Money, money, money...

Ollila, Kallasvuo, Lilius..... Siinä viimepäivien uutisoinnin kärkikolmikko. Pari päivää sitten julkaistut verotustiedot kertoivat viimevuotiset elintasokilpailun voittajat. Nelisenkymmentä ahertajaa ylsi yli miljoonan euron ansiotuloihin. Vaikka noista toisten tienaamista euroista ei välittäisi rahtuakaan, ei tiedostamiselta voinut välttyä; siitä media piti hyvän huolen.

Lueskelin HS:sta kirjoituksen, jossa verrattiin yötä-päivää hoivatyötä puskevan sairaanhoitajan ja Nokian sekä Shellin hallitusten puheenjohtajan Jorma Ollilan ansioita, siis rahallisia ansiotuloja. Tämän saattohoidossa olevista ja infektiopotilaista huolta pitävän hoitajan olisi työskenneltävä 123 vuotta, että hän saisi Ollilan ansaitseman vuoden ansion! Puhumattakaan Aatos Erkon ansaitsemien ansio- ja pääomatulojen saavuttamisesta, siihen hänellä menisi 427 vuotta. Huh huh!! Voiko jonkun toisen tekemä työ olla noin paljon arvokkaampaa, kuin fyysisiä ja henkisiä voimavaroja vaativa "kutsumustyö"? Mutta niinhän se on muutenkin tässä maailmassa, että sirkushuveja tarjoavan pallonpotkijan suoritukset arvostetaan rahallisesti paljon korkeammalle, kuin esim. ihmishenkiä pelastavan aivokirurgin työ.