Riistoa?

Edellisen öykkärityyliin kirjoitetun timanttikorujutun tarkoitus oli kerjätä verta nenästä. Odotin närkästynyttä paheksuntaa osoittavia kommentteja siitä, miten me rikat turistit käytetään hyväksi ja riistetään köyhiä thai-ihmisiä, korut kun saa täältä paljon edullisemmin juuri siksi, että koruntekijän palkka on huimasti pienempi kuin meillä. Jos näiltä paikallisilta kysytään, niin massaturismi ei olekaan mikään kirottu juttu. Mistähän nämä kaikki hierojat, pyykkärit, vaatturit, tuk-tuk-kuskit ja muut ottaisivat päivittäisen leipänsä (riisinsä), jos turistit näiltä kulmilta häipyisivät.

Hiukan eri juttu on monesti näiden baarityttöjen kohdalla. Ystävä kertoi eräänkin tytön sanoneen, että hänellä olisi työpaikka tarjolla tehtaassa, muttei niillä palkoilla pysty kustantamaan läheskään sitä elintasoa, jonka saa länsimiehen "patjana" toimimisesta. Ymmärrän hyvin, että houkutus on suuri, kun työolosuhteet tehtaissa tässä kuumuudessa varmasti ovat kammottavat.

Ostoksia

Tässä yli 30 asteen kuumuudessa ei ostosreissu katetussa basaarissa ole todellakaan mikään loman kohokohta. Muutenkin arabialainen kauppatapa tuntuu varmaan monesta eurooppalaisesta vastenmieliseltä. Kun on tottunut siihen, että hintalappu kertoo mitä tuotteesta joutuu kassalla pulittamaan, on suorastaan raivostuttavaa arvailla miten paljon basaarikauppiaan ehdottamasta hinnasta pitäisi tinkiä, ettei tuntisi itseään idiootiksi. Tottuukohan meikäläinen tällaiseen kaupankäyntiin ikinä?


Illan "viileydessä" innostuin katselemaan bikinikauppiaan tarjontaa sillä aikaa, kun siippa oli viereisessä putiikissa rahaa vaihtamassa. Kuin taikaiskusta löytyi madamelle sopiva kuppikoko - ja kauppoja alettiin hieroa sen kummemmin uima-asua sovittamatta. Olen varma, että maksoin liikaa, mutta väliäkö sillä, kun en niitä bikinejä kotomaassa olisi läheskään siihen hintaan saanut.

Ihan toisenlainen ostoskokemus koettiin, kun taksikuski järjesti ilmaista ohjelmaa ostosparatiisin aukeamista odotellessa. Koskaan elämässäni en ole niin vaikuttavassa jalokiviliikkeessä vieraillut. Jos oli puitteet loisteliaat, niin oli henkilökuntakin ammattilaisia - siellä todella tunsi itsensä huomioiduksi. Vaikka et hetkeä aiemmin ollut tiennyt, että sinulta puuttuu se pikkurillin valkokultainen timanttisormus ja helmistä koottu kaulapanta, niin liikkeestä poistuessasi heiluttelit hienoa jewelryn pussukkaa, jota kuljettajamme ei antanut piilottaa ostoskassin uumeniin. Hänen mukaansa pussukan esilläpito tuottaisi minulle ennen näkemättömän onnenpotkun. Nähtäväksi jää!

Juhlat

Thaimaassa ollaan!


Meillä on harrastettu noita matkatoimistojen markkinoimia viimehetken lähtöjä. Tällä kertaa ei ollutkaan äkkilähtö vaan "piilolähtö".

Todella vaikeaa oli pitää salassa matkasuunnitelmat yli 3 kk, kun syntymäpäiväsankarille haluttiin järjestää jymy-yllätys ilmestymällä juhlapaikalle mitään ilmoittamatta. Pikkusisko oli todella yllättynyt, joten juoni onnistui täydellisesti. Ystävät ja poikansa Hans (Kuun Haan) toki tiesivät tästä matkasta ja niinpä onkin suuri ihme, ettei kukaan vahingossa paljastanut salaisuutta.
Synttäreiden järjestäminen miltei toiselle puolelle maapalloa on ihan mahtava homma, mutta tietenkin se karsii osanottajia ronskisti. Voi miten mukavaa olisikaan saada koko ystäväpiiri tänne Nai Harnin patiolle iltaa viettämään sametinpehmeään iltaan, lämpimän uima-altaan syleilyyn.

Onnittelut Pepelle

Jossain tuolla kaukana Phuketin Nai Harnissa on huvila, jossa iloinen joukko viettää lomaa ja juhlii Pepe-mummon 60v-syntymäpäivää. Elämänkokemusta ja muuta hyvää on ehtinyt kertyä pienen kuvakertomuksen verran.

Monta on kaunista, monta on hyvää,

vain yksi on parasta, tunnetta syvää.

Suuri on ihme, myötäelämisen taito,

se lahja on sulla, sun sydän on aito.

Onnentoivotukset ja halaukset sankarittarelle sinne kauas palmujen alle!

Viinakauppiaita

Viime päivien tunnelmien valossa ei lapsuudessani sattunut romanien karkotus naapuristamme tunnukaan kovin epäoikeudenmukaiselta.
- Lokakuussa 1956 Pankakosken asukkaat hyökkäsivät illan pimeydessä kylän romaniasutukseen ja karkottivat romaanit väkivalloin. Romanien mökit hajotettiin täysin.
Teon syyksi ilmoitettiin romanien harjoittama laiton viinakauppa.

Itä-Suomen yliopistossa tehty tuore tutkimus valottaa hyvin Suomen oloissa harvinaisia "kauhujen yön" tapahtumia ja taustoja.

Kaiken tämän aineiston (ja nyt ilmi tulleen huijauksen) valossa minun on helppo ymmärtää romaniväestöä kohtaan tunnettu kauna ja epäluuloisuus.

Lainaus tutkimuksen sivulta:
"Irtolaisia, varkaita ja viinakauppiaita – romanien rikollisuus
Romanien ja valtaväestön käsitykset laista ja sen noudattamisesta ovat romanien Suomeen tulosta asti olleet erilaiset. Romanit eivät tietoisesti pyrkineet lain rikkomiseen, mutta eivät pitäneet lain noudattamista tavoittelemisen arvoisena hyveenä. 1900-luvun alkupuoliskon yhteiskunnallisessa tutkimuksessa pidettiin rikollisuutta yleisesti parantumattomana romanien rodullisena ominaisuutena ja hyveenä, johon romaniyhteisön jäsenet pyrkivät."

Myrskyvaroitus

Vieraillessamme lähisukulaisemme luona, totesimme hänen joutuneen törkeän kusetuksen kohteeksi. Kyseinen henkilö on parantumattomasti sairas, eikä osaa sanoa pyytäjälle "ei".
Prosessi hänen saamisestaan holhouksen alaiseksi on menossa ja asiasta on tehty ilmoitus poliisille. Sukulaisemme on nimennyt henkilön, joka on ottanut rahat S-marketin edessä. Nämä tapaamiset ovat maksaneet kolmen viime kuukauden aikana yli 12.000 euroa ja aiemmista ei ole tietoa. Tarkoitus on varoittaa sukulaisia ja naapureita tällaisista "pitsikauppiaista".

Julkaistavaksi paikallislehdessä:
MIRANDA-MYRSKY KITEELLÄ
Myrskyvaroitus yksin asuvien vanhusten ja sairaiden sukulaisille. Miranda ei itse kaada puita, koska se ei sovi hänen toimenkuvaansa, vaan ottaa puut hyväuskoisen ja avuttonan henkilön pankista nostamina seteleinä S-marketin edessä. Lähisukulaiselleni Miranda-myrsky on maksanut kolmen kuukauden aikana jo yli 12.000euroa. VAROKAA JA VAROITTAKAA LÄHEISIÄNNE!

nimim. MYRSKYN JÄLKEEN

Syöpä

Kun joku lähipiiristä sairastuu syöpään, niin sitä lukee aihetta koskevaa materiaalia ihan eri tavalla, kuin on aiemmin tehnyt. Lueskelin Tapanin päivänä Jussi Valtosen kirjaa Siipien kantamat, jonka lopussa päähenkilö sairastuu syöpään. Mielestäni kirjassa oli niin hyvin kuvattu syövän kiroja, että halusin näitä ajatuksia kirjata tähän, että voisin niihin uudelleen tarvittaessa palata.

Masennukseen on varma ja tehokas hoito: syöpä.

Olen jostain lukenut, että syöpäkirurgin työ on kuin pohjaan palaneen puuron kaapimista kattilasta puukauhalla: se on niin ronski väline, että aina sinne jotain jää. Minun tapauksessani puukauhaa ei edes yritetä, suunnitelma on leikata irti koko kattila. Sikäli kuin se mitään auttaa.

Kuinka helpottavia olivat lääkärin suora katse ja sanat:
- Se on terminaalivaiheessa. Ymmärätkö mitä se tarkoittaa?
Ymmärsin: se oli armoa. Nyt ei tarvinnut yrittää enää olla hyvä potilas, ansaita pisteitä saadakseen uutta toivoa, tienata tuntemattomalta kiristäjältä elinaikaa.

Henkireikäni oli lääkäri, joka ei yritänyt selitellä kärsimyksiäni pois, kauhistellut ulkonäköäni tai todistellut, että toivoa oli. Mies teki sen minkä pystyi: määräsi kipuun tarpeeksi morfiinia, kuvotukseen pahoinvointilääkettä, vatsavaivoihin ripuliläkettä, suun tulehtuneisiin limakalvoihin huuhteluvesiä ja nenäverenvuotoihin seesamiöljyä, kertoi rehellisesti, kun kysyin, kuinka todennäköistä oli että hoidot auttaisivat.

Verrattuna lääkeisiin ja peruukkia ja taksikuljetuksia varten tarjottuihin maksusitoumuksiin lääkärin rehellisyys, se että minua kohdeltiin järkevänä ja aikuisena ihmisenä, joka sai päättää omista asioistaan, tuntuis suorastaan käsittämättömän humaanilta.

Ei syöpää hoideta, se yritetään tappaa, toivotaan että potilas selviää.

Kuvotus ja syömättömyys, heikotus, kyvyttömyys nousta sängystä, kirvely, kitalakeen ja suuhun auenneet haavat. Työuupumukseen sairastunut konsulttiyhtiön pukuihminen, joka oli viettänyt sapattivuoden Espanjassa, kirjoittanut kirjan burn-outistaan ja puhui televisiossa "elämästä jatkuva veren maku suussa", ei tiennyt mistä puhui.

Mistä tulevat nämä kaikki syövät, joita nyt lyhyellä ajalla on lähiympäristööni  ilmaantunut? Eikä tuo kammottavan oloinen tauti ole säästellyt nuoriakaan. Ei näköjään auta terveelliset elämäntavatkaan. Niitäpä joutuu tässä pohtimaan, vastauksia vaan lienee mahdoton löytää.

Joulua etsimässä

Mä mistä
löytäisin sen Joulun?

Muistoissa on ne ihanat lapsuuden Joulut, joitten tunnelmaa nyt aikuisiällä yritetään tavoittaa. Kaikki se salaperäisyys, mikä viikkoja ennen Joulun tuloa vallitsi pienessä köyhässä kodissa. Hyasintin tuoksu aatonaattona tupaan tuoduista kukista. Muutaman kynttilän lämmittävä liekki. Itseleivottujen joulutorttujen, piparkakkujen, kaneliässien ja lusikkaleipien tuoksut. Jokunen olkikoriste lipaston päällä. Meille pula-ajan lapsille tuo kaikki merkitsi valtavan taianomaista olotilaa.

Tuskinpa tuohon tunnelmaan on enää paluuta, kun nykyaika tarjoaa arkenakin kaikkea yllinkyllin; kinkkua ja herkkuleivonnaisia syödään päivittäin pitkin vuotta. Ei ole siis ihme, ettei jouluruoalla ole enää samanlaista valtavaa hohtoa, joka sen nauttiminen todella harvinaisena herkkuna tuolloin koettiin.

Keskieurooppalaista joulutunnelmaa etsiessänikin vedin vesiperän. Tallinnan keskiaikaisen joulutorin tunnelma oli vaisu, eikä hyisesti puhaltava viima houkutellut siellä kauan viipymään. Kuumaa glühweinia oli nyt kuitenkin saatava, kun kerran tänne saakka oli tultu sitä nauttimaan. Jotenkin mielessä kangasteli, että joku saksalainen paikka olisi juuri oikea osoite. Bierhousessa saatiin toki "oikean" makuista ja kuumaa joulujuomaa, mutta muuta joulun tunnelmaa sieltä ei sitten löytynytkään. Olivat jotenkin unohtaneet joulukoristelun ja musiikki oli sitä samaa töttöröötä, jota siellä kesät talvet esitetään.

Eikä tunnelmaa löytynyt lahjojen käärimisestä, piparkakkujen paistosta..... Onko arki rutistanut juhlan odotuksen pelkäksi suorittamiseksi? Nyt lienee aika rauhoittua ja etsiä sitä joulua oman mielen sopukoista.

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,

 Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,

Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Ehkä sen joulumielen sitten aattona tavoittaa, kun katselee lasten jännittynyttä pukin odotusta - ainakin toivon sitä hartaasti!

Johanneksen Joululaulu

Heli Laaksosen  hauska runo
Johanneksen joululaulu

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.
Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:
Tuan oman perunan tullesan.

Heli Laaksonen

Johanneksen joululaulu

Eipäs kohelleta

Luin taannoin HS:sta Sinikka Nopolan joulupakinan, joka mielestäni kuvaa hyvin suomalaista luonnetta.

Me suomalaiset olemme yksi maailman itsekkäimmistä ja yksityisyyttään eniten vaalivista kansoista. Tästä syystä ulkomaalaiset pitävät meitä häiriintyneinä. Ystävien kutsuminen jouluaattoillalliselle on meille mahdotonta. Etenkin Hämeessä ja muualla Länsi-Suomessa liiallista seurustelua ihmisten kanssa pidetään perinteisesti "koheltamisena".

Joulun ainoat sallitut oliot oman perheen lisäksi ovat kuusesta roikkuvat enkelit ja pöydillä kököttävät tontut. Jos joku uskaltaa sanoa: "Olisi kiva tavata sitä sinkkukaveria....kutsutaan se joulupöytään", vastaus kuuluu: "Jouluna ei ruveta koohottaan vieraitten ihmisten kanssa."

Kullakin kansalla on omat joulunviettotapansa. Ehkä meidän tapamme viettää Joulua tiukasti neljän seinän sisällä oman perheen parissa selittyy osittain arktisista olosuhteista. Miten mielellämme jäämmekään Joulupäivänä kotioloihin lueskelemaan ja telkkaria katselemaan yöpuvussa ja aamutossuissa kuin karhu talvipesäänsä. Jos meilläkin olisi ulkona lämmintä ja valoisaa, tuskin piiloutuisimme vällyihin, vaan suuntaisimme rannoille ja piknikeille ystäväjoukon keskelle.