"Eduskunta käsittelee parhaillaan lakiesitystä, joka tekisi jokaisesta Suomen kansalaisesta elintenluovuttajia. Elimien, kudoksien ja solujen luovuttamisesta tehty lakiehdotus riisuisi menehtyneen omaisilta päätösvallan kokonaan. Nykyisessä lainsäädännössä elinluovutus edellyttää omaisten suostumusta.Lakiesitys koskee ainoastaan kuolleita luovuttajia. Poikkeuksen muodostaisivat alaikäiset sekä ne henkilöt, jotka mielenterveydellisistä tai muista syistä eivät pysty tekemään harkittua päätöstä elinten luovutuksesta. Näissä tapauksissa elinluovutus edellyttäisi lähiomaisten suostumusta.
Jotta vainajan elimiä ei luovutettaisi lääketieteelliseen käyttöön, vainajan olisi elinaikanaan nimenomaisesti kiellettävä elimien luovutus. Toistaiseksi kiellon voi lisätä esimerkiksi potilasasiakirjoihin tai muuten paperille. Lisäksi kiellosta kannattaa kertoa omaisille. Myöhemmin kielto kirjattaisiin sähköiseen potilastietojärjestelmään.
Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on oma ammattietiikkansa. Jos lääkärin on syytä olettaa, ettei potilas vastustanut toimenpidettä, elimet siirretään vastaanottajapotilaalle."
Lakiesitys on erinomainen, jos sillä pystytään helpottamaan elinten nopeaa saantia. Luulisi meidän ihmisten olevan tyytyväisiä, jos kuoleman jälkeen elimemme voisivat jatkaa elämää jonkun muun kehossa. Onhan hirveää tuhlausta, jos kunnossa olevat osat (keuhkot, maksa, munuaiset, haima, isot luut ja osa jänteistä) kaivetaan maahan tai tuhkataan kuolleen kehon mukana.
Maailmanlaajuisesti olisi hyvä, jos samanlainen laki tulisi käyttöön ympäri maailmaa lisäämään luovutettavien elinten määrää. Nythän niiden puute on johtanut tilanteeseen, jossa rikkaat voivat hankkia puuttuvia varaosia ostamalla niitä esim. Brasiliasta, jossa köyhien katulasten ruumiinosilla elinkauppaa salassa harjoitetaan. Suomi on aktiivisesti ollut mukana pohjoismaisessa yhteistyössä, mutta yhä 95 prosenttia meillä siirretyistä elimistä on kotimaista alkuperää.
Elinsiirtopotilaat eivät saa tietää luovuttajasta mitään. Kun saat rintaasi uuden pumpun, et voi tietää sykkiikö siellä nyt naisen vai miehen sydän, vanhan vai nuoren, vaalean vai tumman, rauhallisen vai temperamenttisen ihmisen antama lahja. Sydäntähän on kuvainnollisesti pidetty ihmisen tunteiden kotina, joten muuttuuko tuntemukset uuden elimen myötä? Tuskinpa eri sukupuolta olevan luovuttajan sydämen saaminen mullistaa elämää, ellei itse halua niin kuvitella.
Luin tuon samaisen artikkelin, ja olen ihan samaa mieltä kanssasi. Miksi hukata arvokkaita elimiä, joilla voisi pelastaa toisen ihmisen hengen ? Samalla tavalla kuin verenluovutuksen, katson myös elintenluovutuksen jokaisen kansalaisen velvollisuudeksi. Toivottavasti laki muuttuu, ja elintenluovutustestamentit jäävät historiaan, koska niin monelta se kuitenkin jää tekemättä vain saamattomuuttaan.
VastaaPoistaSitten pilven reunallakin voi iloita, kun tuli päivän hyvä työ tehtyä vielä viime metreillä.
Olin itse sairaalassa vähän aikaa sitten ja sinne mennessäni sain täytettäväksi kaavakkeen, jossa kyseltiin asumiset, omaiset ja kaikenlaista tärkeää ja vähemmän tärkeää. Siinä sitä täyttäessäni ajatteli kirjoittaa sinne paperin loppuun, että jos satun tällä reissulla kupsahtamaan, niin viekää kaikki millä on käyttöä. Ehdotinkin sitten paikalla olevalle hoitajalle, että voisivat liittää sellaisen osion sen kaavakkeen alalaitaan. Sairaalassa kuolee kuitenkin paljon ihmisiä ja siellähän se materiaali olisi sitten lähellä, tutkittu ja saatavilla nopeasti käyttöön. Hoitajan mielestä idea oli hyvä, koskapa aika moni varmaan mielellään elimensä luovuttaisi, mutta saattaisi kuitenkin säikähtää sellaista kaavaketta sairaalaan vasta tullessaan. Jos säikähtää niin säikähtää - mitä väliä? Kyllä se siitä toipuu, mutta se joka sen elimen saa on jo säikähtänyt siihen mennessä monta kertaa. Realismia peliin - siskot ja veljet!
VastaaPoista