Tämän ikäluokan kohdalla kuva vanhuksista tenavaippoineen, pelargonioineen ja keinutuoleineen joutaa jo romukoppaan. Keinutuolikuvan natiseminen suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle on kaikkien nähtävissä. Nykymummut ja -papat elävät täysipainoista, rikasta elämää, kun fyysinen kunto on kehittyneen lääketieteen ja itsestä huolehtimisen ansiosta parempi, kuin aiemmilla sukupolvilla. Työelämän jäätyä taakse mielen hyvinvointikin kohenee, kun ilman suorituspaineita ja kilpailumentaliteettia saa tehdä omia juttujaan vapautuneemmin.
Tämän ikäisenä alkaa huomaamaan elämän rajallisuuden ja haavoittuvuuden. Kunpa sitä muistaisikin joka päivä - elämää pitää ELÄÄ NYT, kun on vielä mahdollisuuksia, kuntoa ja tarmoa! Huomisen kunnostahan ei kukaan tiedä!
Näinhän se asia todellakin on. Elämän rajallisuuden huomaa myöskin sitten, kun vakava sairaus osuu omalle kohdalle tai omaan perheeseen. Monta kertaa sitten tulee mieleen, että miksi en osannut nauttia elämän pienistä iloista silloin , kun elämä oli vielä helppoa ja kivutonta. Mutta on vain mentävä näillä eväillä, mitkä on tänä päivänä ja nautittava kukin tavallaan. Elä tässä ja nyt.
VastaaPoistaNäin on. Sitä tiedostaa elämän rajallisuuden. Itse en nyt niin kovin vanhenemista ylistä, mutta elettävä ja mukauduttavahan on. Sitä paitsi - muistaessani täytyy sanoa - en niin piittaa siitä "menemisestä" mitä aikakauslehdet mielestäni ovat olleet pullollaan. Nyt on aika rauhoittua ja nauttia elämästä. Ja siinä on tämä netti yksi niitä parhaimpia apuvälineitä: kaikessa rauhassa voi keskustella ja vaihtaa ajatuksia muitten ihmisten kanssa, ei tarvitse lähteä tungokseen mihinkään konkreettisesti. Esimerkiksi.
VastaaPoistaHei! Olisi kiva kuulla lisää 6-kymppisten tunnemaailmasta! Olen itse 51 v nainen ja hämmentynyt, miten usein 6-kymppiset naiset ovat olleet minulle ilkeitä ja todella epäystävällisiä, vaikka itse kohtaan ihmiset lämmöllä ja arvostaen. Tänään minut eräs ao. ikäluokan edustaja syytti valehtelijaksi! En ollut kyseistä v. 51 syntynyttä naista koskaan aiemmin edes tavannut. Jouduin kauppa-asiassa hänet kohtaamaan. Jäi todella ikävä olo! Olen itse tottunut kunnioittamaan itseäni jo kotikasvtuksestani alkaen kaikkia, mutta eritoten itseäni vanhempia ihmisiä.
VastaaPoistaValitettavasti en ole edes ainut, joka on joutunut kokemaan ikävää ja henkisesti päällekäyvää kohtelua tuolta ikäluokalta.
Olisi kiva saada joskus kokea 6-kymppiseltä kaunista ja kunnioittavaa käytöstä.
Kiitos!
Yst.terv. Marja
Taitaapa olla niin, ettei huono käytös ja toiseen ihmiseen kohdistuva "vihapito" ole mitenkään ikäkysymys. Pikemminkin niin, että meillä suurilla ikäluokilla oli tiukempi kotikasvatus ja koulukuri, kuin tämän päivän nuorilla. Ei olisi tullut kuuloonkaan nykyisen lainen meno kouluissa, jossa tarvitaan jopa poliisiapua.
VastaaPoistaKun lukee keskustelupalstoja, ei siellä vanhempi ikäluokka mielestäni haistattele ja käytä törkeää kieltä - kielenkäytöstä kyllä paistaa läpi, että nuoremmat siellä on asialla.
Todella ikävää, että olet sattunut joutumaan jonkun omaa pahoinvointiaan potevan kuusi-kymppisen "sylkykupiksi". Meitä ihmisiähän riittää joka lähtöön - on herttaisen mukavia ja niitä vähemmän mukavia - ikään ja sukupuoleen katsomatta!
Hei!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että kohdallesi osunut huonokäytöksinen kuusikymppinen on ollut huonolla päällä. Itse en kuitenkaan yleensä pura huonoa tuultani toisiin. Ainakin yritän käyttäytyä siten. Ikävuosia on 62. Nautin jokaisesta hetkestä. Usein iltaisin päädyn miettimään, että elämäni on hyvää ja kiitän saamastani. Nuorempana elämän myrskyjen koetellessa oli paljon erilaiset ajatukset. Nyt olen oppinut sen, että huomista ei kannata surra, vaan elä tässä ja nyt. Ja toisia tulee kohdella siten, kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua.