Jälleensyntyminen

Uskoa on monenlaista. Yhä useampi on halukas uskomaan jälleensyntymään, sopiihan se niin hyvin meidän aikamme kehityksen ja nuoruuden palvontaan. Mikä olisikaan parempi ajatus kuin että pitkän, jo tylsäksi käyneen elämän jälkeen voisimme syntyä uuteen vauhdikkaampaan olomuotoon. Kammoamme ajatusta kaiken lopullisuudesta. Ajalle on tyypillistä se, että kaikkeen kouluttaudutaan ja valmistaudutaan - asioille voi tehdä jotain - niin myös elämän loppumiselle.

Jälleensyntyminen muistuttaa virtuaalimaailmaa. Sille, joka on tottunut liikkumaan sellaisissa maailmoissa, jossa luodaan itselle vaihtoehtoisia minuuksia (avattaria) erilaisine ikineen ja sukupuolineen, ei edes kuolema tunnu olevan peruuttamaton eikä todellinen. Ihmiset, jotka viettävät virtuaalimaailmassa suuren osan ajastaan, sanovat, ettei virtuaalimaailma ole sen kummempi, kuin se maailma, jota me kutsumme todelliseksi. Siellä he voivat rakastua, saada suurimman osan sosiaalisista kontakteistaan ja jopa ostaa virtuaalikiinteistöjä.

Oikein nautiskelin Mereten hauskasta, terävästä kommentista, kun hän kirjoittaa ilmiöstä kirjassaan "Kuolleet lehdet" : "Mutta eikö ole luultavaa, että sinä päivänä, kun he saavat sydäninfarktin, he silti mieluummin tilaavat ambulanssin siitä maailmasta, jota me kutsumme todelliseksi".
"Voipa käydä niinkin, että netin kautta tutustuneet ihmiset eivät pysty elämään yhdessä, jos käy ilmi, että he eivät pidä toistensa hajusta."

Face Book ystävänä

Tämän päivän kiireiselle ihmiselle kommunikointi ja sosiaaliset suhteet tarkoittavat jotain muuta, kuin meitä edeltäneelle sukupolvelle. Maalaiskulttuurissa oli tapana piipahtaa naapuriin sen kummemmin siitä etukäteen ilmoittamatta. Nyt telkkari ja netti ovat korvaamassa näitä ihmisen sielunelämälle tärkeitä virikkeitä. Sosiaalinen media (Face Book, Twitter.....) toimii "keskustelukumppanina" ja yhä enemmän sitä on alettu käyttää mielipiteiden ilamisuun reaaliajassa (vrt. juuri käytyjen eduskuntavaalien tv-tulosiltamat).

Merete Mazarella kirjoittaa osuvasti ja hauskasti ilmiöstä:
- Tarkemmin ajatellen ymmärrän, että parasosiaaliset suhteet ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Sillä tarkoitetaan suhdetta elokuvista / televisiosta tuttuun julkisuuden henkilöön tai johonkin, joka ei ole ihminen, vaikkapa lemmikkieläimeen, televisioon tai tietokoneeseen.
Kerrotaan tarinaa vanhasta invalidimiehestä, joka virui yksin pienessä asunnossaan ja torjui päättäväisesti kaikki ehdotukset vanhainkotiin muuttamisesta: "Ei kiitos, minulla on täällä kotona kaikki mitä tarvitsen", hän sanoi, "minulla on mukavat tv-kuuluttajani pitämässä minulle seuraa."
Omakohtaisena kokemuksena muistan kokeneeni jotain vastaavaa, kun olimme Kilpisjärven lomahotellin tv-huoneessa ja toosassa oli meneillään Kotikatu. Mummot eläytyivät ohjelmaan ihailtavan intensiivisesti huutelemalla: "Koeta kestää Hannes!"

Ikävä kyllä, suurella todennäköisyydellä meidän sukupolvelle tulee FaceBook tai muu vastaava olemaan se ihmissuhteiden korvaaja.
"Riittäkö se meille? Voiko sitä heitellä toisilleen virtuaalisia lumipalloja, kun tekee kuolemaa?"

Huijareita

Kirjoitin blogissani MYRSKYVAROITUS "tummien" aikaansaamasta vahingosta, josta laitettiin varoitus myös paikallislehteen. Lehti oli julkaissut kirjoituksen hiukan muutettuna (jättäen pois nimitietoja).

katso teksti



Nytpä Miranda havaitsikin oivallisen paikan, millä saada säikky, sairas ihminen hämilleen. Niinpä hän soitti "lypsettävälleen" ja halusi tavata keskustellakseen tästä hävyttömästä kirjoituksesta, jonka johdosta hän oli  saanut ihmisiltä puhelinsoittoja. (Mitenkähän ihmiset ovatkin keksineet soitella juuri hänelle, kun kirjoituksessa ei mainita kenenkään henkilön nimeä?!!!) Arvata saattaa, että "kivusta ja särystä" olisi ollut maksettava hänelle korvaus.

Onneksi satuttiin olemaan paikalla ja kuulemaan puhelusta sen verran, että mieheni pystyi puuttumaan asiaan. Välittömästi puhelun jälkeen hän soitti takaisin ja kertoi, että hän edunvalvojana kieltää Mirandaa ottamasta mitään yhteyttä holhouksen alaiseen ihmiseen. Mitäs Miranda siihen? - no haistatti tietenkin pitkät ja pisti puhelimen kiinni!

Eipä ainakaan aloitekyvyttömyydestä voi näitä huijareita moittia! Me tavalliset tallaajat ei voida kuin ihmetellä sitä kekseliäisyyttä ja sinnikkyyttä, mitä nämä "alan ammattilaiset " lypsettäväänsä kohtaan osoittavat.

Jännityksellä jään odottamaan mikä on Mirandan seuraava siirto!

Haetaan seuraa

Ei siitä niin kovin paljon aikaa ole, kun viestit oli lähetettävä ihan fyysisessä muodossa kirjapaperille kirjoitettuna. Ajan saatossa suloinen suomenkielikin on hieman muuttunut, eikä teitittelyä enää käytetä muualla kuin virallisissa kirjeissä. Nykyihminen hoitaa viestintähommat bittimuodossa enimmäkseen kännykällä tekstarina tai sähköpostilla.

Törmäsin sattumoisin netissä hauskaan kirjeeseen viisikymmen luvulta, jolloin ainoana deittipalveluna toimivat lehtien kirjeenvaihtoilmoitukset.
Näin silloin ennen:
Teille Tuntematon!
Monet terveiseni saapukoon teille sinne Kiteelle minulta täältä Kontiolahdesta. Olen jo kauan ajatellut että olis kiva jos olis oma kirjeystävä ja niinpä päädinkin koettaa onneani sillä onnihan se olisi jos saisi todella sen kirjeystävän. 

Lienee paikallaan jos esittelen vähän itseäni. Niin olen 173 sm pitkä, tummatukkainen ja sinisilmäinen. Kotoisin minä olen Kuusamosta mutta olen sotapalvelustani suorittamassa täällä Kontiolahdessa. Tulin armeijan palvelukseen lokakuussa joten ikäni te varmaan arvaatte. Valokuvaa mulla ei kunnollista ole tälläkertaa mistä lähettää, mutta käyn aivan piakkoin passivalokuvaamossa sitten kyllä saatte kuvanikin jos niin haluatte, riippuu tietenkin teistä vastaatteko tähän töherrykseeni.

Toivon ainakin että vastaisitte ja minäkin saisin todellisen kirjeystävän. Taitankin lopettaa tällä kertaa.
Hauskaa kevään jatkoa teille vaan ja näkemiin tv Arska (korpraali)

Näin nykyisillä seuranhakupalstoilla:
Kuvaus itsestä:
Hei tässä hyvä ja huumorintajuinen mies vaasasta.. olen 182 cm pitkä ja painan 75 kg eli itseni mielestä aika hyvä kroppainen.. heh. olen hellä ja mukava vaikka kaveriksi. mut nyt kaipaan toimintaa haluavaa seuralaista itselleni.
Etsitään:
Etsin normaalivartaloista rohkeaa tummaa tai vaaleata naista jonka kanssa voin viettää yhteistä ihanaa aikaa. elämä on kuitenki aika lyhyt yksin elettäväksi.. ota yhteyttä ja pidetään hauskaa koko loppu elämä. tai sit vaikka vapaa suhde..heh.. kaikki käy. olit sitte varattu tai vapaa. kaikki pysyy minulta salassa 100%.

Kuolinilmoitus verkkoon

Sain vieraskirjaani viestin, jossa kerrottiin uudesta "Kuolinilmoitus"-sivustosta. Kävinpä heti kiinnostuneena kurkkaamassa, mitä uutta olisi tarjolla.
Kun sivusto on vielä tuore, eikä siten ole ollut vielä laajemmalti tarvitsevien tiedossa, on ilmoituksiakin vielä kovin niukan laisesti. Ajatus on mielestäni kuitenkin oikein nykypäivään osuva. Tunnetuksi tultuaan se palvelee tarkoitustaan paljon paremmin kuin lehti-ilmoittelu.
Omaisen kuolemasta ilmoittaminen tuttaville, naapureille ja sukulaisille on hoidettu eri kulttuureissa monin eri tavoin. Etelä-Euroopassa näkee katujen varsilla pylväissä paperille kirjoitettuja kuolinilmoituksia valokuvineen.
Esimerkiksi Nicaraguassa on ollut tapana ilmoittaa kuolemasta "kuulutusautosta". Kuolinilmoitusta varten voi vuokrata auton, joka kiertää ympari kaupungin katuja ilmoittaen kuolintapauksista ja muistotilaisuuden pitopaikasta. Kuolinilmoitukset lukee vuoden vakuuttavin radioääni klassisen musiikin säestämänä. "Atencion, Atencion!" Rikkaimmat voivat ilmoittaa suru-uutisen jopa televisiossa.

Paikallislehdissä ilmoittaminen toimi hyvin silloin, kun ihmiset pysyivät syntymästään asti kotipaikkakunnallaan ja lukivat oman kotiseutunsa uutislehtiä. Eipä voi nykypäivän globaalissa maailmassa kuvitellakkaan, että paikkakunnalla ilmestyvän lehden suruviesti saavuttaisi muualla Suomessa, saatikka toisella puolen maailmaa, asuvia tuttavia. Netissä olevien kuolinilmoitusten lukeminen ei ole olinpaikasta riippuvainen.

Merkityksettömin seikka tuskin lienee se, että netti-ilmoitus on toistaiseksi ilmainen, kun esim. Hesarissa ilmoittamisesta voi joutua pulittamaan jopa 1.000 euroa. Vanhan perinteen rikkominen voi joistakin tuntua "syntiseltä", mutta uusi aika voi tuoda uuden tavan soveltaa niitä nykyaikaisella tavalla.

Taas kiloja pois



Vaikeaa on painonhallinnan jalo taito!!!  Helpompaa olisi harrastaa painon hallitsemattomuutta, mutta onneksi takaraivossa asustava pikkuinen pirulainen vaatii edes jotenkuten säilyttämään kevyemmän kehon.

Lue lisää Painonhallinta

Kanarialla

Kyllä Kanarian "kesämökkimatkailu" sopii ihmisille, jotka eivät kaipaa biletyspaikkoja heti kotioven taakse. Epämääräinen asumusvarauksemme osoittautui kodikkaaksi ja rauhalliseksi keitaaksi, jollaista olimme tältä lomalata odottaneetkin. Hiukan on ollut totuttelemista kahdenkerroksen huusholliin, kun tavarat tuppaa olemaan aina väärässä kerroksessa. Maantasossa olevasta terassissat olemme saaneet nauttia niin ruokailu- kuin oleskelutilanakin.

Kaukana on kavala maailma ja baarien diskomusat; meille laulelee mustarastaat ja undulaatit. Eikä 3,5 km:n taival Inglesin ja Melonerasin keskustaan ole meille liikuntaa harrastaneille matka eikä mikään. Taksiasemakin on ihan vieressä - yhdensuuntaiseen matkaan keskustan melskeeseen palaa euroja 3,50.

Epävakaisen sääennusteen vuoksi vuokrasimme auton vielä toiseksikin lomaviikoksi, vaikka työlästä voi olla senkin kanssa hakea se saaren aurinkoisin olokolo!

Nettiriippuvuus

Ehkä tekee hyvää olla joskus paikassa, johon ei saa nettiyhteyttä. Nyt sen huomaa, miten paljon kotona nettiä tarvitsee, kun lomallakin iskee tuon tuosta ajatus "pitääpä katsoa netistä".
Tarve ei liene useinkaan ihan kuoleman vakava, vaan joku pikku asia jää vaivaamaan ja haluaisi sen selvittää tuota pikaa. Ehkei kaiken nippelitiedon saaminen liene mitenkään tarpeellistakaan, mutta olisihan se mukavaa omatoimilomallakin löytää paikkoja ja saada niistä tietoa, ei niitä sitten enää kotona jaksa hakea.

Nykyihmiselle voi helposti tulla tunne, että on heitetty maailman ulkopuolelle, kun kaikki kotona totutut yhteydet eivät pelaakaan. FaceBook-juorukirjasta on tullut monelle niin koukuttava, että nettikahvilassa on päästävä käymään päivittäin tarkistamassa tilanne. Itse haluaisin tarkistaa sähköpostini vähintään joka toinen päivä, sinne kun tulee muutakin tärkeää viestiä kuin roskapostia.

Nykyiseen "lomakotiimme" ei yhteyksien luominen onnistu, joten on opittava elämään pimennossa. Tekee hyvää parisuhteelle ja muullekin sosiaaliselle yhteiselolle! Ihan ilman yhteyksiä ei sentään täälläkään olla. Tänä iltana tultiin syömään ravintolaan nimeltä "Mummola", jossa voi käyttää omaa fläppäriä ja saada asetettua taas maailmankirjat kohdalleen.

Äkkilähtöjä

Kun Suomessa paukkuu monen viikon pakkaset, alkaa mieli kaivata paikkaan, jossa ei tarvitse ulkonakaan palella. En ole ollut koskaan innostunut Kanarian massaturismipaikoista, mutta nyt, kun oli löydettävä pikainen lähtö jonnekin lämpimään, rupesi nämäkin rannat kiinnostamaan. Tosin nämäkin paikat ovat entuudestaan tuttuja, kun Las Palmasin kaupunkilomilla on tällä käyty elämänmenoa ihmettelemässä.

Nettiä plärätessä löytyi Maspalomasista sattumalta huoneisto, joka oli saanut luokituksekseen vain kaksi tähteä. Nämä Green Oasis -lomahuoneistot näyttivät kuvien perusteella vaatimattomilta, mutta ihan siisteiltä (huoneistot uusittu v.2010). Ehkä tuo kahden tähden luokitus johtuu siitä, että hotellissa ei ole ravintolaa eikä baaria ja vastaanottokin on avoinna vain hotelliin saavuttaessa.

Siispä majoittuisimme kaksikerroksiseen huoneistoon; alakerrassa oleskelutilat, jossa keittonurkkaus (jääkaappi, sähkölevyt, niukka keittiövarustus), kylpy ja terassi. Yläkerrassa makuu- ja kylpyhuone. Tämähän sopi meille mainiosti, kun tarkoituskin oli tehdä tästä lomasta "mökkeilyloma". Erityisen mukavalta tuntui tuo terassi, jos sattuisimme saamaan sen uima-altaalle päin.

Ensimmäiselle viikolle saatiin ohjelmaa, kun jo kotona varattiin autovuokraamosta ajopeli, jolla päästään huristelemaan pitkin saarta. Las Palmasissa asustavat ystävämme eivät tienneet tulostamme mitään, kun taas oli pidettävä viikon ajan tieto matkasta visusti salassa, että voisimme heidät yllättää perusteellisesti.

Ukkopula

Voi meitä ikääntyviä naisia! Meitähän on tilastojen mukaan huomattavasti enemmän kuin ukkoja, joiden elinikä on lyhyempi kuin meillä naarailla. Tämän voi kukin tulkita mielensä mukaan hyväksi tai huonoksi asiaksi. Lieneekö syy sitten elintavoissa, geeneissä vai käyttäytymisessä?

Vuonna 2009 Suomessa eli 566 yli satavuotiasta, joista miehiä oli 82 ja naisia 484, ks. jakauma eri ikäluokissa. Ennusteen mukaan vuosina 1975–77 syntyneistä naisista noin joka viides elää todennäköisesti vähintään 100-vuotiaaksi, miehistä joka viides vähintään 95-vuotiaiksi, joten näköpiirissä ei ainakaan vuosikymmeniin ole tasa-arvoistumista tässä asiassa. Mummot rulettaa!!!

Hämmästystä herättää se, että vielä 1800-luvun puolivälissä elettiin keskimäärin vain n. 40-vuotiaiksi. Näihin päiviin verrattuna elinikämme on siis tuplaantunut /blogini Elinajanodote.

"Vaikka keskimääräinen elinikä kasvaa kehittyneissä maissa koko ajan, ei ihmislajin maksimi-ikä näytä muuttuvan – se on edelleen jossain 115 ja 125 vuoden välillä. Onnistutaanko siihen lääketieteen keinoin vaikuttamaan, sen näyttää aika. Jotkut yltiöpäiset ikääntymisen tutkijat arvelevat, että näillä hetkillä syntyy lapsi, jolla on teoreettiset mahdollisuudet elää satoja vuosia." Lähde: Lääkärikirja Duodecim, professori Jussi Huttunen  Nähtäväksi jää!
Se näkee ken elää vielä 2211 ???!!!!