vielä puoli tuntia poistumista odotellen.

Sitten alkaa laukkujen odottelu. Aika rientää, eikä hihnalle ole ilmestynyt laukun laukkua! Saman hihnan ääreen tulee laukkujaan odottamaan vielä toisen koneen porukka. Nelisensataa hymytöntä, huonontuulista, väsynyttä ihmistä on saapunut tähän tehokkuuden perikuvan mallimaahan! Kestää yli tunnin, ennenkuin matkalaukut ovat kärryissä ja päästään jatkamaan matkaa autolle yhdentoista asteen vesisateessa.

Kivaa palata tähän ihanuuksien ihmemaahan, jossa eläkeikää ollaan nostamassa, vaikka töihin ei palkata nykyiselläänkään riittävästi väkeä! Ehkä seuraava vaihe kotimaan kentillä on siirtyä itsepalveluun ja laukut voidaan noutaa koneen ruumasta omatoimisesti.
post signature

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kauhea aamupäivä

Lomalla, oudoissa oloissa voi sattua ja tapahtua sellaista, mihin ei ole osannut mitenkään varautua. Normaalien varotoimenpiteiden (aurinkorasvauksen ja nesteytyksen) piti antaa riittävä suoja mukavan turvalliselle lekottelupäivälle. Toisin kuitenkin kävi ja hauskaksi tarkoitettu retki loppui ennekuin se oikeasti ehti alkaakaan.

Vesipuiston auettua lapsiperheitä alkoi kokoontua runsaasti altaiden aaltoihin ja vesiliukumäkiin. Vähän jäätiin ihmettelemään, kun ympäristössä jotkut ihmiset pitivät uimapyyhkeitään kasvojensa suojana. Naapurilavitsan paistattelijoiden kanssa hiukan kummasteltiin voimakasta kloorin hajua, jonka tietysti luulimme kuuluvan normaaliin puhditusoperaatioon. Sitten tuli tyttärentytär altailta ja valitti, että kasvoja polttaa ja kurkkuun sattuu. Siitä samasta lähdettiin etsimään lähintä suihkua. Toisellakin tytöllä oli oireita, mutta lievempänä. Minulla itselläni ja miehellä vain vähän tuntemuksia siitä, että hengitys ei ollut ihan normaalia.

Ihmiset köhivät ja yskivät. Pian henkilökunta alkoi viittoa väkeä poistumaan portille. Joku huolestuneen näköinen pomomies vislasi pilliin ja huitoi käsillään turisteja kiirehtimään pois alueelta. Portilla henkilökunta juoksutti köhiville ihmisille juomamukeja, joissa oli jotain neutraloivaa piimältä vaikuttavaa nestettä. Eipä ollut helppoa suostutella nuoria nielemään pahalta maistuvaa, epämääräistä litkua.

Ilmeisesti jollekin oli sattunut virhe veden kloorauksen annostelussa. Vesileikit jäivät sen päivän osalta ja pääsymaksurahat saatiin takaisin. Kunto koheni pikkuhiljaa jäätelön ja limsan voimalla. Toivottavasti ikävästä vahingosta ei jää pysyvää traumaa ja vesipuiston iloista päästään nauttimaan joku toinen päivä ennen loman loppumista.

post signature