Ystävyys

Ystävyys ei ole trendi,

se ei seuraa muotia,
siitä ei saa korkoa, eikä eläkettä.

Silti se on elämän paras sijoitus!

Ystävyys on syvää keskinäistä kiintymystä, joka vuosikymmentenkin jälkeen kestää ja kantaa; kun tavataan pitkän ajan jälkeen, niin jatketaan siitä, mihin edellisellä tapaamisella jäätiin. Ystävyys ei ole kulutushyödyke, vaikka hyvä ystävä onkin usein hyödyksi. Suomenruotsalaisten pitkän, hyvän elämän uskotaan olevan yhteisöllisyyden tulosta. Muista eristäytyvät "maan hiljaiset" - erityisesti nuoret miehet - alkavat käyttäytyä agressiivisesti ja vievät hautaan mukanaan perheitään ja koulutovereitaan. Olisipa heilläkin edes joku ystävä, jolle purkaa mieltään.

Oikeastaan yksi ystävä on liian vähän; hän ei ehkä jaksa kantaa koko taakkaa. Viisikymmentä ystävää alkaa olla jo vähän liikaa ja ystävyys lieneekin vain pinnallista tuttavuutta. Silloin voisi puhua kavereista, verkostoista, naamakirjaystävistä.... Mutta pieni oikein hyvien ystävien joukko, se se on jotakin! Hienoa, kun voi soittaa pirauttaa jollekin ystävälle silloin, kun on revetä riemusta tai katketa surusta ja huolesta.

Vanhasta ystävyydestä olisi pidettävä lujasti kiinni, sillä uusien vahvojen ystävyyssuhteiden solmiminen iän karttuessa ei useinkaan ole enää helppoa.  "Ruuhkavuosina" me naiset voidaan luopua herkästi ystävistämme parisuhteen ja perheen takia. Silloin avioeron tultua voi jäädä todella yksin, kun yhteiset ystävät katoaa liiton hajoamisen myötä menneisyyteen.

Surku niitä, joilla on valtava verkosto, mutta ei yhtään todellista ystävää!