Jälleensyntyminen muistuttaa virtuaalimaailmaa. Sille, joka on tottunut liikkumaan sellaisissa maailmoissa, jossa luodaan itselle vaihtoehtoisia minuuksia (avattaria) erilaisine ikineen ja sukupuolineen, ei edes kuolema tunnu olevan peruuttamaton eikä todellinen. Ihmiset, jotka viettävät virtuaalimaailmassa suuren osan ajastaan, sanovat, ettei virtuaalimaailma ole sen kummempi, kuin se maailma, jota me kutsumme todelliseksi. Siellä he voivat rakastua, saada suurimman osan sosiaalisista kontakteistaan ja jopa ostaa virtuaalikiinteistöjä.
Oikein nautiskelin Mereten hauskasta, terävästä kommentista, kun hän kirjoittaa ilmiöstä kirjassaan "Kuolleet lehdet" : "Mutta eikö ole luultavaa, että sinä päivänä, kun he saavat sydäninfarktin, he silti mieluummin tilaavat ambulanssin siitä maailmasta, jota me kutsumme todelliseksi".
"Voipa käydä niinkin, että netin kautta tutustuneet ihmiset eivät pysty elämään yhdessä, jos käy ilmi, että he eivät pidä toistensa hajusta."