Miten länsimainen ihminen voisi tietää mitä on todella kova työ, josta maksetaan niin vähän, että sillä juuri ja juuri saa elantonsa hankituksi?
Mielenkiinnolla katselin eilen telkusta tullutta sarjaa, jossa joukko hemmoteltuja brittinuoria raataa riisipellolla Thaimaassa ja koettaa selvitä paikallisten palkalla. Vauraisiin oloihin tottuneet nuoret saavat nähdä aivan toisenlaisen maailman, jossa Kaakkois-Aasian työläiset joutuvat taistelemaan jokapäiväisen "leipänsä" eteen. Tiukkaa tekee; parin euron päiväpalkka ei tahdo millään riittää asumiseen ja edes välttävään ravintoon. Olot ovat lähes yli-inhimilliset, aurinko porottaa, nälkä kurnii, heikottaa, selkää särkee, tulehdustaudit vaanivat ....
Ihan hävettää! Tasan eivät käy tämän maailman puntit ihmisten kesken. Tuskin sitä tulee ajatelleeksi thaimaalaisessa ilmastoidussa hotellihuoneessa kylmää juomaa nauttiessaan, miten erilaista elämää kylän laidalla hökkeleissään asuvat paikalliset viettävät. Huikean elintasoeron olemassaolon voi helposti laskea. Meille hienon ravintolan kahden hengen "edullinen" illallinen voisi viedä thai-työläisen kuukauden ansiot.
Kunpa sitä muistaisikin olla rutisematta turhista pikkuasioista ruokaostoksilla ylellisen tavarapaljouden keskellä. Meillä hyväosaisilla valinnanvaraa riittää, kun melkein kaikkea mitä maailmassa tuotetaan on vain käden ojennuksen päässä.
Ohjelmaa voi myös katsella Ylen Arenalta:
Verta, hikeä ja noutoruokaa 3/4 Riisi
Seuraavassa 31.3. TV2:ssa esitettävässä jaksossa nuoret yrittävät pärjätä Bankokin jättislummissa asuen ja broilerijalosteita tuottavassa tehtaassa raataen. Tämän aion katsoa!
Pienen kannanoton tähän kurjuuteen voi tehdä ostamalla reilun kaupan tuotteita, ne maksaa vähän enemmän, mutta hyödyttävät näitä vähäosaisempia. Näistä tulee ekana mieleeni kahvi, banaanit, teet, riisit, erilaiset itämaiset tuontituotteet (esim. quinoa). Kyllä näitä kaupasta löytyy kun viitsii nähdä vaivaa.
VastaaPoista