Työkö hauskaa?

Nyt olisi saumaa vaatia, että nykyisen työelämän on muututtava, jos eläkeikää aiotaan nostaa. Jaksamista verottavat nykyisellään ehkä eniten tulevaisuuden epävarmuus. Alituinen kiire,  tulostavoitteiden  jatkuva kasvu ja osaamisvaatimusten lisääntyminen syövät niin miestä kuin naistakin. Työpaikoilla jokaisella työntekijällä tulisi olla oikeus osallistua omaa työtään ja työkykyään koskevien ratkaisujen tekemiseen. Ehkä meillä länsimaissa on elintason korotuspaineissa menty jo liian pitkälle ja unohdettu sielun hyvinvointi. Olisitko valmis hyppäämään pois tästä oravanpyörästä ja vaihtamaan osia esim. thaimaalaisen naisen kanssa, jonka elämää voisi luonnehtia vaikka seuraavasti:
Jokapäiväisen elämän, arjen ja työn, tulee olla hauskaa.
Trooppisessa ilmastossa ulkona eläminen on helppoa ja rattoisaa. Elämän saa hauskaksi siirtymällä työskentelemään ulos julkiselle paikalle, jolloin työn ohessa tapaa tuttuja, katselee turistien outoja tapoja - elää omaa arkista elämäänsä. Naisten osaamista Thaimaassa edustavat ruoanlaitto, kukkien asettelutaito, banaanin lehtien taittelu, klassinen thai-tanssi, pukukankaan kutominen, kodin oman tuoksun valmistaminen kuivatuista yrteistä, hyvät käytöstavat ja hedelmienveistotaito.

Eläkeikä karkuteillä

Tällä viikolla on mediassa puhuttu eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen, jolla yritetään pidentää työuria kahdella vuodella, jotta tämä nykyinen hyvinvointimme voitaisiin turvata. No kyllähän tämä tavoite olisi ihan järkevä ja hyväksyttäväkin, mutta.......
Se mitä eläkeiän nostolla vain saavutetaan, on pienemmät eläkkeet.
Jo vuosia yritykset ovat potkineet pellolle viisvitosia, eikä suurimmalle osalle heistä ole ollut enää käyttöä sen jälkeen. Kymmenen vuoden räpistely työttömyysputkessa ei paljon eläkettä ole päässyt kerryttämään.
Jos meillä olisi työvoimapula, voisi eläkeiän nostamiselle olla perusteet. Nyt ongelmana on kuitenkin kasvava työttömyys. Ja etenkin nuorten työttömyys on ollut voimakkaassa kasvussa. Maalaisjärjellä tätä ei voi ymmärtää; vanhojen ja väsyneiden horiskojen pitäisi jaksaa sinnitellä työssä, kun koulutetut, työkokemusta tarvitsevat nuoret ihmiset turhautuvat hakiessaan sitä vihreää oksaansa.

Sanoisin, että paska juttu - tässäkin kysymys on vain rahasta!

Efedriiniä

Asiantuntijat hehkuttavat liikunnan merkitystä niin fyysisen kuin psyykkisen hyvinvoinnin lähteenä. Liikunta vapauttaa aivoissamme endorfiineiksi kutsuttuja hormoneja, jotka nostavat mielialaa ja antavat hyvänolon tunteen; tulee halvemmaksi lähteä lenkille kuin käväistä "Alkossa" helpotusta hakemassa. Itselleni aamulenkille lähtemisen paras motiivi on se, että siellä ajatus lentää ja mieliala kohenee. Eikä verenpaineen alentaminen, hapenotto- ja vastustuskyvyn parantaminenkaan hassumpia vaikuttimia ole. Jopa niin arkinen asia, kuin ummetus hoituu liikunnalla; aamulenkiltä on kipitettävä kiireesti vessaan.

Lohdullista on, että jopa vain muutaman minuutin päivittäinen liikunta voi lisätä endorfiineja. Niinpä mitään hikitreeniä ei välttämättä tarvitse kestää, vaan voit hypellä ja tanssia töiden lomassa ympäri huonettasi. Jos tunnet olosi liian väsyneeksi liikkumiseen, tee jotain fyysistä viisi minuuttia; sen jälkeen sinulla voi olla halua jatkaa vielä muutama minuutti. Hyvänolon tunne palkitsee kyllä vaivannäkösi!

Erilainen

Tykästyin tähän löytämääni tekstiin, jossa toinen mahtipontisena pullistelee omaa egoaan toiselle "tavalliselle" ihmiselle. Näitä henkselien paukuttelijoitahan maailma on väärällään ja kyllähän sitä itsekin sortuu joskus moiseen "porskuttamiseen". Kysyä sopiikin, onko rinta rottingilla porskuttaja lähempänä omaa imagoa, kuin vaatimattomasti ajatteleva "sielunpeili".

"Erilainen", hän sanoo.
"Minä uskallan olla erilainen ja voi kuinka minä halveksin teitä te tavalliset ihmiset!"
"Minä puen päälleni verkkahousut tai vaikkapa lakanan, sillä minä uskallan!"
"Minä värjään hiukseni sinisiksi ja kasvot vaikka vihreiksi, sillä minä uskallan!"

Aikani yritin selittää hänelle, etten tunne tarvetta olla erilainen.
Että minä olen minä ilman rekvisiittaakin.
Mutta sitten huomasin, minun tavallisuuteni on hänen itsetuntonsa.
Hän voi olla erilainen vain, jos minä olen tavallinen.
Katja Grahn

Nykymummotko laiskoja

Törmäsin netissä seikkaillessani useampaankin keskustelupalstojen aiheeseen siitä, pitääkö mummojen osallistua lastenlastensa hoitamiseen. Tämä hyvin provosoiva kirjoitus sai minut tarttumaan "kynään" ja kokoamaan parhaat palat omille sivuilleni:

"Uskokaa vaan nykymummot että nykyään kaikilta vaaditaan paljon enemmän kuin 40 vuotta sitten. Lisäksi vielä yhteiskunnan paineet ovat kasvaneet huomattavasti. Vaihtaisin elämäni heti 60-luvun elämään, jos se olisi mahdollista. Töihin juoruamaan ja rentoutuneena, kotiin levänneenä, eikä kotona enää tarvitse työasioita murehtia. Työpaikka turvattu.

Nykyään organisaatiot muutetaan keväällä ja syksyllä, eikä koskaan voi olla varma tuleeko kenkää, asuntojen reaalihinnat on suurien ikäluokkien ahneudesta johtuen keinotekoisesti pumpattu taivaisiin, jotta saa hyvät eläkerahat myydessään asuntoa naapurin kakaroille.

Kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna, 60-luku oli leppoisaa oleskelua ja kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna suuret ikäluokat ovat ahneita ja kiireensä he kyllä järjestävät ihan itse.
No me 30-40vuotiaat järjestetään omat kiireemme 20 vuoden päästä, kun suuret ikäluokat makaavat paskavaipoissaan."

Käypä kurkkimassa Mummo Juttujen-sivuilla.

Valon voimaa

Miten valo voikaan vaikuttaa mielialaamme. Pitkän pimeän talven jälkeen auringon ilmestyessä taivaalle, mönkivät ihmiset koloistaan kuin karhut talvipesistään. Auringolla on todistettavasti myös terveysvaikutuksia. Meitä on peloteltu ultraviolettisäteilyn ihosyöpää aiheuttavista vaikutuksista, mutta ei pitäisi unohtaa myöskään sen positiivisia ominaisuuksia. Meille pohjolan asukkaille auringon valolla on valtavan suuri merkitys D3-vitamiinin saannissa. D-vitamiinia on sanottu aurinkovitamiiniksi, koska sitä valmistuu ihossa auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta.

"D3-vitamiinin tuotantoon ihossa tarvittava UV-määrä ei ole suuren suuri. 15 minuuttia kahdesti viikossa käsivarsien kokoiselle alueelle kesäpäivän auringossa riittää. Ei tiedetä varmasti, välittyykö UV-säteilyn syöpää estävä vaikutus D-vitamiinin kautta vai ei. Pidetään kuitenkin melko selvänä, että ainakin osa siitä välittyisi kalsidiolin kautta. Suun kautta annettu D-vitamiini ei suojanne syövältä. Ainakin sitä tarvittaisiin niin paljon, että määrä aiheuttaisi myrkytysoireita.
Tasainen aurinkoaltistus vähentää monien syöpien vaaraa, melanooma mukaan lukien. Runsaasti aurinkoa saavilla ja auringonpalvojilla on vähemmän eturauhassyöpää kuin aurinkoa vähän saaneilla. Samansuuntainen näyttö on myös suolisto-, rinta-, munasarja- ja virtsarakkosyövissä." Terveyskirjasto.fi

Elinkaari

Nykyihmisten käsityksen mukaan elinkaaren skaala kehdosta hautaan on melkoista taistelua. Syntymän jälkeen saamme nykyisin nauttia vanhemman hoivasta ensimmäiset vuodet. Ennen koulun aloittamista useimmat joutuvat turvautumaan jonkinlaiseen keinoemoon vanhempien joutuessa uurastamaan kodin ulkopuolella. Koulutus ja ammatin hankkiminen nielevät suurimman osan nuoruusvuosista ja sen jälkeen alkaa vuosikymmenien taistelu työpaikasta ja uran luominen. Tässä vaiheessa kuuluu vakiintua, hankkia puoliso, yhteiset lapset ja iso asuntolaina. Perheen kasvaessa tarvitaan isompi asunto ja yhä suurempi asuntolaina.

Mitä mieltä tällaisessa länsimaisessa ihannemaailmassa on?

Niinpä ei ole ihme, kun sitten kaiken tuon prässin kokeneena, eläkeiän koittaessa moni tuntee jäävänsä tyhjän päälle. Aktiiviaikojen ponnistelujen jälkeen rauhallisempi tahti voi aiheuttaa tunteen siitä, että on joutunut syrjäytetyksi. Suorituskeskeisessä elämässä mittamme ihmisarvon ensi sijassa saavutusten perusteella. Siteeraan arkkipiispa John Vikstömiä eläkeläisen elämän merkityksestä: " Mutta myös hedelmätön omenapuu on omenapuu, vaikkakin hakku-uhan alainen. Sen paikalleen jättämiseen ja hoivaamiseen voi silti olla hyvä syy. Keskustelussa hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen tulevaisuudesta on itse asiassa melko lailla kyse tästä."

Parisuhde

Kun kauan aviossa ollut pari eroaa, eron syyksi usein kerrotaan, että kasvoimme eri suuntiin. Entä jos sitä yhteistä juonta ei ole ollutkaan koko liiton aikana? Sitä ei ole vaan huomannut kaiken arjen rutistuksen keskellä. Kun yhteistä aikaa sitten yht´äkkiä eläköitymisen myötä onkin runsaasti, voi omien intressien yhteensovittaminen puolison kanssa olla haastavaa. Voit alkaa ihmettelemään, miten on mahdollista, ettet ole kuluneiden vuosien saatossa huomannut, miten erilainen maku teillä on kirjallisuuden ja tv-ohjelmien suhteen. Toinen voi olla kodin lämmössä viihtyvä kotikissa, kun toisen tossunpohjat savuaa halusta rynnätä kokemaan maailmaa. Kompromisseja tarvitaan jok´ikinen päivä ja niiden avulla päästään eteenpäin. Enää ei päde nämä toistasataa vuotta sitten hyviksi havaitut käytösohjeet vaimoille:

Vaimon velvollisuus on aina, kun miehensä tulee kotiin, ottaa häntä vastaan iloisilla kasvoilla, ystävällisellä hymyllä. Hän tulee silloin heti hyvälle tuulelle ja kärsii suuremmalla suvaitsevuudella niitä pieniä hankaluuksia, joita ei huolta pitävinkään perheenemäntä voi edeltä käsin arvata tahi poistaa. Kun miesi palajaa monta kertaa väsyneenä ja pahalla päällä, on hän halukas löytämään vikoja kaikessa ja on usein juonikas sekä kohtuuton vaimollensa, sen tähden, ett' ei hän ole saanut purkaa ulos oikeutettua mielenkarvauttansa. Parasta on siis heti lohduttaa häntä, että on yksi paikka, jossa hän on ylimmäinen, parhain ja rakkain.
Täydellinen käsikirja perheenemännille vuodelta 1885

On helvetin vaikeaa olla nainen. Pitää tehdä työtä kui hevonen, syödä kuin varpunen ja ajatella kuin mies.

Kastejuhla

Pääsiäispäivä on perinteinen ilon juhla. Nyt vietetty Pääsiäispäivä jää varmaan oman lähipiirini muistoihin ihan erityisesti. Pienokaisen kastejuhlan sijoittuminen tällaiseen ajankohtaan on mitä sopivin. Pääsiäisen koristeina käytetyt pajunkissat, kananpojat ja rairuohot symboloivat kaikki uuden elämän syntymistä. Me kokoonnuimme juhlimaan pienen Nuppu-tyttösen alkanutta elämäntaivalta. Minusta kastejuhla on niitä kaikista lämpöisimpiä ja herkimpiä suvun yhteisiä hetkiä. Juhlittavakaan ei osaa vielä kainostella eikä teeskennellä, vaan on omana itsenään aidoimmillaan.

Pienokaisen juhlasta lisää mummun sivuila.

Tyhmäkö lienen?

Selailin välipaloina sohvalla retkotellessani nykyrunoutta. Ei, älä lopeta lukemista vielä tähän! Itsellänikin oli ennakkoluuloja ja ajatus siitä, että en noista paljon mitään ymmärrä; vai mitä sanotte esim. tästä nykyrunosta:

"Koira viljelee sipulia saavissa,
räsyjä roikkuu tuohivirsun
varresta. Silakkaparvi lähestyy
taivaanrantaa - Tähystä, kapoinen kuu, kaukaisuus
muistuttaa harakan rintaa, sitä joka ymmärtää
loskakeliä ja lapsia
jotka nauravat - kuten minä, kuten se joka on minä."

Voi voi, kun en millään koe tätä runoksi - tyhmäkö lienen?

Mutta etsivä löytää - löysin mielestäni tosi herkullisen ja täysin ymmärrettävän runon ikääntymisestä. Viime helmikuussa kuolleen Kyllikki Villan hykerryttävät nykyrunot kolahtavat.

Ikäisekseen hyvin säilynyt
säilynyt
kuin etikkaan hukutettu kurkku

ja miten niin ikäisekseen
mikä se ikä on
vuodet vai verisuonet
virkatodistus mieli vai rypyt

ja hyvin siis kuinka
ryppyinen mutta aivoiltaan virkku
unohteleva hupakko mutta elämänmyönteinen

virkku etikkakurkku
hellä höppänä
kurttuinen älypää

onhan sitä
monenlaista säilymistä.

Lue lisää täältä Vuodetkarttuu