Omituisin lukemani lasten hyväksikäyttöjuttu Suomessa oli juuri taannoin ilmestyneessä kirjassa "Lapsuus lahkon vankina". Lahkon käyttäytymissäännöt olivat mielipuolisen tiukat ja jyrkät. Seksuaalisuus kiellettiin jopa niin, ettei sitä saanut harrastaa edes avioliitossa. Avioliittoon sortuneita haukuttiin huoriksi.
Kartanolaisuuden erikoislaatuisin seremonia oli niin sanottu alttarisiunaus, jota suoritettiin vain lahkon sisäpiirissä oleville ja tapahtumat salattiin visusti ulkopuolisilta. Näitä alttarisiunauksia annettiin lapsillekin, vaikkei lapset niitä varmasti ole osanneet pyytää. Seremonia tapahtui siten, että Alma Kartano (lahkon johtaja) ja Tilda (hänen lähin avustajansa) ottivat siunattavat yksi kerrallaan vastaan vinttikamarissa. Siunattava riisuttiin paitasilleen ja asetettiin makuulle Tildan viereen. Alma asetti Tildan toisen käden siunattavan pään päälle ja täytti toisen käden kivespussilla ja peniksellä. Tildan kädet vapisivat ja vatkasivat siunaamisen voimasta ja hän sopotti ääneen rukouksia.
Lahkon menoihin kuului lapsien syytteleminen sellaisista rikoksista, joista he eivät ymmärtäneet mitään. Elleivät lapset tunnustaneet itseään syyllisiksi, oli varsin tavallista, että heitä ruoskittiin siihen saakka, kunnes heidät saatiin tunnustamaan. Mainitunlaiset lapsia vastaan kohdistetut syytökset koskivat tavallisesti erilaisia sukupuolirikoksia.
Johtuiko silmitön lahkolaisten pahoinpitely (myös lasten) siitä, että lahkon johtaja olisi nauttinut kenties päihdyttäviä aineita tai lääkkeitä. Vai kärsikö hän persoonallisuushäiriöstä tai mielisairaudesta, jota ei tuohon aikaan ymmärretty?
Joka tapauksessa inhottavaa ja tuomittavaa on sekä näiden pedofiilipappien että uskonlahkolaisten hurskastelu ja valehtelu, jota he uskon varjolla harjoittavat. Eikö olisi tuhannesti synnittömämpää tunnustaa oma "vajavaisuutensa" ja sallia itselleen se, minkä Luoja on meille iloksi suonut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti