Väsynyt mummi

Näin äitienpäivän aamuna tulee väkisinkin miettineeksi omaa rooliaan äitinä ja mummina. Äitiys toi mukanaan paljon iloa elämään, joskin myös huolta huomisesta. Työn ja kotiolojen yhteensovittamisessa oli omat ongelmansa. Huono omatunto vaivasi, kun aikaa pienokaiselle olisi pitänyt järjestää enemmän. Nykypäivänä tuntuu ihan hirvittävältä, että kolmen kuukauden ikäinen vauva pitäisi jättää vieraan hoitoon.

Mummin roolista olenkin sitten saanut nauttia täysin siemauksin, kun tytär on asettunut asumaan kivenheiton päähän ja lapsenlapsia saan tavata päivittäin. Voisi kuvitella, että tyttären perheellä on ahdistavaa, kun isovanhemmat asuvat liian lähellä ja "pitävät vahtia". Itsestään selvää on, että heidän annetaan elää omaa elämäänsä, eikä tungeta neuvomaan ja opastamaan joka käänteessä. Lasten hoitoapu on ollut kuitenkin tarpeen, kun kaksospojat ovat olleet vielä pieniä. Luulenpa, että tästä toistensa lähelläasumisesta on ollut iloa ja hyötyä niin tyttären perheelle, kuin myös meille isovanhemmille. Itse koen ainakin olevani etuoikeutettu, kun saan seurata läheltä pikkumiesten kehittymistä ja saan käydä päivittäin leikkimässä heidän kanssaan. Tyttärentyttäret piipahtavat lyhyen matkan päästä mummin hellittäviksi silloin, kun mummi-ikävä iskee.

Mielestäni Merete Mazarella kuvaa hyvin moninaisia tunteitaan isoäitinä kirjassaan "Illalla luetaan Afrikantähteä":
Päivisin en ehdi ajatella yhtään omaa ajatusta. On hirveän outoa, etten ehdi ajatella omia ajatuksia. Mahtavatko aikuiset lapset ymmärtää, kuinka kovasti isoäiti voi väsyä? Mehän olemme koko ikämme yrittäneet olla nuoria, olla paitsi samanarvoisia myös samanikäisiä lastemme kanssa. Mutta minä en enää jaksa juoksennella ylös alas Kaivopuiston valleja, minua väsyttää käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja tiskata ja varsinkin seisoa valmiine ruokineni odottamassa, että kaikki suvaitsisivat tulla pöytään. Minua väsyttää lasten jankutus, loputon "tahdon sitä" ja "en tahdo tätä". Minua väsyttää se, ettei mikään minun kodissani ole enää entisellä paikallaan, minua väsyttää meteli, kaikki se läikytys ja sotku.
Kun kuulen heidän äänensä ja askelensa rapussa, ajattelen ensin melkein paniikissa: "Joko he nyt tulevat?" Kun he soittavat ovikelloa, minä sanon: "Onpa hauskaa, kun te tulitte!" Sitäkin minä tarkoitan.

Kunniamurha

Lähi-idän maissa miespuoliset sukulaiset ottavat hengiltä tuhansia sukunsa naisia joka vuosi. Syyksi riittää pelkkä epäilys tai juoru naisen kunniattomasta käytöksestä, jollaista meillä länsimaissa ei voisi edes vähimmässä määrin pitää kunniattomana tai moraalittomana. Ja tappajia ylistetään sankareiksi, hehän puolustavat vain perheen kunniaa.

Vuonna 1998 YK arvioi varovasti, että joka vuosi Arabimaissa (Pakistanissa, Afganistanissa, Jemenissä, Libanonissa, Egyptissä, Länsirannalla, Gazassa ja Jordaniassa) tapetaan runsaat 5000 naista kunnian vuoksi. Esimerkiksi Jordaniassa, jota pidetään näistä maista demokraattisimpana ja edistyksellisimpänä, rikoslaki vapauttaa rangaistuksesta ne, jotka tappavat haureuteen syyllistyneitä naissukulaisia ja lieventää niiden rangaistusta, jotka tappavat haureustilanteessa (esim. puhuminen vieraan kanssa) tavattuja naissukulaisiaan.

Useimmat miehet ilmoittautuvat poliisille heti tapettuaan ja perheenjäsenet lunastavat heidät vapaaksi takuita vastaan oikeudenkäyntiä odottamaan. Tämä odotteluaika lasketaan rangaistukseen mukaan, kun tuomio julistetaan. Koska kunniamurhaa pidetään vähäisenä rikkomuksena, tekijä päästetään usein kokonaan vapaaksi tai hän saa kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen kestävän lyhyen tuomion.

Jordaniassa valtiovalta toteaa, että naisilla on yhä enemmän vapauksia ja jos naiset uskovat, että nyt he ovat saaneet oikeuden ilmaista mielipiteitään, ajaa autoa, opiskella ja käydä työssä, he huomaavatkin olevansa hengenvaarassa, jos nuo uudet "oikeudet" sattuvat olemaan ristiriidassa perheen miesten toiveiden kanssa. Arabimiesten ajattelutavan mukaan hyväksyttävätkin työt, esimerkiksi sairaanhoito, tekevät naisista "huoria", koska he koskettavat ja näkevät puolipukeisia miehiä.

Islamin laki alistaa naisia ja käskee kurittamaan sääntöjen rikkojia, mutta nämä kunniamurhat juontavat juurensa jo ajalta ennen islamia ja kristinuskoa. Monet kunniamurhat todetaan kuitenkin jälkeenpäin itsemurhiksi tai tapaturmiksi, eivätkä ne saa palstatilaa mediassa. Virallinen taho salailee todellisia murhien määriä ja uskottelee, että niitä tuskin tehdäänkään. Jos oikeat luvut olisivat tiedossa, ihmisoikeusjärjestöt ja länsimaiset hallitukset voisivat painostaa Jordaniaa lopettamaan nämä barbaariset rikokset. Nykyisessä tilanteessa naiset joutuvat alistumaan ja kärsimään sorron alla. Kukapa heitä voisi auttaa?

Lähde: Norma Khouri, Kunniamurha

Italiaan

Tulivuorenpurkauksen vuoksi peruuntunut perinteinen kevätmatka ei kauaa jäänyt mieltä painamaan. Lentoliikenteen tilannetta seuraillessa oli aikaa pyöriä netissä katselemassa, olisiko vielä joitain matkoja maailmalle jäänyt matkanjärjestäjien käsiin. Oman hankaluutensa tilanteeseen toi se, että tuhkapilvi Etelä-Suomen yllä oli kyllä jo pienentynyt merkittävästi, mutta siellä se kuitenkin vielä oli ja pysyi paikallaan.

Aiotulle matkalle keväiseen Rodokseen ei enää löytynyt sopivaa matka-ajankohtaa, siten muu kohde Välimerellä sai luvan kelvata. Ja löytyihän se sieltä! Edellisestä Italian matkasta on ehtinyt vierähtää jo kymmenisen vuotta, joten sielläkin voisi olla hyvä käydä nykymenoa katsastamassa. Kaupunki nimeltä "Terracina" ei ollut aiemmin tuttu, mutta kun lähtöön oli vielä muutama päivä aikaa, ehti kohteesta hakea netin kautta tiedon murusia. Keskustelupalstoilla paikkaa on useasti haukuttu tylsäksi, mutta kun ei mitään biletyspaikkaa oltukaan hakemassa, saattaa se olla meille juuri sopiva.

Paikan valintaan vaikutti se, että Roomaan on vain n. 100 km:n matka ja sieltä päästään käymään myös Vatikaanissa. Säätila tähän aikaan vuodesta ei tietenkään ole mitenkään vakaa, mutta eiköhän tuo pukeutumisella ole hoidettu. Mitään rantalomakelejä ei tarvitakaan.

Kuusikymppiset

Me kuusikymppiset olemme syntyneet heti sodan jälkeen ja lapsuutemme oli taloudellisesti hyvin niukkaa aikaa. Ehkä se on jättänyt jonkinlaisen arven sieluumme, jota emme välttämättä itse edes tiedosta. Luterilainen suhtautuminen työhön; huono omatunto tekemättömistä tai huonosti tehdyistä töistä, ovat varmaan perintöä sodanjälkeisen rakentamisen läpikäyneiltä vanhemmiltamme. Liekö tuo vakavamielinen, huolten täyttämä aika tehnyt joistakin heistä vanhanoloisia jo ennen aikojaan.

Tämän ikäluokan kohdalla kuva vanhuksista tenavaippoineen, pelargonioineen ja keinutuoleineen joutaa jo romukoppaan. Keinutuolikuvan natiseminen suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle on kaikkien nähtävissä. Nykymummut ja -papat elävät täysipainoista, rikasta elämää, kun fyysinen kunto on kehittyneen lääketieteen ja itsestä huolehtimisen ansiosta parempi, kuin aiemmilla sukupolvilla. Työelämän jäätyä taakse mielen hyvinvointikin kohenee, kun ilman suorituspaineita ja kilpailumentaliteettia saa tehdä omia juttujaan vapautuneemmin.

Tämän ikäisenä alkaa huomaamaan elämän rajallisuuden ja haavoittuvuuden. Kunpa sitä muistaisikin joka päivä - elämää pitää ELÄÄ NYT, kun on vielä mahdollisuuksia, kuntoa ja tarmoa! Huomisen kunnostahan ei kukaan tiedä!

Turvaton olo?

Netti on tänä päivänä ihan välttämätön työkalu ja viihdyke. Tuntuisi mahdottomalta enää palata aikaan, jolloin asioita piti lähteä hoitamaan eri paikkoihin ja juosta tukka putkella pankkiin, verotoimistoon, matkatoimistoon; jonottaa siellä ja täällä. Mutta jos oli omat vaaransa päälle kävijöistä ennen muinoin, ei nettimaailmakaan mikään onnen auvola ole.

Muutama päivä sitten sain sähköpostiviestin, että minun pitäisi vaihtaa Suomi24-sivujen käyttäjän salasanani. Sivustolta oli onnistuttu varastamaan käyttäjätunnuksia ja salasanoja, joten oli vaara, että tunnistetietoja voitaisiin yrittää käyttää väärin.

Myös Älypää-pelisivustolta oli maaliskuun lopussa varastettu käyttäjätunnukset, salasanat ja rekisteröityessä käytetyt sähköpostiosoitteet. Tietoturvallisuus vaarantui myös sen vuoksi, että monet olivat käyttäneet samaa salasanaa muissakin verkkopalveluissa. Sähköpostiosoitteen perusteella saattoi useissa tapauksissa päätellä käyttäjätunnuksen ja kokeilla sen jälkeen Älypää-palvelusta varastettua salasanaa.

Oma hankaluutensa on myös siinä, että yhä enemmän joutuu rekisteröitymään erilaisiin palveluihin saadakseen ne käyttöönsä. Käyttäjätunnusten ja salasanojen viidakko on melkoinen ja houkutus käyttää samaa salasanaa eri palveluihin on selviö. Itse koin pari vuotta sitten kauhunhetkiä, kun hukkasin Tallinnassa päivyrini, johon olin taltioinut kaikki tarvitsemani tunnukset. Ei siinä auttanut muu, kuin vaihtaa kaikki salasanat.

Onneksi verkkopankkitunnuksensa on oppinut muistamaan ulkoa, eikä erillisillä tunnuksilla ole yksistään mitään käyttöä. Tosin verkkopankkiyhteyksiä häiritsevät haittaohjelmat toimivat jo suomalaistenkin verkkopankeissa, joten ihan turvassa varkailta ei enää olla sielläkään.

Voi aikoja, voi tapoja!

Kuinka sitä onkaan jo unohtanut nuoruutensa maailman ja miten kliseiseltä kuulostaakaan sen ajan opetukset nykyihmisen korvissa. Kun eilen kirjoitin "Akkojen syytä?"-blogissani koraanin pukeutumista koskevasta suurasta, ei kovin kaukana meilläkään oltu tällaisesta käyttäytymismallista vielä 60-luvun alussa. Löysin kirjahyllystäni omalta tädiltäni nuorena lahjaksi saamani kirjan "Nuoruus ja viisaus - tienviittoja nuoruuden teille (v. 1960)". Kirkasotsaisesti kirja opastaa "viisauden laimentumattomalle alkulähteelle". Voisiko nykyäiti kuvitellakaan opastavansa nuorisoaan kirjan opein?
Tässä muutama lainaus teksteistä:
"Kaikessa käyttäytymisessään kihlattujen on kuitenkin tärkeätä muistaa, etteivät he ole naimisissa."

Pojat eivät pidä tytöstä, joka on:
- epäsiisti ja vaatteistaan huolimaton
- velttoryhtinen, kovaääninen
- pukeutumisessaan naisellisia muotojaan korostava
- naisten kotiaskareita vierova
- huvittelunhaluinen
- perso koruille ja kalliille lahjoille
- seurankipeä tai flirttaileva
- "sotamaalattu"

Pojat pitävät:
luonnollisesta naisellisuudesta, lempeydestä, kirkassilmäisestä iloisuudesta, naisellisesta kainoudesta ja siveydestä sekä - tuota noin - hyvästä ruoasta!
***
Niin muuttuu kulttuuri ja käytöstavat melkoisen lyhyessä ajassa!

Akkojen syytä?

"Iranilainen uskonoppinut syytti naisia maanjäristyksistä. Uskonnollisen johtajan mukaan maanjäristyksiä aiheuttavat naiset, jotka pukeutuvat paljastavasti tai käyttäytyvät muuten siveettömästi. Laki vaatii naisia verhoutumaan kokonaan." HS 20.4.10  Joissakin islamin perinteissä aletaan tyttöjä pukea peittävästi huiviin jo kaksivuotiaina - viimeistään murrosiässä.

No nythän se selvisi, miksi meillä ei maa tärise, eikä kukkulat sylje tulta ja tulikiveä! Varmaan mullahien mielestä Islannissa meneillään oleva tulivuorenpurkauskin on minihameiden käytön seurausta. Meidän maallistuneessa yhteiskunnassamme ei mullahit (papisto) ole koskaan saaneet määrätä, minkälaiseen kostyymiin naiset pukeutuvat.
Olen aina ihmetellyt, mihin kumman käsitykseen tällainen naisten elämästä määrääminen perustuu.
Koraani sanoo asiasta: (33.suura 59.jae) "Profeetta, sano vaimoillesi ja tyttärillesi ja uskovaisille naisille, että heidän tulee hunnuttaa kasvonsa; näin on sopivinta, jotta heidät kunniallisiksi naisiksi huomataan, niin ettei heitä tunkeilevasti lähestytä; Jumala on kaikessa viisas ja laupias." Raamatun tavoin Koraani on ihmisten kirjoittama historiallinen teos, jossa on paljon perimätietoa ja jota kirjoittajat ovat todistelleet vetoamalla Jumalan antamaan sanaan. En usko, että oikea Jumala pakottaisi naiset käyttämään huntua; huntupakko on vain ihmisen keksimä asia. Kun arabimiehet eivät pystyneet hallitsemaan himojaan, niin luultavasti hunnutuksella yritettiin ehkäistä raiskauksia.

Toisenlaisen tulkinnan hunnun käytölle (ei pakolle) esitti taannoin turkkilainen oppaamme. Hänen mukaansa perinteinen hunnun käyttö on ollut käytännön sanelema arkinen asia. Hunnulla on suojauduttu auringolta, hiekkamyrskyiltä ja vuoristo-olosuhteissa myös kylmyydeltä. Itse uskon kyllä enemmän tuohon edellä olevaan versioon.

Iran maallistuu hitaasti, mutta varmasti, vanhoillisen papiston vastustuksesta huolimatta . Monet nuoret naiset eivät halua enää pukeutua vartaloa peittävään kaapuun, eivätkä suostu käyttämään huntua vaan antavat hiustensa näkyä. Ehkä naiset ovat sorronkin uhalla, tai sen vuoksi alkaneet sivistää itseään. Parikymmentä vuotta sitten heistä vain kourallinen osasi lukea; nyt valtaosa yliopisto-opiskelijoista on naisia.

Kirjoituksellani ei ole tarkoitus pilkata islamilaista uskontoa, vaan pohtia länsimaisen ja islamilaisen maailman käyttäytymisen eroavuuksia.

Islannin tuhkat

"Eläköön ongelmat!" kuuluu reipas otsikko, ja totuttuun psykologityyliin he vakuuttavat ongelmien olevan välttämättömiä, jotta kehittyisimme ja kypsyisimme ihmisinä, että meidän täytyy - kyllä arvasitte oikein: "työstää ongelmia". Eikö ole vaara, että tulee ylikypsäksi?

Tämä Merete Mazarellan kirjoittama viisaus tuli mieleeni, kun "työstin" matkanperuuntumisen tuottamaa mielipahaani.

Niin pieni on kuitenkin ihminen kaikkine pullisteluineen. Luonto näytti taas voimansa ja pisti pienen inisevän ihmisen miettimään omaa pienuuttaan. Jokapäiväisessä elämässä ei tule useinkaan miettineeksi, miten haavoittuvainen on tämä elo ja olo tällä telluksella. Kaikkia saavutettuja "etuja" pitää itsestään selvyytenä, vaikka maailmassa on vielä paljon asioita, joille ihminen ei voi mitään. Kaikkea ei vieläkään pystytä ostamaan rahalla, se tosiasia meidän on vaan nieltävä. Tulivuori Islannissa tupruttelee ilmakehään tuhkaansa ja me täällä maan päällä joudutaan istuskelemaan kädet sylissä odotellen sen loppumista. Eihän me tällaiseen olla totuttu?

Virtuaalimatkalleko?

Voihan tuhkat! Epätoivo ja toivo tuon sakean nokipilven haihtumisesta luovat tähän tiedon murusten odottamiseen greisin tunnelman. Nyt pitäisi jo varmaan alkaa kasaamaan matkatavaroita, jos vaikka kävisikin niin, että.......... Hui, hai! Matkaan lähtökin tuntuu jo niin epätodennäköiseltä, ettei millään saa itsestään irti mitään siihen liittyvää. Onneksi ehdin koota "Kreikkasivulleni" tarpeellisia linkkejä ja luettavaa, jos niitä sattuisi siellä reissussa (?) tarvitsemaan. No ei kai se homma mennyt ihan turhaan - ainahan voi lähteä virtuaalimatkalle ja tehdä kierroksen Ellin rannassa ja vanhassa kaupungissa omassa tuolissaan istuskellen.

Ilmaisia kuvia ja animaatioita

Omatekoiset kortit ovat ihania, eikä niitä raaski heittää poiskaan vaan yrittää pyöritellä jonkun "muistolaatikon" uumenissa. Itse rakastan intohimoisesti väkertää onnittelukortteja nettiin. Äitienpäivään on vajaa kolme viikkoa aikaa ja siitäpä sain idean istua koneeni ääreen etsiskelemään sopivaa materiaalia onnittelukortteja varten. Muutkin keväiset onnitteluviestit on mukavampi saada herkällä kuvalla koristettuna.

Harrastussivuilleni lisäilin uutta materiaalia: Ilmaisia kuvia, animaatioita, hymiöitä, sivujen taustakuvia, kortintekovinkkejä, e-kortintekoa omasta valokuvasta.......

Ole hyvä, voit käyttää vapaasti!