Olisiko Tallinnassa viime vuosien aikana avattu niin paljon uusia ostosparatiiseja, jos suomalaiset turistit puuttuisivat kokonaan katukuvasta. Lähellä satamaa olevia kauppakeskuksia ainakin kansoittavat laivoilta tulevat matkalaiset, joita houkutellaan ostoksille olut- ja viinitarjouksilla. Paikalliset asukkaat ovat selvästi vähemmistönä näillä markkinoilla.
Tähän aikaan vuodesta uusissa upeissa ostosrysissä meno vaikutti luvattoman leppoisalta. Myyjillä oli hyvää aikaa viilailla kynsiä ja yrittää kuluttaa aikaa miten parhaiten taitaa. Kyllä kansaa vaelsi riittävästi Viru-keskuksen käytävillä, mutta heillä näytti olevan kiire jonnekin ja liikkeet olivat aution oloisia. Miten ihmeessä nämä toinen toistaan hienommat, merkkivaatteita markkinoivat liikkeet noissa lasitorneissa pysyvät pystyssä?
Tallinnassa on asukkaita melkein yhtä paljon kuin Helsingin seudulla, mutta keskipalkka Eestissä on vain 775 €/kk. (Tarjoilija ansaitasi v. 2009 tilastojen mukaan 320 €/kk). Eipä luulisi keskivertokansalaisen etsivän vartalonsa verhoksi vaatetusta näistä maailmalla tunnetuiksi tulleista merkkiliikkeistä, joita kaikkia edes Helsingistä ei löydy.
Paljon on ollut porua siitä, että eestiläinen nainen pukeutuu suomalaista kanssasisartaan aistikkaammin. Meillä kun on aikojen alusta asti opittu antamaan arvoa vaatteen mukavuudelle ja käytännöllisyydelle. Ehkä hyvä niin, jos sillä säästytään turhan kalliilta hankinnoilta.
Katso myös:
Oma näkemykseni Baltian mansikkapaikoista
Ja Tallinna on ihan eri juttu kuin muu Viro. Olin Rakveressä, joka sentään on 200 000 asukkaan suurkaupunki. Se on kuin Venäjän maaseudulta pystyyn repäisty kylä. Likainen ja ruma. Katujen kunnossapitomäärärahat olivat loppuneet jo aikoja sitten. Jalkakäytäviä ei ollut aurattu koko talvena, joten ajotiellä piti liukastella autojen välissä sohjossa. Uskokaa minua ja olkaa sinne menemättä, vaikka halpaa kyllä olikin. T. Merja
VastaaPoista