Tyhmäkö lienen?

Selailin välipaloina sohvalla retkotellessani nykyrunoutta. Ei, älä lopeta lukemista vielä tähän! Itsellänikin oli ennakkoluuloja ja ajatus siitä, että en noista paljon mitään ymmärrä; vai mitä sanotte esim. tästä nykyrunosta:

"Koira viljelee sipulia saavissa,
räsyjä roikkuu tuohivirsun
varresta. Silakkaparvi lähestyy
taivaanrantaa - Tähystä, kapoinen kuu, kaukaisuus
muistuttaa harakan rintaa, sitä joka ymmärtää
loskakeliä ja lapsia
jotka nauravat - kuten minä, kuten se joka on minä."

Voi voi, kun en millään koe tätä runoksi - tyhmäkö lienen?

Mutta etsivä löytää - löysin mielestäni tosi herkullisen ja täysin ymmärrettävän runon ikääntymisestä. Viime helmikuussa kuolleen Kyllikki Villan hykerryttävät nykyrunot kolahtavat.

Ikäisekseen hyvin säilynyt
säilynyt
kuin etikkaan hukutettu kurkku

ja miten niin ikäisekseen
mikä se ikä on
vuodet vai verisuonet
virkatodistus mieli vai rypyt

ja hyvin siis kuinka
ryppyinen mutta aivoiltaan virkku
unohteleva hupakko mutta elämänmyönteinen

virkku etikkakurkku
hellä höppänä
kurttuinen älypää

onhan sitä
monenlaista säilymistä.

Lue lisää täältä Vuodetkarttuu