Elinsiirrot

Mielenkiintoinen juttu viime sunnuntain Hesarissa "Lisää elinvuosia kylmälaukussa" kertoi sydämen siirrosta aivokuolleelta vainajalta elintä odottavalle potilaalle. Nykykäytännön mukaan elinsiirtotestamentilla voidaan lahjoittaa omia elimiä toisen ihmishengen pelastamiseksi, mikä helpottaa huomattavasti päätöksentekoa, kun läheisensä juuri menettäneelle omaiselle voi olla tuskallista antaa lupaa elinluovutukseen. Aivokuolleen elinluovutus voi parhaimmillaan parantaa kuusi vakavasti sairasta. Nopeus on valttia elinsiirroissa, joten potilaan kirjallisesti antama oma lupa nopeuttaa toimenpiteeseen ryhtymistä. Esimerkiksi sydän kestää vain neljä tuntia ilman verenkiertoa ennen kuin siihen alkaa tulla pysyviä vaurioita.

"Eduskunta käsittelee parhaillaan lakiesitystä, joka tekisi jokaisesta Suomen kansalaisesta elintenluovuttajia. Elimien, kudoksien ja solujen luovuttamisesta tehty lakiehdotus riisuisi menehtyneen omaisilta päätösvallan kokonaan. Nykyisessä lainsäädännössä elinluovutus edellyttää omaisten suostumusta.Lakiesitys koskee ainoastaan kuolleita luovuttajia. Poikkeuksen muodostaisivat alaikäiset sekä ne henkilöt, jotka mielenterveydellisistä tai muista syistä eivät pysty tekemään harkittua päätöstä elinten luovutuksesta. Näissä tapauksissa elinluovutus edellyttäisi lähiomaisten suostumusta.

Jotta vainajan elimiä ei luovutettaisi lääketieteelliseen käyttöön, vainajan olisi elinaikanaan nimenomaisesti kiellettävä elimien luovutus. Toistaiseksi kiellon voi lisätä esimerkiksi potilasasiakirjoihin tai muuten paperille. Lisäksi kiellosta kannattaa kertoa omaisille. Myöhemmin kielto kirjattaisiin sähköiseen potilastietojärjestelmään.
Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on oma ammattietiikkansa. Jos lääkärin on syytä olettaa, ettei potilas vastustanut toimenpidettä, elimet siirretään vastaanottajapotilaalle."

Lakiesitys on erinomainen, jos sillä pystytään helpottamaan elinten nopeaa saantia. Luulisi meidän ihmisten olevan tyytyväisiä, jos kuoleman jälkeen elimemme voisivat jatkaa elämää jonkun muun kehossa. Onhan hirveää tuhlausta, jos kunnossa olevat osat (keuhkot, maksa, munuaiset, haima, isot luut ja osa jänteistä) kaivetaan maahan tai tuhkataan kuolleen kehon mukana.

Maailmanlaajuisesti olisi hyvä, jos samanlainen laki tulisi käyttöön ympäri maailmaa lisäämään luovutettavien elinten määrää. Nythän niiden puute on johtanut tilanteeseen, jossa rikkaat voivat hankkia puuttuvia varaosia ostamalla niitä esim. Brasiliasta, jossa köyhien katulasten ruumiinosilla elinkauppaa salassa harjoitetaan. Suomi on aktiivisesti ollut mukana pohjoismaisessa yhteistyössä, mutta yhä 95 prosenttia meillä siirretyistä elimistä on kotimaista alkuperää.

Elinsiirtopotilaat eivät saa tietää luovuttajasta mitään. Kun saat rintaasi uuden pumpun, et voi tietää sykkiikö siellä nyt naisen vai miehen sydän, vanhan vai nuoren, vaalean vai tumman, rauhallisen vai temperamenttisen ihmisen antama lahja. Sydäntähän on kuvainnollisesti pidetty ihmisen tunteiden kotina, joten muuttuuko tuntemukset uuden elimen myötä? Tuskinpa eri sukupuolta olevan luovuttajan sydämen saaminen mullistaa elämää, ellei itse halua niin kuvitella.

Biginikausi

Lue blogistani Painonhallinta

Tytöt tykkää

Jos oli miesten odotukset meidän naisten käytöksen suhteen vielä 60-luvulla erilaiset kuin tänä päivänä, niin enpä usko, että meidän naisten maku miesten suhteen olisi noista ajoista paljoakaan muuttunut. Vai mitä mieltä olette "Nuoruus ja viisaus - tienviittoja nuoruuden teille (v. 1960)"- kirjan antamista poikien toiveominaisuuksista?

Tytöt eivät pidä pojasta, joka on:
- asultaan huolimaton
- epäsiisti tai keikarimainen
- tungettelevan utelias
- kerskaileva
- lörpöttelijä tai tuppisuu
- imarteleva tai liehittelevän kohtelias
- epäkohtelias
- huomaamaton
- liian itsevarma
- masentuva nahjus
- vastuuton hulivili
- synkkä pessimisti

Tytöt pitävät:
asiallisesta, miehekkäästä tyylistä, rehdistä, luonnollisesta, kohteliaasta käytöksestä, objektiivisesta itsetuntemuksesta, hiljaisesta rohkeudesta, nöyrästä varmuudesta ja valoisasta periaatteellisuudesta.
Poikien ajatuksia naisellisuudesta voit lukea aiemmasta blogistani
http://birgitmummu.blogspot.com/2010/04/voi-aikoja-voi-tapoja.html

Haaremiko?

Katselin suurella mielenkiinnolla FST5:lta dokumenttia "Neljä vaimoa ja yksi mies". Iranin maaseudulla asuvalla suhteellisen varakkaalla miehellä oli elätettävänään neljän vaimon lisäksi vanha pahasisuinen äiti ja kaksikymmentä lastaan. Ruokaa valmistettiin kuin pienen ravintolan tarpeisiin ja liikkumiseen tarvittiin omaa isoa bussia, kun koko perhe lähti liikenteeseen. Viimeisin taloon naitu vaimo sai tietenkin miehen kaiken huomion ja toiset frouvat saivat kateellisina katsella, kun mies iltaisin pujahti tuoreimman "kukkasen" sänkyä lämmittämään. Riitaa ja epäsopua aiheuttivat niin ruoan kuin myös kotitöiden jakaminen. Mies äksyili sähkö- ja vesilaskuista, eikä välttämättömienkään hankintojen tekeminen lasten tarpeisiin tuntunut miestä miellyttävän.

Eniten ihmetystä aiheuttaa se, että vaimot uskalsivat siekailematta haukkua, arvostella ja nimitellä tätä uljasta adonistaan. Olen aina kuvitellut, että Iranissa noudatetaan tiukkaa muslimikuria, eikä naiset saa edes puhua ilman miehen lupaa. Kuitenkin naisten pukeutuminen peittäviin vaatteisiin ja hiusten piilottaminen huiviin viittasivat islamilaisuuteen, mutta muu käyttäytyminen oli täysin totutusta poikkeavaa. Muualla moinen miehen epäkunnioittava kohtelu voisi aiheuttaa kaulan katkaisun.

Meille länsimaalaisille aihe on kovin absurdi ja luulenpa, ettei meillä haluaisi miehetkään, naisista puhumattakaan, moista tilannetta omalle kohdalleen. Meillä puhutaan paljon naisvaltaisten työpaikkojen huonosta työilmapiiristä; kateutta, panettelua ja kiusaamista esiintyy enemmän kuin miesvaltaisilla aloilla. Voi vain kuvitella miten paljon vaikeampaa olisikaan elää liitossa miehen ja hänen useamman vaimonsa kanssa. Kateudelta ja kaunalta tuskin pystyisi välttymään, vaikka olisi miten sopeutuvainen hyvänsä. Eikä mieskään taatusti haluaisi tappelevaa akkalaumaa rauhallista tv-iltaansa pilaamaan.

Miten sitten suhtautuminen suureen lapsilaumaan onnistuis, kun uusperheidenkin sopeutumisvaikeuksia varten meillä usein tarvitaan terapeuttia. Ihan mahdotonta ajatellakkaan, että sinun, minun ja meidän yhteisten lasten asemasta talossa asustaisikin parhaassa tapauksessa minun lapseni edellisestä ja nykyisestä liitosta, sinun ja kolmen muun vaimon lapset sekä mahdollisesti heidän edellisten liitojensa hedelmät.

Länsimainen nainen on tottunut tekemään itsenäisiä päätöksiä ja olemaan täysivaltaisesti mukana miehensä rinnalla elämän suurissa haasteissa ja päätöksissä. Siinäpä olisikin nielemistä, kun mies joku päivä toisi uuden nuorikon kotiisi ja yrittäisi todistella, että elämäsi helpottuu, kun uusi vaimo on jakamssa kotityöt kanssasi.

Kovin epätodennäköiseltä tuntuu sekin, että tulisinkin niin läheisiksi ystäviksi toisten vaimojen kanssa, että liittoutuisin heidän kanssaan huikentelevaista miestä vastaan.

Elinajanodote

Mediassa päivitellään yhteiskunnan eläkerahojen riittämistä, kun kansa elää aina vaan vanhemmaksi ja eläkevuosia kertyy yhä enemmän. Kuinka kauan suomalaisen oletetaan sitten elävän ja mikä se sellainen elinajanodote on, joka nappaa osan meidän eläkkeistämme. Elinajanodotteen mieltää mielessään usein odotetuksi eliniäksi, vaikka elämme kuitenkin keskimäärin paljon pidempään kuin mitä elinajanodote kertoo. Muutama vuosi sitten kansa ruksaili vastauksia netin Elämä pelissä kysymyksiin, joilla haettiin tietoa henkilökohtaisen elinajan ennusteeksi ja tutkittiin mitä vaikutuksia elintapojen muutoksella voisi olla tähän ennusteeseen.

Vuosina 1950-54 vastasyntyneen poikalapsen elinajanodote oli 63 vuotta ja tyttölapsen 69 vuotta. Nyt jo toteutumassa olevat keskimääräiset eliniät ovat pojille 74 vuotta ja tytöille 82 vuotta, mitkä luvut näyttävätkin jo paljon todellisemmilta, kuin nuo elinajanodoteluvut.

Tilastokeskuksen mukaan kolme keskeistä kuolleisuutta lisäävää tekijää ovat tupakointi, lihavuus ja alkoholinkäyttö. Tupakointi on näistä varmin tappaja. Lihavuuden lisääntyminen on toisenlainen uhka terveydelle ja kuolleisuudelle. Vaikka ylipaino kasvattaa sydän- ja verisuonitautien riskiä, lihavuus saattaa olla myös suojaava tekijä erityisesti vanhemmalla iällä. Alkoholinkäyttö alentaa miesten elinajanodotetta Suomessa mahdollisesti jopa kahdella vuodella.

Eliniän piteneminen (kehitys 1700-luvulta alkaen)

Lisätietoa:
Tilastokeskuksen artikkeli 10.2.2010

Väsynyt mummi

Näin äitienpäivän aamuna tulee väkisinkin miettineeksi omaa rooliaan äitinä ja mummina. Äitiys toi mukanaan paljon iloa elämään, joskin myös huolta huomisesta. Työn ja kotiolojen yhteensovittamisessa oli omat ongelmansa. Huono omatunto vaivasi, kun aikaa pienokaiselle olisi pitänyt järjestää enemmän. Nykypäivänä tuntuu ihan hirvittävältä, että kolmen kuukauden ikäinen vauva pitäisi jättää vieraan hoitoon.

Mummin roolista olenkin sitten saanut nauttia täysin siemauksin, kun tytär on asettunut asumaan kivenheiton päähän ja lapsenlapsia saan tavata päivittäin. Voisi kuvitella, että tyttären perheellä on ahdistavaa, kun isovanhemmat asuvat liian lähellä ja "pitävät vahtia". Itsestään selvää on, että heidän annetaan elää omaa elämäänsä, eikä tungeta neuvomaan ja opastamaan joka käänteessä. Lasten hoitoapu on ollut kuitenkin tarpeen, kun kaksospojat ovat olleet vielä pieniä. Luulenpa, että tästä toistensa lähelläasumisesta on ollut iloa ja hyötyä niin tyttären perheelle, kuin myös meille isovanhemmille. Itse koen ainakin olevani etuoikeutettu, kun saan seurata läheltä pikkumiesten kehittymistä ja saan käydä päivittäin leikkimässä heidän kanssaan. Tyttärentyttäret piipahtavat lyhyen matkan päästä mummin hellittäviksi silloin, kun mummi-ikävä iskee.

Mielestäni Merete Mazarella kuvaa hyvin moninaisia tunteitaan isoäitinä kirjassaan "Illalla luetaan Afrikantähteä":
Päivisin en ehdi ajatella yhtään omaa ajatusta. On hirveän outoa, etten ehdi ajatella omia ajatuksia. Mahtavatko aikuiset lapset ymmärtää, kuinka kovasti isoäiti voi väsyä? Mehän olemme koko ikämme yrittäneet olla nuoria, olla paitsi samanarvoisia myös samanikäisiä lastemme kanssa. Mutta minä en enää jaksa juoksennella ylös alas Kaivopuiston valleja, minua väsyttää käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja tiskata ja varsinkin seisoa valmiine ruokineni odottamassa, että kaikki suvaitsisivat tulla pöytään. Minua väsyttää lasten jankutus, loputon "tahdon sitä" ja "en tahdo tätä". Minua väsyttää se, ettei mikään minun kodissani ole enää entisellä paikallaan, minua väsyttää meteli, kaikki se läikytys ja sotku.
Kun kuulen heidän äänensä ja askelensa rapussa, ajattelen ensin melkein paniikissa: "Joko he nyt tulevat?" Kun he soittavat ovikelloa, minä sanon: "Onpa hauskaa, kun te tulitte!" Sitäkin minä tarkoitan.

Kunniamurha

Lähi-idän maissa miespuoliset sukulaiset ottavat hengiltä tuhansia sukunsa naisia joka vuosi. Syyksi riittää pelkkä epäilys tai juoru naisen kunniattomasta käytöksestä, jollaista meillä länsimaissa ei voisi edes vähimmässä määrin pitää kunniattomana tai moraalittomana. Ja tappajia ylistetään sankareiksi, hehän puolustavat vain perheen kunniaa.

Vuonna 1998 YK arvioi varovasti, että joka vuosi Arabimaissa (Pakistanissa, Afganistanissa, Jemenissä, Libanonissa, Egyptissä, Länsirannalla, Gazassa ja Jordaniassa) tapetaan runsaat 5000 naista kunnian vuoksi. Esimerkiksi Jordaniassa, jota pidetään näistä maista demokraattisimpana ja edistyksellisimpänä, rikoslaki vapauttaa rangaistuksesta ne, jotka tappavat haureuteen syyllistyneitä naissukulaisia ja lieventää niiden rangaistusta, jotka tappavat haureustilanteessa (esim. puhuminen vieraan kanssa) tavattuja naissukulaisiaan.

Useimmat miehet ilmoittautuvat poliisille heti tapettuaan ja perheenjäsenet lunastavat heidät vapaaksi takuita vastaan oikeudenkäyntiä odottamaan. Tämä odotteluaika lasketaan rangaistukseen mukaan, kun tuomio julistetaan. Koska kunniamurhaa pidetään vähäisenä rikkomuksena, tekijä päästetään usein kokonaan vapaaksi tai hän saa kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen kestävän lyhyen tuomion.

Jordaniassa valtiovalta toteaa, että naisilla on yhä enemmän vapauksia ja jos naiset uskovat, että nyt he ovat saaneet oikeuden ilmaista mielipiteitään, ajaa autoa, opiskella ja käydä työssä, he huomaavatkin olevansa hengenvaarassa, jos nuo uudet "oikeudet" sattuvat olemaan ristiriidassa perheen miesten toiveiden kanssa. Arabimiesten ajattelutavan mukaan hyväksyttävätkin työt, esimerkiksi sairaanhoito, tekevät naisista "huoria", koska he koskettavat ja näkevät puolipukeisia miehiä.

Islamin laki alistaa naisia ja käskee kurittamaan sääntöjen rikkojia, mutta nämä kunniamurhat juontavat juurensa jo ajalta ennen islamia ja kristinuskoa. Monet kunniamurhat todetaan kuitenkin jälkeenpäin itsemurhiksi tai tapaturmiksi, eivätkä ne saa palstatilaa mediassa. Virallinen taho salailee todellisia murhien määriä ja uskottelee, että niitä tuskin tehdäänkään. Jos oikeat luvut olisivat tiedossa, ihmisoikeusjärjestöt ja länsimaiset hallitukset voisivat painostaa Jordaniaa lopettamaan nämä barbaariset rikokset. Nykyisessä tilanteessa naiset joutuvat alistumaan ja kärsimään sorron alla. Kukapa heitä voisi auttaa?

Lähde: Norma Khouri, Kunniamurha