Pashaa, pashaa!

Ruoka kuuluu olennaisena osana Pääsiäisen viettoon, vaikkei sillä meillä luterilaisessa kodissa olekaan niin suurta merkitystä kuin ortodoksikodeissa paaston päättyessä.
Oman pohjois-karjalaisen lapsuudenkotini pääsiäisruokien perinteeseen kuuluivat ehdottomasti karjalanpiirakat ja uunipaisti eli karjalanpaisti. En muista koskaan syöneeni tuolloin lammasta. Omassa huushollissani lammasta tai karitsan paistia on tarjottu valkosipuliperunoiden kera pääsiäisherkkuna, joten siinäkin perinteet muuttuvat.

Pasha on nyt myös ollut muutaman vuoden ajan pääsiäispöydän prinsessana, mutta valmistan sen kevytversiona. Moni ei varmaan tällaista kevytpashaa pidä edes pashana, mutta rahkasta tämäkin tehdään ja maistuu ihan hyvälle. Mämmiä, joka kuului lapsuusajan pöytään ja myös anoppilassa sitä Pääsiäisenä tarjottiin, ei meillä ole koskaan harrastettu.
Unohtuisiko nämä meidän perinneruoat kokonaan, jos asuisimme kaukana kotoa vieraassa maassa? Tulisiko tilalle täysin uusia makuja vieraasta kulttuurista? Siinähän ei sinällään ole mitään valittamista, mutta tuntuisiko Pääsiäinen enää tutulta ja omalta? Me kun usein koemme nämä juhlapäivät vahvimmin nenällä ja suulla.