Totta on, että meillä keskustellaan kakistelematta uskonnosta, politiikasta ja sairauksista pöydässä kuin pöydässä. Tuntuu, että on paljon vaikeampaa keksiä kevyttä sanottavaa, ehkä naurunalaiseksi joutumisen pelosta. Vanhempaan kansaan on juurtunut syvään "Räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjän naurajasta" -asenne.
Westö kirjoittaa, että kirjailija Tuomas Kyrön mukaan suomalaisen sielu painaa 700 g, kun toisen lähteen mukaan ihmisen sielun painoksi on arvioitu 21 g! Kyllä se sielun oikea paino tuntuu lähempänä tuota yhtä kiloa olevan joskus pimeän, loskaisen talven aikana. Mutta selittyykö synkkä, melankolinen luonteenlaatumme ankaralla arktisella ilmastolla? Asuuhan ne ruotsalaisetkin samalla leveyspiirillä ja ovat kuitenkin meitä huomattavasti valoisampaa väkeä. Vai ovatko? Jospa kaikki onkin vain pintaa? Ehkä he hallitsevat small-talkin meitä paremmin ja pystyvät sillä hämäämään todellisen luontonsa.
Toivottavasti pystymme pitämään tasapäistymisen paineesta huolimatta oman identiteettimme. Eihän kaiken tarvitse olla "fine", "great", "wonderful"! Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti