Joulua etsimässä

Mä mistä
löytäisin sen Joulun?

Muistoissa on ne ihanat lapsuuden Joulut, joitten tunnelmaa nyt aikuisiällä yritetään tavoittaa. Kaikki se salaperäisyys, mikä viikkoja ennen Joulun tuloa vallitsi pienessä köyhässä kodissa. Hyasintin tuoksu aatonaattona tupaan tuoduista kukista. Muutaman kynttilän lämmittävä liekki. Itseleivottujen joulutorttujen, piparkakkujen, kaneliässien ja lusikkaleipien tuoksut. Jokunen olkikoriste lipaston päällä. Meille pula-ajan lapsille tuo kaikki merkitsi valtavan taianomaista olotilaa.

Tuskinpa tuohon tunnelmaan on enää paluuta, kun nykyaika tarjoaa arkenakin kaikkea yllinkyllin; kinkkua ja herkkuleivonnaisia syödään päivittäin pitkin vuotta. Ei ole siis ihme, ettei jouluruoalla ole enää samanlaista valtavaa hohtoa, joka sen nauttiminen todella harvinaisena herkkuna tuolloin koettiin.

Keskieurooppalaista joulutunnelmaa etsiessänikin vedin vesiperän. Tallinnan keskiaikaisen joulutorin tunnelma oli vaisu, eikä hyisesti puhaltava viima houkutellut siellä kauan viipymään. Kuumaa glühweinia oli nyt kuitenkin saatava, kun kerran tänne saakka oli tultu sitä nauttimaan. Jotenkin mielessä kangasteli, että joku saksalainen paikka olisi juuri oikea osoite. Bierhousessa saatiin toki "oikean" makuista ja kuumaa joulujuomaa, mutta muuta joulun tunnelmaa sieltä ei sitten löytynytkään. Olivat jotenkin unohtaneet joulukoristelun ja musiikki oli sitä samaa töttöröötä, jota siellä kesät talvet esitetään.

Eikä tunnelmaa löytynyt lahjojen käärimisestä, piparkakkujen paistosta..... Onko arki rutistanut juhlan odotuksen pelkäksi suorittamiseksi? Nyt lienee aika rauhoittua ja etsiä sitä joulua oman mielen sopukoista.

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,

 Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,

Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Ehkä sen joulumielen sitten aattona tavoittaa, kun katselee lasten jännittynyttä pukin odotusta - ainakin toivon sitä hartaasti!