Kunniamurha

Lähi-idän maissa miespuoliset sukulaiset ottavat hengiltä tuhansia sukunsa naisia joka vuosi. Syyksi riittää pelkkä epäilys tai juoru naisen kunniattomasta käytöksestä, jollaista meillä länsimaissa ei voisi edes vähimmässä määrin pitää kunniattomana tai moraalittomana. Ja tappajia ylistetään sankareiksi, hehän puolustavat vain perheen kunniaa.

Vuonna 1998 YK arvioi varovasti, että joka vuosi Arabimaissa (Pakistanissa, Afganistanissa, Jemenissä, Libanonissa, Egyptissä, Länsirannalla, Gazassa ja Jordaniassa) tapetaan runsaat 5000 naista kunnian vuoksi. Esimerkiksi Jordaniassa, jota pidetään näistä maista demokraattisimpana ja edistyksellisimpänä, rikoslaki vapauttaa rangaistuksesta ne, jotka tappavat haureuteen syyllistyneitä naissukulaisia ja lieventää niiden rangaistusta, jotka tappavat haureustilanteessa (esim. puhuminen vieraan kanssa) tavattuja naissukulaisiaan.

Useimmat miehet ilmoittautuvat poliisille heti tapettuaan ja perheenjäsenet lunastavat heidät vapaaksi takuita vastaan oikeudenkäyntiä odottamaan. Tämä odotteluaika lasketaan rangaistukseen mukaan, kun tuomio julistetaan. Koska kunniamurhaa pidetään vähäisenä rikkomuksena, tekijä päästetään usein kokonaan vapaaksi tai hän saa kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen kestävän lyhyen tuomion.

Jordaniassa valtiovalta toteaa, että naisilla on yhä enemmän vapauksia ja jos naiset uskovat, että nyt he ovat saaneet oikeuden ilmaista mielipiteitään, ajaa autoa, opiskella ja käydä työssä, he huomaavatkin olevansa hengenvaarassa, jos nuo uudet "oikeudet" sattuvat olemaan ristiriidassa perheen miesten toiveiden kanssa. Arabimiesten ajattelutavan mukaan hyväksyttävätkin työt, esimerkiksi sairaanhoito, tekevät naisista "huoria", koska he koskettavat ja näkevät puolipukeisia miehiä.

Islamin laki alistaa naisia ja käskee kurittamaan sääntöjen rikkojia, mutta nämä kunniamurhat juontavat juurensa jo ajalta ennen islamia ja kristinuskoa. Monet kunniamurhat todetaan kuitenkin jälkeenpäin itsemurhiksi tai tapaturmiksi, eivätkä ne saa palstatilaa mediassa. Virallinen taho salailee todellisia murhien määriä ja uskottelee, että niitä tuskin tehdäänkään. Jos oikeat luvut olisivat tiedossa, ihmisoikeusjärjestöt ja länsimaiset hallitukset voisivat painostaa Jordaniaa lopettamaan nämä barbaariset rikokset. Nykyisessä tilanteessa naiset joutuvat alistumaan ja kärsimään sorron alla. Kukapa heitä voisi auttaa?

Lähde: Norma Khouri, Kunniamurha