Tämä Merete Mazarellan kirjoittama viisaus tuli mieleeni, kun "työstin" matkanperuuntumisen tuottamaa mielipahaani.
Niin pieni on kuitenkin ihminen kaikkine pullisteluineen. Luonto näytti taas voimansa ja pisti pienen inisevän ihmisen miettimään omaa pienuuttaan. Jokapäiväisessä elämässä ei tule useinkaan miettineeksi, miten haavoittuvainen on tämä elo ja olo tällä telluksella. Kaikkia saavutettuja "etuja" pitää itsestään selvyytenä, vaikka maailmassa on vielä paljon asioita, joille ihminen ei voi mitään. Kaikkea ei vieläkään pystytä ostamaan rahalla, se tosiasia meidän on vaan nieltävä. Tulivuori Islannissa tupruttelee ilmakehään tuhkaansa ja me täällä maan päällä joudutaan istuskelemaan kädet sylissä odotellen sen loppumista. Eihän me tällaiseen olla totuttu?
Niin, ihminen kun luulee olevansa kaikkivoipa. Todellisuudessahan me kaikki olemme aika uusavuttomia. Ajatellaanpa vaikka tuota kaiken autuaaksi tekevää sähköä. Kun se on poikki, ei ole mitään. Tumput suorina seisoo koko maa. Niinkuin nyt savun takiakin. Ja mitä juuri lentomatkustamiseen tulee, koko huvilentäminen pitäisi lopettaa aivan turhana ja saastuttavana. Listaa voisi jatkaa. Olkootpa nyt. Hyvää päivän jatkosa!
VastaaPoistaTässä näemme, että kun luonto tekee tepposet, niin ei auta raha ja mammona, vaan olemme kaikki samoilla kalkkiviivoilla. Rahallakaan et saa luontoa leppymään, vaan on nöyrryttävä isomman edessä. Nyt huomaamme, miten haavoittuva onkaan maailmamme.
VastaaPoista