Isovanhemmat ydinperhettä?

Mediassa runsaasti esillä ollut kahden ulkomaalaisen isoäidin käännytyspäätös on herättänyt väittelyn siitä mikä on ydinperhe. Ihan viime päivinä on myös puhuttu laitoshoidossa olevien vanhusten oikeudesta muuttaa toiseen kuntaan lähemmäksi lapsiaan. Kaiken tämän mylläkän taustallahan on kyse rahoituksesta. Pelätään, että meille ryntää pilvin pimein maassa asuvien ulkomaalaisten mummoja ja pappoja elätettäviksi veronmaksajien rahoilla. Suomalaisen mummun kotipaikan vaihtaminen ei onnistu, kun lähettävä kunta ei anna maksusitoumusta vastaanottavalle kunnalle hänen laitoshoidostaan.

Kulttuureissa on eroja: Välimeren maissa näkee usein illastamassa perheitä, joissa meluavan joukon kunnioitettuna keskipisteenä istuvat isovanhemmat. Siellähän on varsin tavallista, että aikuiset lapset asuvat kotonaan ja tuovat vielä aviopuolisonsa ja lapsensa saman katon alle. Kun vanhemmat tulevat vanhoiksi, niin heistä pidetään huolta yhteisöllisesti. Suomessa maahanmuuttajat, jotka kokevat isoäidit, isoisät, isosedät, isotädit ja muut ydinperheekseen, eivät varmasti ymmärrä meidän käsitystämme ydinperheestä.

Pohdiskelin ydinperhe-nimitystä omasta kapeasta perspektiivistäni ja mielestäni sitä on ehdottomasti käsiteltävä kahtena erillisenä käsitteenä: ydinperhe ja perheyhteisö.

Meille ydinperhe = minä & aviomieheni. Virallisen tulkinnan mukaan suomalaisen ydinperheen muodostavat samassa taloudessa asuvat vanhemmat lapsineen  ja asioista päätetään perheen sisällä. Isovanhemmat siis päättävät omista asioistaan ja tyttären/pojan perheellä on oma itsenäinen päätäntävaltansa.Tämän näkemyksen olen valmis allekirjoittamaan, vaikka omassa lapsuudessani äidinäiti kuului itsestään selvästi perheeseemme, eikä rakasta mummoa haluttu jättää yksin edes yöksi. Isänäitiä tapasin korkeintaan kerran vuodessa, hän kun asui 400 km:n päässä, eikä matkustaminen ollut tuohon aikaan niin helppoa kuin nykyisin.
Tilastokeskuksen mukaan v.2008 tällaisten lapsiperheiden määrä oli vain 52% kaikista ydinperheistä. Luvuissa mukana ovat avio/avoparit lapsineen, äiti-lapsiperheet, isä-lapsiperheet ja uusperheet, joilla voi olla neljä mummoa / pappaa (biologiset isovanhemmat, mummujen uudet kumppanit, pappojen kakkoset ja kolmoset....). Siinäpä olisikin kestämistä, kun tällaisen suur-ydinperheen asioista ruvettaisiin päättämään tasapuolisesti.

Meille perheyhteisö = oma ydinperheeni, tyttäreni ydinperhe ja tyttäreni appivanhempien perhe. Suurimmalle osalle suomalaisista perheyhteisö, johon kuuluvat isät, äidit, lapset ja isovanhemmat, on vielä tänä päivänä tärkeä tuki ja turva. Eläkkeensaajien keskusliiton mukaan eläkeläiset, joista erittäin iso osa on isovanhempia, auttavat Suomessa sukulaisiaan enemmän kuin ikätoverit muualla Euroopassa. Yli 75-vuotiaistakin runsaat 20 prosenttia auttaa sukulaisiaan. Laman aikana monet isovanhemmat ovat karsineet omasta kulutuksestaan ja siten auttaneet ahdingossa ollutta lastaan / lapsenlastaan. Monille perheille isovanhempien lapsenhoitoapu tuo suuren helpotuksen, kun töihin on päästävä lapsen sairastuessakin.

Perheyhteisö käsittää siis molemmat isovanhemmat, jolloin lapsenlapset, kuin myös isovanhemmat saavat nauttia esim. juhlapöydässä "välimerellisesti" ison perheen iloista. Sekä lapsenlapsille että isovanhemmille henkinen yhteenkuuluvuus on tärkeää!