Kodin myynti

Liekö elämässä kovin paljon muuta stressaavampaa kuin oman kodin myyminen? No melkein yhtä kuohuttavaa lienee uuden kodin löytäminen, jos olet ehtinyt myydä oman asuntosi ja muutto kolkuttaa jo ovella, eikä uusia lukaaleja ole paljon tarjolla. Näissä asuntokaupoissahan on aina se vaikeus - muna vai kana ensin; myydäkö ensin pois nykyinen, vai ostaako rohkeasti uusi ja alkaa vasta sitten kauppaamaan omaansa. Monille turvallisuuden tarve ja kahden asunnon loukkuun jäämisen pelko estää näiden suurien ratkaisujen teon ja pitää ihmisen paikoillaan. Meille sponttaaneina ihmisinä tuli uuden luukun ostaminen pikaisena heräteostoksena ja nyt on jälkistressi meneillään, kun omaa kotia ollaan myymässä kiinnostuneille ostajille.

Omalla maulla sisustettu koti tuntuu arvokkaalle, eri asia on se millaisena tuleva uusi asukas sen kokee. Useinkaan nämä tuntemukset eivät kohtaa, ainakaan, kun puhutaan kohteen hinnasta. Itselle voivat olla tärkeitä asunnon sauna, terassi ja piha - ostaja voi antaa arvoa ihan jollekin muulle ominaisuudelle.

Kun rustaat myynti-ilmoituksen huolella ja yrität saada mahdollisimman hyvät valokuvat, jotka toisivat kodin tilat hyvin esille, alat odottamaan puhelimen soivan yhtenään kiinnostuneita yhteydenottoja. Raivostuttavaa on olla puhelimen orjana ja odottaa näitä tärkeitä viestejä!

Ilmoitus on ollut nyt Oikotiellä vasta viikon, eikä yhtään varsinaista yleistä asunnon esittelyä ole vielä pidetty, silti yksi ostotarjous on jo voimassa. Kun koti on nyt siivottu ja puleerattu esittelykuntoon, soisi ostajaehdokkaiden ilmestyvän nyt pian paikalle. Millään en jaksaisi enää odottaa vaan saada hommat hoidettua pikaisesti. Lieneekö stressinsietokykyni taso tällaisissa asioissa suoranaisen ala-arvoinen? Pakko on kestää ja katsoa tämänkin pelin kortit pokerinaamalla. Vasta sen jälkeen ajatus voisi saada taas uudet siivet!