perjantai 22. huhtikuuta 2011

Jälleensyntyminen

Uskoa on monenlaista. Yhä useampi on halukas uskomaan jälleensyntymään, sopiihan se niin hyvin meidän aikamme kehityksen ja nuoruuden palvontaan. Mikä olisikaan parempi ajatus kuin että pitkän, jo tylsäksi käyneen elämän jälkeen voisimme syntyä uuteen vauhdikkaampaan olomuotoon. Kammoamme ajatusta kaiken lopullisuudesta. Ajalle on tyypillistä se, että kaikkeen kouluttaudutaan ja valmistaudutaan - asioille voi tehdä jotain - niin myös elämän loppumiselle.

Jälleensyntyminen muistuttaa virtuaalimaailmaa. Sille, joka on tottunut liikkumaan sellaisissa maailmoissa, jossa luodaan itselle vaihtoehtoisia minuuksia (avattaria) erilaisine ikineen ja sukupuolineen, ei edes kuolema tunnu olevan peruuttamaton eikä todellinen. Ihmiset, jotka viettävät virtuaalimaailmassa suuren osan ajastaan, sanovat, ettei virtuaalimaailma ole sen kummempi, kuin se maailma, jota me kutsumme todelliseksi. Siellä he voivat rakastua, saada suurimman osan sosiaalisista kontakteistaan ja jopa ostaa virtuaalikiinteistöjä.

Oikein nautiskelin Mereten hauskasta, terävästä kommentista, kun hän kirjoittaa ilmiöstä kirjassaan "Kuolleet lehdet" : "Mutta eikö ole luultavaa, että sinä päivänä, kun he saavat sydäninfarktin, he silti mieluummin tilaavat ambulanssin siitä maailmasta, jota me kutsumme todelliseksi".
"Voipa käydä niinkin, että netin kautta tutustuneet ihmiset eivät pysty elämään yhdessä, jos käy ilmi, että he eivät pidä toistensa hajusta."
post signature

2 kommenttia:

  1. Jos aloitamme tutkimusretken Uuden aikakauden liikkeen sekä itämaisten uskontojen peruskäsityksistä, on se hyvä aloittaa jälleensyntymisestä. Tämä oppi on taustalla lähes kaikessa Uuden aikakauden opetuksessa ja se on myös itämaisen maailmankuvan, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden perususkomus. Sen yleisyydestä on arvioitu, että länsimaissa ihmisistä n. 25 % uskoo siihen, mutta Intiassa ja muissa Aasian maissa, joista oppi on peräisin, on luku paljon suurempi. Siellä, lähinnä Intiassa ja muissa Aasian maissa, jälleensyntymistä on opetettu perusteellisesti jo ainakin 2000 vuoden ajan, ja ilmeisesti se tuli yleisesti hyväksytyksi n. 300 e.Kr., ei juuri sitä ennen.

    Jälleensyntymiskäsitys perustuu siihen, että meidän elämämme uskotaan olevan jatkuvaa kiertokulkua. Sen uskotaan olevan jatkuvaa kiertokulkua, niin että jokainen syntyy maan päälle yhä uudelleen ja uudelleen ja saa uuden ruumiillistuman aina sen mukaan, miten hän on elänyt entisessä elämässään. Kaikki se paha, mitä meille tänään tapahtuu, pitäisi olla seurausta aikaisemmista tapahtumista ja siitä, että joudumme nyt niittämään sitä, mitä aiemmin olemme kylväneet. Vain jos koemme valaistumisen ja vapaudumme kiertokulusta, saavutamme mokshan, ei tämä kiertokulku jatku ikuisesti. (Länsimaisessa käsityksessä ei painoteta mokshan saavuttamista. Sensijaan täällä jälleensyntyminen nähdään myönteisessä valossa; lähinnä mahdollisuutena kehittyä ja kasvaa henkisesti. Sillä ei ole samanlaista negatiivista sävyä kuin idässä on.)
    Mutta mitä ajatella jälleensyntymisestä; onko se todella totta vai ei, ja kannattaako siihen uskoa?

    http://www.jariiivanainen.net/jalleensyntyminen.html

    http://koti.phnet.fi/petripaavola/jalleensyntyminentottavaitarua.html

    VastaaPoista
  2. Maailma ei rajoitu tähän maailmaan ja matka näin ollen jatkuu.

    VastaaPoista