Mukavaa on kuitenkin lähteä jo kotiinkin. Lentokentällä lähtövalmistelut sujuu moitteettomasti ajallaan ja henkilökunta on hyväntuulisen avuliasta. Helsinki-Vantaan kentälle saavutaan aikataulun mukaisesti aamuyöllä. Mutta voih.... Kone ajelee lentokentän perälle, jossa ensin odotetaan poistumisportaita, sitten odotetaan bussia, joka kuljettaisi matkustajat kenttärakennukseen. Käytössä on vain yksi bussi, joka hoitaa koko kentän liikenteen. Siispä koneessa istutaan vielä puoli tuntia poistumista odotellen.
Sitten alkaa laukkujen odottelu. Aika rientää, eikä hihnalle ole ilmestynyt laukun laukkua! Saman hihnan ääreen tulee laukkujaan odottamaan vielä toisen koneen porukka. Nelisensataa hymytöntä, huonontuulista, väsynyttä ihmistä on saapunut tähän tehokkuuden perikuvan mallimaahan! Kestää yli tunnin, ennenkuin matkalaukut ovat kärryissä ja päästään jatkamaan matkaa autolle yhdentoista asteen vesisateessa.
Kivaa palata tähän ihanuuksien ihmemaahan, jossa eläkeikää ollaan nostamassa, vaikka töihin ei palkata nykyiselläänkään riittävästi väkeä! Ehkä seuraava vaihe kotimaan kentillä on siirtyä itsepalveluun ja laukut voidaan noutaa koneen ruumasta omatoimisesti.
Tervetuloa vain todellakin tähän ihanuuksien ihmemaahan. Sunnuntai-aamu, vettä sataa, tuulee ja sianpaska haisee ilosesti. Läheisen lietelantalan katto on romahtanut, joten täältä joutuu varmaan käymään jossain muualla välillä hengittämässä. Että semmosta sitä tänne Suomeen kuuluu. Liekö tätä maata edes alunperin tarkoitettu ihmisten asuttavaksi. Joku taukki eksyi tänne eikä osannut pois.
VastaaPoista