sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Naistenpäivä

Sosialistissa maissa naistenpäivä on ollut suuri juhlapäivä, jota on vietetty kansallisena vapaapäivänä. Työpaikoilla miehet ovat tuoneet naisille ruusuja ja järjestäneet jotain ohjelmaa. Meillä päivää on juhlittu arkisemmin ja pahaa pelkään, että se tulee entisestään kaupallistumaan ystävänpäivän vieton tapaan.

Venäjällä on sanontana, että 364 päivää vuodessa nainen on hellan ja nyrkin välissä ja yhtenä päivänä vuodesta tilanne on erilainen. Ehkä Suomessa tänä päivänä kuitenkin asiat ovat paremmin verrattuna tuohon tilanteeseen - ja voihan tilanne perheessä olla päinvastainenkin! Meillä Pohjoismaissa eniten eripuraa aiheuttanee epätasa-arvoinen palkkausjärjestelmä ja naisten "lasikatto" uralla etenemisessä.

Naistenpäivä on suuri asia, jos sen ottaa naisten oikeuksien päivänä. Tasa-arvoisessa maailmassa olisi pystyttävä puuttumaan naista sortaviin epäkohtiin: naisten huonoon asemaan kehitysmaissa, naisten ympärileikkaukseen, burhkan käyttöön Pakistanissa ja Afganistanissa jne... Luultavasti näiden asioiden korjaaminen vie monen sukupolven ajan, eikä tule olemaan helppoa.

Venäjällä ja Ukrainassa miehilläkin on naistenpäivää vastaava juhlapäivänsä; Miestenpäivänä pidetään 23.2. juhlittavaa "Isänmaan puolustajien päivää".
Vain todellinen sukupuolten välinen tasa-arvo voi parantaa yhteiskunnallisia oloja ja luoda henkistä hyvinvointia. Naisten ja miesten tasa-arvo koskee meitä kaikkia.

Kevyempää naisenpäivään liittyvää runoutta, e-kortteja ym. löydät täältä.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Arjen suukopua

Nyt naurattaa!!! Pienestä se suukopu saadaan aikaan, kun ei oikein isompia ongelmia ole vatvottaviksi. Joskus saan oppia ja ojennusta ihan pienten arkisten asioiden hoidosta, kun olen unohtanut tehdä jotain tai tehnyt sen "päin mäntyä".

Nyt olikin frouvalla harvinaisen sekava aamu! Kun mies oli nostanut kameroiden laturit keittiön pöydälle ladattuaan kamerat, meni törppö rouva viemään ne siitä pöydällä lojumasta laatikkoonsa. Mutta voi! Akuthan olivat siellä vielä paikallaan - eikö niitä nyt siitä huomannut ja laittanut takaisin kameraan? No kun en sattunut huomaaman!

Istuinpa siinä sitten uuden tietsikkani ääressä, kun siskoseni huuteli skypeen juttelemaan. Ihan mukavaa oli katsella ja kuunnella häntä, mutta minun kaunis kuvani ja suloinen äänenipä eivät häntä saavuttaneetkaan. Mies heti siihen viereen neuvomaan, että sinun pitää painaa siitä vihreästä napista. Mistä hemmetin napista? Vuosikausia olen skypeillyt, enkä ole mitään nappia painanut!!!!! Siinäpä sitten sanailtiin puolin ja toisin. Vika oli tietysti siinä, etten KOSKAAN kuuntele, kun minulle annetaan ohjeita! Lieneekö kuulossa vai ymmärryksessä vikaa?

Tein siinä hätäpäissäni sitten oman ratkaisuni ja avasin fläppärin, jossa skype toimi erinomaisesti. Eikä sen toisen koneen vihreän nappulan painaminen olisi mitään auttanut, kun vika oli uuden masinan skype-asetuksissa! Että silleen! Pieniä on nämä arkirutinat, eikä niitä haudat mihinkään hampaankoloon reikiä aiheuttamaan!