Merete Mazarella kirjoittaa osuvasti ja hauskasti ilmiöstä:
- Tarkemmin ajatellen ymmärrän, että parasosiaaliset suhteet ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Sillä tarkoitetaan suhdetta elokuvista / televisiosta tuttuun julkisuuden henkilöön tai johonkin, joka ei ole ihminen, vaikkapa lemmikkieläimeen, televisioon tai tietokoneeseen.
Kerrotaan tarinaa vanhasta invalidimiehestä, joka virui yksin pienessä asunnossaan ja torjui päättäväisesti kaikki ehdotukset vanhainkotiin muuttamisesta: "Ei kiitos, minulla on täällä kotona kaikki mitä tarvitsen", hän sanoi, "minulla on mukavat tv-kuuluttajani pitämässä minulle seuraa."
Omakohtaisena kokemuksena muistan kokeneeni jotain vastaavaa, kun olimme Kilpisjärven lomahotellin tv-huoneessa ja toosassa oli meneillään Kotikatu. Mummot eläytyivät ohjelmaan ihailtavan intensiivisesti huutelemalla: "Koeta kestää Hannes!"
Ikävä kyllä, suurella todennäköisyydellä meidän sukupolvelle tulee FaceBook tai muu vastaava olemaan se ihmissuhteiden korvaaja.
"Riittäkö se meille? Voiko sitä heitellä toisilleen virtuaalisia lumipalloja, kun tekee kuolemaa?"

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti